Tapahtui isänpäiväviikonloppuna

Moikka!

Isänpäiväviikonlopun lauantaina lähdimme ystäviemme kanssa Amoren lapsuudenkotiin, pienelle maatilalle, joka on nykyään meidän omistuksessamme. Sieltä löytyy monenlaisia työkaluja ja yhden vanhan auran olimme luvanneet ystävillemme pihaa koristamaan. Auranhakuretki alkoi heti aamusta ja suunnitelmissa oli tehdä pieni kotiseutukierros läntiselle Uudellemaalle.

Marraskuisenharmaa päivä oli oikein sopiva retkellemme. Aura napattiin kyytiin, katseltiin Lohjansaareen syksyisiä maisemia ja seuraavaksi matka suunnattiin kohti Mustiota ja sieltä edelleen Karjalohjalle. Kävimme viemässä isänpäiväkynttilän haudalle ja jatkoimme retkeä Sammatin suuntaan. Lounaspaikaksi olimme suunnitelleet kauniilla paikalla, kahden järven välissä sijaitsevan Sammatin Kievarin, jossa on hyvä pysähtyä nauttimaan rauhassa kotoisan noutopöydän antimista. Presidentti Tarja Halonenkin oli seurueineen siellä samaan aikaan syömässä.

Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Paikkarin torppaa. Marraskuinen harmaa päivä tuntui kovin sopivalta tuohon kansallisrunoilijamme Elias Lönnrotin synnyinkotiin tutustumiseen. Suomalaisen kansanrunouden pelastaja näki ensimmäisen kerran päivänvalon räätälin perheessä tässä matalassa torpassa vuonna 1802. Täällä asui kansalliseepoksemme Kalevalan kokoaja. Nyt katselee hänen patsaansa mietteliäänä seutua, joka Lönnrotille oli niin rakas. Kauniina lainehtii syksyn harmaudessakin alempana Valkjärvi ja rauhallisuus ympäröi mäen päällä sijaitsevan torpan. Kaikki on niin sopusoinnussa keskenään vielä nytkin yli kahdensadan vuoden päästä.

Lönnrot kuoli vuonna 1884. Amoren äiti on kertonut, miten hänen isänsä viisitoistavuotiaana istui Sammatin kirkkomaan kiviaidalla seuraamassa Elias Lönnrotin hautajaisia. Tässä on tarinaa kerrottavaksi sukupolvelta toiselle ja historia tulee näin yllättävän lähelle.

Sammatti jäi taakse ja pikkuhiljaa Kasvihuoneilmiön kautta piipahtaen saavuimme Varsinais-Suomeen ja tänne kotikonnuille.

Sunnuntaina vietettiin meillä isänpäivää jo toistamiseen tänä vuonna. Luulimme  että poika lähtee merille ennen isänpäivää ja siksi vietimme sitä jo aiemmin brunssin merkeissä. No, merille lähtö viivästyi ja näin saimme uuden tilaisuuden juhlia isejä. Lauantai-iltana koottiin ainekset pataan sunnuntain tarjoiluja varten ja koko yön sai pata porista hiljalleen takassa. Sunnuntaina kokoonnuttiin pöydän ympärille koko porukka pienimmästä suurimpaan nauttimaan pöydän antimista. Mukavaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa.

Hyvää loppuviikkoa kaikille 💕 Rakkaudella Maija

Lukutoukkien kotona - sisustetaan kirjoilla

Sateinen isäpäiväntervehdys täältä Myrskyluodolta!

Kas, kas, ihmeellistä on tämä netti- ja tietokonemaailma! Tein perjantaina postauksen kirjoista, jonka julkaisin ja joka vielä eilenkin oli blogissa nähtävillä. Vaan eipä ollut enää eilen illalla. Minne se on kadonnut? Ainakaan minun taitoni (eivät kovin kummoiset) riittääneet sen esiin kaivamiseen. Siispä teen tuon samaisen postauksen uudelleen, koska aihe on niin rakas minulle. Tuleeko jetsulleen samanlainen, sitä en tiedä, sillä en nyt ulkoa muista tarkalleen, mitä on tullut kirjoitettua. Jos joku osaa vastata kysymykseen, minne tuo postaus on kadonnut, ole ystävällinen ja valaise minuakin. Jos taas vaikka joskus sattuu vastaavanlaista.

Mutta nyt siihen vanhaan postaukseen.

