Road trip in Finland - Via Karelia on the russian border

 Heissan!

Näihin maisemiin oli hyvä nukahtaa rankan päivän jälkeen. Siskoni ja hänen miehensä asuntoautoon tuli illalla ongelmia. Onneksi oltiin leirintäalueella ja ystävällisten ihmisten ansiosta ongelma ratkesi. Kiitos heille!

Aamu alkoi uimisella yllä olevassa järvessä. Aamutoimien jälkeen lähdettiin matkaan kohti Ilomantsia ja Parppeinvaaraa. Ihana karjalainen pitopöytä,  ehkä maailman parhaat karjalanpiirakat ja vatruskat täyttivät vatsat. 

"Karjalan mail kulda kägöset kukkuu, kirikon ristat ne kiildelöö, taljankka se illoin tassiloih kutsuu, kantele hembiä helisöö..."

Runokylässä tyttö soitti kanteletta ja lauloi meille mm. Reppurin laulun ja soitti Konevitsan kirkonkellot. Olisin voinut kuunnella loputtomiin. 

Tutustuimme Runokylässä myös Mateli Kuivalattaren runonlauluaittaan, jossa hän lauloi runoja Elias Lönnrotille Kantelettareen. Rajakenraalin talo puolestaan kuului kenraali ja Mannerheimristinritari nro 3 Eero Raappanalle. Palaan Suomen sotahistoriaan voi syventyä siellä. 

Nyt suunnaksi Möhkö. Se on Suomen ja samalla koko EU:n itäisin kylä, jonne 1850-luvulla perustettiin järvimalmia hyödyntävä rautaruukki. Museo oli jo kiinni, mutta alueella oli mukava kävellä, kun ensin oli virkistäytynyt kahvilla Möhkön Mantassa, lotjakahvilassa. 

Karjalainen kulttuuri hurmasi, vei mennessään kauas vuosikymmenten ja -satojen taa. Oli ravistauduttava hereille. Jatkettava matkaa Petkeljärven kansallispuistoon yöpymään. Siitä lisää seuraavaksi. 

Matkaterveisin Maija 

Veneretki Lohjanjärvellä

Heissan!

Täällä taas pitkästä aikaa! Tänne on aina niin kiva tulla, mutta miten se aika kuluu niin liian nopeasti, ettei tahdo ehtiä millään kaikkea, mitä haluaisi.

Olemme useana vuonna tehneet ystäväpariskunnan kanssa veneretken Saaristomerellä. Nyt ystäviämme houkutti nähdä Lohjanjärvi, sillä he eivät olleet koskaan ennen veneilleet järvellä. Amore tietysti lapsuutensa ja nuoruutensa keskellä Lohjanjärveä Lohjansaaressa asuneena oli innoissaan päästessään oppaaksi. Niin lähdettiin matkaan.

Päivä oli mitä parhain eväsretkelle. Aurinko paistoi ja lämpöä oli riittämiin niin, että t-paidalla tarkeni koko päivän. Illalla kai hiukan liikaa aurinkoa saaneena rupesi viluttamaan.

Veneenlaskupaikaksi valikoitui Karjalohjan veneseuran ylläpitämä paikka lähellä Karjalohjan kirkonkylää. Se oli oikein siististi hoidettu ja vanha pappa meitä opasti paikkaan. Hinta oli 20 €. Nyt on lupa laskea vene vesille tästä paikasta koko vuoden.

Lohjansaareen vievä silta tällä kertaa järveltä katsottuna. Normaalisti katsomme sillalta järveä. Tätä siltaa ennen paikalla oli puusilta ja sitä ennen salmen yli itse vedettävä lossi.

Ensimmäinen pysähdys. Keskellä järveä on ankkuroituna Kaljaasi, josta saa virvoittavia juomia. Alkukesästä keskellä viikkoa ja keskellä päivää siellä oli hiljaista, mutta kuulimme, että lomakaudella kaikki venepaikat saattavat olla täynnä ja veneitä vielä kiinnitettynä toistensa perään. Kaljaasi oli viehättävä ja mielenkiintoinen kohde, kuin keidas keskellä erämaata.

Lohjanjärven rannat ovat täynnä mökkejä, eikä ihme, onhan sinne Helsingistä lyhyt matka.

Eväitä rantauduttiin syömään pikkuiselle saarelle, jossa ei ollut mökkejä. Joku oli ennenkin siellä käynyt retkellä ja rakentanut nuotiopaikan. Tässä kootaan piknikkattausta puiden varjoon. Eväät maistuivat puiden lehvästöjen varjossa leppeän kesätuulen vilvoittaessa.

