Muinaistulienyö ja dagen efter

Hej på dig!

Onko olemassa aikasyöppö tai aika-ahmatti? Jonnekin se aika vain häviää. Viimepostauksesta on kulunut taas jo tosi pitkä aika ja aiheista ei ole pulaa, mutta, mutta ..

Emme ole ehtneet mökilläkään kauheasti olemaan ja aamulla kuuntelin radiosta, miten toimittaja jo aikoo lähteä tulevana viikonloppuna laittelemaan mökkiä talviteloille. Ja me vasta käynnistellään kunnolla mökkikautta.

Viikonloppuna olimme kuitenkin mökillä. Jo lauttamatkalla sai asuntoautomme oikein kunnon suolakylvyn. Meren vaahtopäiset suolantuoksuiset pärskeet täplittivät merimaisemaa ja aallot huokuivat äkäisinä rantakallioihin. Vilvoittava tuuli muistutti syksyn tulemisesta ennen aikojaan, mutta piti samalla hyttyset loitolla. Miten suloinen voikaan olla tuollainen jo syksyä enteilevä tuuli meren rannalla. Siitä tulee aina hyvälle tuulelle. Sinnehän se kuuluu.

Muinaistulienyömme kutistu siihen, että paljussa istuskellen nautimme jostain kaukaa juuri ja juuri horisontin yläpuolelle nousevista raketeista tuikkuköynnöksen valaistessa terassiamme. Palovaaran vuoksi emme uskaltaneet sytyttää tulta upouuteen tulikoriimme, ei nuotiopaikalle nuotiota, eivätkä ulkotulet olisi taatusti palaneet. Emme siis sytyttäneet siinä tuulessa yhden yhtä lyhtyäkään. Kun tuuli vielä aivan yht`äkkiä yltyi yhä kovemmaksi sateen ropistessa vaakatasossa, oli vain todettava syksyn saapuneen.

Vaan millainen olikaan seuraava päivä! Aamusateen loputtua taivas alkoi repeillä. Mereen pulahtamiseni jälkeen istuin kuivattelemaan laiturille ja kuinka kesäinen oli ilma. Edellisen päivän myrsky oli tipotiessään ja vain laineet liplattelivat veneen kylkeä vasten. Aurinko lämmitti märkää ihoa ja olo oli kuin keskikesällä. Sain ajatuksen, että nyt on nautittava aamupala laiturilla.

Eipä kyllä kovin kauaa tarvinnut herkutella tällä säällä, kun tuuli alkoi voimistua, avomereltä niemen takaa nousi uhkaavia pilviä, aallot rupesivat hakkaamaan laituria ja sää viileni.

Merikotka viipyili saalistusreissullaan yläpuolellamme useaan otteeseen. Houkuttelivatkohan voileivät?

Meidän dagen efter ei siis ollut sitä, miksi sen saattoi kuvitella, vaan hetkellinen kesä ennenaikaisen syksyn keskellä.

Ehkä vietämme muinaistulienyötä vielä uudemman kerran tyynemmissä merkeissä. Iloisia elokuun viimeisiä päivä! Palaillaan taas. T. Maija

Kurjenrahkan kansallispuistossa - kappale kauneinta Suomea

                                                                   Hei taas!


Tänään rannikolla ja saaristossa vietetään perinteisesti muinaistulien yötä tai mökkikauden päättäjäisiä eli venetsialaisia. Mieheni lähti kaveriporukalla Ahvenanmaalle jonnekin kauas ulkomerelle kalaan ja yöpymään oikein todellisessa kalamajassa puuttomalla luodolla. Toivottavsti säät ovat siellä suotuisat, ainakin niin säätiedotus lupaili.

Emme siis ole viettämässä tätä tunnelmallista elokuun iltaa mökillämme, vaan minä vietän viikonlopun kaupungissa. Saan kuitenkin tosi hyvää seuraa, kun lapsenlapsemme tulee yökylään. Tiedossa on saunomista ja hampurilaisateriaa :)

Tässä, kun tuo syksy jo antaa itsestään aavistusta, palaa mieli vielä alkukesään. Silloin teimme mieheni kanssa päiväretken Kurjenrahkan kansallispuistoon, jonne saimme mukaamme tutun ja rakkaan oppaan. Voi ihanaa tuota alkukesää! Kaikki oli silloin niin tuoretta ja niin ihanan raikkaan vihreää.

Vierailu täällä Kurjenrahkan kansallipuistossa aloitti kesämme kansallipuistovierailut, sillä kuten jo aikaisemmassa postauksessa olen kertonut, vierailimme myös Saaristomeren kansallispuistossa. Kyllä Suomen luonto on kaunista!