Rakastan kirjoja ja lukemista ja se kyllä näkyy meillä kotonakin. Kirjoja on  joka puolella. Osaksi siksi, että kirjahylly on tupaten täynnä ja kirjoille on keksittävä lisää paikkoja. Eipä tosin haittaa, sillä kirjat ovat mielestäni hyviä sisustuselementtejäkin. Rakastan kirjojani niin kovin, etten mistään hinnasta suostuisi niistä luopumaan. Yhdestäkään. Sydäntä särkee, kun kuulee jonkun heittävän kirjoja paperinkeräykseen revittyään ensin kannet irti. Ennen lainasin enemmän kirjoja kirjastosta, mutta nykyään haluan ne kaikki itselleni. Ehkä vähän hassuakin.

Kirjojemme joukossa on teoksia laidasta laitaan: vanhoja opiskelukirjoja, sanakirjoja, ammattikirjallisuutta, taidekirjoja, romaaneja vanhoista venäläisistä klassikoista moderneihin teoksiin, Kalevala, perheraamattu, virsikirjoja, dekkareita, keittokirjoja, lastenkirjoja, tietokirjoja, jopa vanha tietosanakirjasarjakin ja itse kirjoittamani yrittäjäyhdistyksen historiikki sekä oma ja tyttären gradut. Monenlaista kirjallisuutta siis on. Suurimman osan olen lukenut, toki dekkareita en koskaan lue. Sen verran romantikko ja ennekkoluuloinen olen.

Meille ei voi olla tulematta sisään, ettei jo huomaa kirjoja. Eteisessä pikkupöydällä on pino kirjoja, mm. Ulla-Leena Lundbergin Jää, jota rakastan.

Ja senkin päällä niin iki-ihana Myrskyluodon Maija ja pari muuta romaania.

Ja tuolilla on pinkka romaaneja.

Tornikammarin pöydällä on telineessä auki ihana taidekirja Raffaellon mestariteoksista.

Ruokasalissa on viinipöydällä juustokirja ja vanhoista huonekaluista kertova kirja.

Ja salin pöydällä aina selailuvalmiina tämä kirja, jonka otan esille pyhäinpäivänä ja silmäilen sitä jouluvalmisteluja silmällä pitäen.

Ja senkin päällä Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto, joka on selkeä "must-kirja" vuoden kulkua seuratessa sekä Living in Provence, josta saa ihania sisustusinspiraatioita.

Ja senkin hyllyllä romaaneja.

Ja kirjahylly tupaten täynnä erilaisia kirjoja, jotka eivät valitettavsti vielä ole kaikki aakkosjärjestyksessä, joten hiukan hakemista välillä vaadittan, vaikka melkolailla ulkoa hyllyn sisällön muistankin.

Takkahuoneessa senkin päällä on askartelukirja, jolukirja ja naisten töitä käsittelevä kirja aina nopeasti käden ulottuvilla sekä senkin hyllyllä vielä lisää kirjoja.

Makuuhuoneessa omalla yöpöydälläni tällä hetkellä luettavan on Ulla-Leena Lundbergin Suureen maailmaan, joka on ollut pienoinen pettymys, vaikka hänen Finlandia-palkittu teoksensa Jää olikin aivan yksi parhaimmista kirjoista, mitä olen lukenut. Alla on etruskeista kertova kirja, sillä Italian historiaan on aina hiukan tutustuttava.

Ja sängyn yläpuolella olevalla hyllyllä odottavat kirjat lukuvuoroaan.

Ja miehen yöpöydällä politiikkaa käsittelevä kirja ja tietysti paljon dekkareita. Päällimmäisenä Reijo Mäki.

Keittiön hyllyllä on lisäksi keittokirjoja.

Sähköisessä muodossa en ole vielä koskaan kokeillut kirjoja lukea, sillä haluan pitää kädessä oikeaa kirjaa. Ehkä matkoille olisi kätevä ladata tabletille kirjoja, mutta ei sittenkään. Pokkarit kai ovat sitä varten.

Meillä on vietetty  koko viikonloppua isää juhlien. Yksi lapsista kun on tänään töissä, juhlittiin hänen kanssa jo etukäteen perjataina ja lauantaina ja tänään tulevat muut lapset perheineen syömään.

Täällä sataa. Saas nähdä, millaseksi sää muuttuu, sillä tuulta on luvassa ja ilmeisesti sadettakin. Nauvossa jo kuulemma valot vilkkuvat.

Tunnelmallista isänpäiväsunnuntaita ;)