Heissan!
Näihin maisemiin oli hyvä nukahtaa rankan päivän jälkeen. Siskoni ja hänen miehensä asuntoautoon tuli illalla ongelmia. Onneksi oltiin leirintäalueella ja ystävällisten ihmisten ansiosta ongelma ratkesi. Kiitos heille!
Aamu alkoi uimisella yllä olevassa järvessä. Aamutoimien jälkeen lähdettiin matkaan kohti Ilomantsia ja Parppeinvaaraa. Ihana karjalainen pitopöytä, ehkä maailman parhaat karjalanpiirakat ja vatruskat täyttivät vatsat.
"Karjalan mail kulda kägöset kukkuu, kirikon ristat ne kiildelöö, taljankka se illoin tassiloih kutsuu, kantele hembiä helisöö..."
Runokylässä tyttö soitti kanteletta ja lauloi meille mm. Reppurin laulun ja soitti Konevitsan kirkonkellot. Olisin voinut kuunnella loputtomiin.
Tutustuimme Runokylässä myös Mateli Kuivalattaren runonlauluaittaan, jossa hän lauloi runoja Elias Lönnrotille Kantelettareen. Rajakenraalin talo puolestaan kuului kenraali ja Mannerheimristinritari nro 3 Eero Raappanalle. Palaan Suomen sotahistoriaan voi syventyä siellä.
Nyt suunnaksi Möhkö. Se on Suomen ja samalla koko EU:n itäisin kylä, jonne 1850-luvulla perustettiin järvimalmia hyödyntävä rautaruukki. Museo oli jo kiinni, mutta alueella oli mukava kävellä, kun ensin oli virkistäytynyt kahvilla Möhkön Mantassa, lotjakahvilassa.
Karjalainen kulttuuri hurmasi, vei mennessään kauas vuosikymmenten ja -satojen taa. Oli ravistauduttava hereille. Jatkettava matkaa Petkeljärven kansallispuistoon yöpymään. Siitä lisää seuraavaksi.
Matkaterveisin Maija