Vuonna 1998 perustettu Kurjenrahkan kansallispuisto käsittää noin 2900 hehtaarin suuruisen alan varsinaissuomalaista metsämaata. Alueella on laajojen keidassoiden ohella seudulle tyypillistä suo- ja metsämosaikkia ja mustanpuhuvia suojärviä.

                                                         Suo siellä, vetelä täällä.

Päädyimme tekemään Savonjäven kierroksen, jolle pituutta kertyi kuutisen km ja rauhallisesti matkaa taittaen, valokuvaten, maisemia ihastellen ja luontoa tarkkaillen aikaa kului muutama tunti. Kansallispuiston alueelle sijoittuu Kuhankuonon retkeilyreitistö, joten reittejä on valittavissa useampia eri pituisia.

Kansallispuisto sijaitsee Turusta vain noin 35 km pohjoiseen, jonne on melko hyvä bussiyhteys. Metsähallituksen hallinnassa oleva Kurjenrahka sijoittuu seitsemän kunnan alueelle, jotka kaikki kohtaavat tällä rajakivellä. Kunnat ovat Aura, Masku, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Rusko ja Turku.

Alueeella olevan luontotuvan umpäristö on rakennettu liikuntaraijoittelisille sopivaksi, joten lastenvaunujen ja -rattaiden ja pyörätuolin kanssa on myös mahdollisuus nauttia luonnostamme. Pysäköintialueelta johtaa esteetön reitti Kuhankuonon rajakivelle.

Kauempana reitistöllä kuljetaan pitkospuita pitkin, jotka ovatkin hyvin tarpeelliset esteettömään kulkuun märällä ja upottavalla suoalueella.

                                                                   Tupasvilla

                           Suomuurain eli hilla eli lakka, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

                                                              Korvasienien aikaan

Matkan varrella keskellä metsää on muistomerkki, joka on pystytetty täällä Kansalaissodan aikana henkensä menettäneen seitsemääntoistavuotiaan Ahti Jalosen muistolle.

Viime sodan aikana käpykaartilaiset pitivät tällä paikalla keskellä metsää majaansa korsussa asuen. Elantonsa ansaitakseen he tekivät vihtoja ja luutia, jotka tukijoukot möivät Turun torilla. Tukijoukot huolehtivat heille tänne myös ruuan.

Suopursu, joka käyntimme aikana oli vielä nupussa, kasvaa alueella hyvin, hyvin laajoina kasvustoina. Voin vain kuvitella tyynenä kesäiltana sen huumaavan tuoksun, kun nuo miljoonat nuput aukeavat kukkaan.

Joskus puu kasvaa näin veikeästi, kun kasvuhalu on kova koetusta myrskystä huolimatta.

                                      Paikka paikoin aluskasvillisuus on hyvinkin rehevää.

                                      Onkohan kaarhu käynyt tönkimässä, vai kuka?

                                                 Jättiläisen Raisiosta tänne heittämä kivi?

                                                 Jotkut kasvit tyytyvät vähään.

                        Vaivaiskoivu on tyypillinen alueen kasvi ja viihtyy hyvin näillä soilla.

Savojärven rantaa. Päivän kova tuuli sai järven pintaan kunnon aallokon. Rannalla meille pidettiin kansallispuistoaiheinen tentti, jossa pärjäsimme suorastaan loistavasti, myös kuulustelijan mielestä :)

                                                             Luonnonoikkuja

Kurjenrahkan kansallispuistossa saa:
- liikkua jalan, hiihtäen, soutaen, ja meloen
- poimia marjoja ja sieniä
- onkia ja pilkkiä
- tehdä avotulen ja leiriytyä niitä varten osoitetuilla paikoilla

Sen sijaan ei saa:
- tehdä avotulta metsäpalovaroituksen aikaan
- pitää lemmikkieläimiä vapaana
- ajaa moottoriajoneuvoilla muualla kuin siihen osoitetuilla teillä
- roskata ja vahingoittaa rakenteita

Tuolloin kukki tuomi.....voi sitä ihanaa tuoksua. Tulee kansakoulun kevätjuhla mieleen. Siellä oli aina tuomenkukkia maljakossa.

                                                              Metsäorvokinsineä

                            Kurjenpesän luontotuvassa esitellään kurjen elämää ja suoluontoa.

                        Näin valtavilta näyttävät kurkiemon jalat  kurjenpoikasen silmissä.

                                        Ja noin hirmuisen korkealta emo pikkuistaan katselee!

Kyllä kierroksen päätteeksi maistui makkara, voileipä, kahvi ja kaakao hyvältä :) Sitten roskat reppuun ja kotia kohti!                      

Suuret kiitokset oppaalle hyvästä opastuksesta, mielekiintoisista tarinoista ja erittäin kivasta pävästä luontoäidin syleilyssä :)