Tänä iltana uneen tuudittaa Itämeren maininkien pauhu. Valtavana vyörynä rantaan kiirivät aallot jatkavat konserttiaan väsymättä. Sama meri, meidän yhteinen Itämeri, jonka aallot lyövät meidänkin mökkirantaan. Äärettömyys, lohdullisuus, tietoisuus vapaudesta purjehtia minne maailman ääriin tahansa. Meri on meri. Se tervehtii meitä palatessamme matkaltamme, mistä ikinäkin. On helppo hengittää. Voi tuntea elämisen keveyden.
Aamulla olimme vielä Saksan Lyypekissä. Ajo Lyypekistä kohti Puttgardenia sujui jo rauhallisemmissa merkeissä. Lautta Saksasta Grenåhon Tanskaan kestää vain reilu puoli tuntia. Ajo Tanskan saarilta toisille sujuu siltoja pitkin,kuten myös tällä kertaa siirtyminen Tanskasta Ruotsiin Juutinrauman siltaa pitkin. Tämä silta ja lauttamatka maksoi yhteensä yli 6 metriseltä matkailuautolta ja kahdelta aikuiselta pakettina ostettuina 202 €. Erikseen ostettuina hintaa olisi kertynyt reilut pari kymppiä enemmän.
Liikenne vähenee huomattavasti Lyypekin jälkeen. Päätimme ajaa reippaasti Tanskan läpi Ruotsiin yöpymään. Paikaksi valikoitui Ystadin liepeillä oleva leirintäalue aivan meren rannalta. Näissä Kurt Wallanderin dekkarien maisemissa yöpyjiä on täälläkin vielä muutamia asuntoautoineen ja - vaunuineen.
Pfalzin viinialuepostaus siirtyy vielä tuonnemmaksi.
Rakkaudella Maija
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kurt Wallander. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kurt Wallander. Näytä kaikki tekstit
lauantai 28. syyskuuta 2019
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Yksi Wallander - neljä isoäidinneliötä
Perjantaimoikka :)
Taaskaan emme lähteneet mökille, kun sää on niin kauhean kolea. Viime yönä oli ollut 7 astetta pakkasta. Onhan se aika paljon tänne lounaan kulmille huhtikuun puolessa välissä. Narsissit olivat menneet aivan nuokuksiin ja orvokitkin olivat aika allapäin. Kylmä tuuli on nyt vielä päivällä viilentänyt ilmaa. Saas nähdä uskaltautuuko ollenkaan ennen vappua lähtemään mökille.
Telkkarista on sen sijaan tullut katseltua tallenteita iltaisin, kun olemme olleet kotona. Reaaliaikasesti emme useinkaan ehdi ohjemia katsomaan, mutta sitten myöhemmin illalla on kiva istahtaa telkkarin ääreen, kun päivän kiireet ovat ohi. Mieheni pitää dekkareista tai oikeastaan voisi sanoa, että Wallandereista. Itse en ole koskaan lukenut yhden yhtäkään dekkaria, vaikka muuten kaikenlaisia kirjoja luen. Mies on kuitenkin saanut minutkin innostumaan katsomaan noita elokuvia ja mikä huvittavinta, olen oikein tykästynytkin niihin. Siis, jos niissä ei ole jotakin aivan kamalia raakuuksia. Onhan komissaario Kurt Wallander oikein sympaattinen herra, labradorinnoutajakoira Jussista nyt puhumattakaan. Ja sitäpaitsi on jännittävää arvailla, kuka milloinkin on syyllinen.
Kun monta viikkoa talvella olin käteni vuoksi tekemättä käsitöitä, olen nyt tehnyt senkin edestä. Murumme sai muuton yhteydessä uuden, isomman sängyn ja rupesin tekemään isoäidinneliöistä päiväpeitettä tuolle autosängylle. Telkkaria katsellessa niitä syntyy kuin huomaamatta, sillä ohje on yksinkertainen ja helppo. Yhden Wallander-elokuvan aikana syntyy neljä neliötä, jos on ahkera. En ole asettanut mitään päivämäärää, koska peiton on oltava valmis, mutta yritän tehdä sen mahdollisimman nopeasti. Sormet ihan syyhyävät noiden neliöiden virkkaamiseen. On se niin mukavaa, kun taas pystyy tekemään käsitöitä. Onko Sinulla meneillään jokin käsityö tällä hetkellä?
Nauttikaa alkavasta viikonlopusta, ihanat ystävät, ja muistakaa pitää itsenne lämpimänä, ettei kevätflunssa pääse yllättämään! Viikonloppuhalit Maija
Taaskaan emme lähteneet mökille, kun sää on niin kauhean kolea. Viime yönä oli ollut 7 astetta pakkasta. Onhan se aika paljon tänne lounaan kulmille huhtikuun puolessa välissä. Narsissit olivat menneet aivan nuokuksiin ja orvokitkin olivat aika allapäin. Kylmä tuuli on nyt vielä päivällä viilentänyt ilmaa. Saas nähdä uskaltautuuko ollenkaan ennen vappua lähtemään mökille.
Telkkarista on sen sijaan tullut katseltua tallenteita iltaisin, kun olemme olleet kotona. Reaaliaikasesti emme useinkaan ehdi ohjemia katsomaan, mutta sitten myöhemmin illalla on kiva istahtaa telkkarin ääreen, kun päivän kiireet ovat ohi. Mieheni pitää dekkareista tai oikeastaan voisi sanoa, että Wallandereista. Itse en ole koskaan lukenut yhden yhtäkään dekkaria, vaikka muuten kaikenlaisia kirjoja luen. Mies on kuitenkin saanut minutkin innostumaan katsomaan noita elokuvia ja mikä huvittavinta, olen oikein tykästynytkin niihin. Siis, jos niissä ei ole jotakin aivan kamalia raakuuksia. Onhan komissaario Kurt Wallander oikein sympaattinen herra, labradorinnoutajakoira Jussista nyt puhumattakaan. Ja sitäpaitsi on jännittävää arvailla, kuka milloinkin on syyllinen.
Kun monta viikkoa talvella olin käteni vuoksi tekemättä käsitöitä, olen nyt tehnyt senkin edestä. Murumme sai muuton yhteydessä uuden, isomman sängyn ja rupesin tekemään isoäidinneliöistä päiväpeitettä tuolle autosängylle. Telkkaria katsellessa niitä syntyy kuin huomaamatta, sillä ohje on yksinkertainen ja helppo. Yhden Wallander-elokuvan aikana syntyy neljä neliötä, jos on ahkera. En ole asettanut mitään päivämäärää, koska peiton on oltava valmis, mutta yritän tehdä sen mahdollisimman nopeasti. Sormet ihan syyhyävät noiden neliöiden virkkaamiseen. On se niin mukavaa, kun taas pystyy tekemään käsitöitä. Onko Sinulla meneillään jokin käsityö tällä hetkellä?
Nauttikaa alkavasta viikonlopusta, ihanat ystävät, ja muistakaa pitää itsenne lämpimänä, ettei kevätflunssa pääse yllättämään! Viikonloppuhalit Maija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