Päiväkahvit nautittiin Lakeside Cafessa.

Lohjan kaupunki järveltä katsottuna.

Ämmänuuninsalmen kummalliset kalliomuodostelmat, jotka pääsee näkemään vain järveltä. Tarinan mukaan paikassa kummittelee, sillä kallioluolaan eli "uuniin" on joskus tapettu nainen. Paikka sijaitsee lähellä Karkalin luonnonpuistoa.

Venematkamme alkaa olla lopuillaan.

Ajellessamme kohti Varsinais-Suomea Sammatin kautta poikkesimme vielä kansalliseepoksemme tekijän kotikonnuille Paikkarin torpalle. Ei ole ihme, että näissä kansallismaisemissa runosuoni on sykkinyt ja puhjennut kukkaan.

Mietteliäänä katsoo Elias kotimaisemiaan.

Olen meri-ihminen, kuten varmasti hyvin tiedätte, mutta pakko on nyt tunnustaa, että Lohjanjärvessäkin on jo hiukan merellistä tuntua, sillä onhan se kuitenkin aika iso. Ja Lohjanjärven saaristostakin voi puhua. Saaria oli yllättävän paljon. Joten oikein onnistunut kesäpäivä vietettiin kauniissa maisemissa hyvien ystävien kanssa.

Rakkaudella Maija

Tapahtui isänpäiväviikonloppuna

Moikka!

Isänpäiväviikonlopun lauantaina lähdimme ystäviemme kanssa Amoren lapsuudenkotiin, pienelle maatilalle, joka on nykyään meidän omistuksessamme. Sieltä löytyy monenlaisia työkaluja ja yhden vanhan auran olimme luvanneet ystävillemme pihaa koristamaan. Auranhakuretki alkoi heti aamusta ja suunnitelmissa oli tehdä pieni kotiseutukierros läntiselle Uudellemaalle.

Marraskuisenharmaa päivä oli oikein sopiva retkellemme. Aura napattiin kyytiin, katseltiin Lohjansaareen syksyisiä maisemia ja seuraavaksi matka suunnattiin kohti Mustiota ja sieltä edelleen Karjalohjalle. Kävimme viemässä isänpäiväkynttilän haudalle ja jatkoimme retkeä Sammatin suuntaan. Lounaspaikaksi olimme suunnitelleet kauniilla paikalla, kahden järven välissä sijaitsevan Sammatin Kievarin, jossa on hyvä pysähtyä nauttimaan rauhassa kotoisan noutopöydän antimista. Presidentti Tarja Halonenkin oli seurueineen siellä samaan aikaan syömässä.

Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Paikkarin torppaa. Marraskuinen harmaa päivä tuntui kovin sopivalta tuohon kansallisrunoilijamme Elias Lönnrotin synnyinkotiin tutustumiseen. Suomalaisen kansanrunouden pelastaja näki ensimmäisen kerran päivänvalon räätälin perheessä tässä matalassa torpassa vuonna 1802. Täällä asui kansalliseepoksemme Kalevalan kokoaja. Nyt katselee hänen patsaansa mietteliäänä seutua, joka Lönnrotille oli niin rakas. Kauniina lainehtii syksyn harmaudessakin alempana Valkjärvi ja rauhallisuus ympäröi mäen päällä sijaitsevan torpan. Kaikki on niin sopusoinnussa keskenään vielä nytkin yli kahdensadan vuoden päästä.

Lönnrot kuoli vuonna 1884. Amoren äiti on kertonut, miten hänen isänsä viisitoistavuotiaana istui Sammatin kirkkomaan kiviaidalla seuraamassa Elias Lönnrotin hautajaisia. Tässä on tarinaa kerrottavaksi sukupolvelta toiselle ja historia tulee näin yllättävän lähelle.

Sammatti jäi taakse ja pikkuhiljaa Kasvihuoneilmiön kautta piipahtaen saavuimme Varsinais-Suomeen ja tänne kotikonnuille.

Sunnuntaina vietettiin meillä isänpäivää jo toistamiseen tänä vuonna. Luulimme  että poika lähtee merille ennen isänpäivää ja siksi vietimme sitä jo aiemmin brunssin merkeissä. No, merille lähtö viivästyi ja näin saimme uuden tilaisuuden juhlia isejä. Lauantai-iltana koottiin ainekset pataan sunnuntain tarjoiluja varten ja koko yön sai pata porista hiljalleen takassa. Sunnuntaina kokoonnuttiin pöydän ympärille koko porukka pienimmästä suurimpaan nauttimaan pöydän antimista. Mukavaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa.

Hyvää loppuviikkoa kaikille 💕 Rakkaudella Maija