Ensi viikolla olemme tähän aikaan Berliinissä. Syksyllä Stockmannin Hulluilta päiviltä on jo hankittu lentoliput ja nyt on matka kohta käsillä. Pitkä odotusaika on ollut. Miniämme vanhempien kanssa olemme reissuun lähdössä. Viime keväänä olimme samalla kokoonpanolla Prahassa.
Saksa, tuo tuttuakin tutumpi maa meille, on tullut koluttua ristiin rastiin asuntoautolla. Onhan suuri maa keskellä Eurooppaa lähes aina vähintäinkin kauttakulkumaa, jos autolla mielii melkein minne päin eteläistä ja läntistä Eurooppaa tahansa, ellei käytä itäistä reittiä. Myös pidennetyillä viikonloppulomilla olemme useampaan otteeseen Saksassa käyneet. Ja mikäs siinä, Saksassa matkailijan on helppo ja hyvä olla ja katsottavaa riittää.
Asuntoautoreissulla olemme joitakin vuosia sitten viettäneet päivän Berliinissä, mutta eihän noin ison kaupungin tutustumiseen päivä riitä. Kaupunki on laaja, mutta julkiset kulkuvälineet toimivat saksalaiseen tapaan hyvin ja täsmällisesti, joten paikasta toiseen siirtyminen onnistuu helposti. Berliini-oppaaseen olemme ennalta tutustuneet ja lisäksi kyselin saksalaiselta ystävältäni vinkkejä, mitä nyt ainakin hänen mielestään kannattaa katsoa. Sääennusteet lupaavat noin kymmenen asteen lukemia päiväksi ja yöksi hiukan vähemmän. Eli ihan mukavaa säätä näillä näkymin on tiedossa. Toivottavasti ei sada.
Hiukan muitakin valmisteluja on jo tehty matkaa varten. Päätin hankkia hyvät kengät kävelyyn, sen kokoa isomman takin, josta jo kerroin aiemmin, pari puseroa, huivin ja pari korua. Juuri, kun olin hehkuttanut ja ylistänyt mustaa, kävi niin kuin kävi. En tiedä, mikä pääni sekoitti. Ehkä kevät. No valkoista minulla on joskus ollut päällä mustan kaverina ennenkin ja se on toiminut, mutta entäs nyt tuo takki? On nimittäin usein käynyt niin, että kun jonkin muun värisiä vaatteita hankin kuin mustaa, jäävät ne yleensä pitämättä. Mutta tuota takkia olen jo muutaman kerran pitänyt ja oloni on tuntunut ihan kotoisalta. Joskus näin, ihan kivaa piristystä. Mielestäni löysin nyt niin korut kuin vaatteetkin, jotka sopivat omaan tyyliini. Mitäs sanotte?
