Värikylläisyyden riemua ja syyssateita

Hei ystävät!

Miten tämä syksy onkaan hellinyt meitä ruskaloistollaan ja intiaanikesällä puhkeamalla uskomattomaan värikylläisyydenkarnevaaliin kuin lohdutukseksi kohta koittavalle ruskeiden ja harmaiden värisävyjen loppusyksylle. Varmasti moni on ottanut kännykän taskustaan tai kaivanut jopa kameran naftaliinista ikuistaakseen sitruunaiset haavat, purppuraiset pihlajat, kullankeltaiset koivut ja tulenhehkuiset vaahterat tai kulkenut lehtisateesta nauttien.

Intiaanikesän tunnelmaa taivaan ja meren sinessä. Muutama purjevenekin näkyi vielä mantereen läheisyydessä.

Nauvon kirkonkylä hehkui keltaisena.

Kalaretkellä tervehdittiin kilpikonnakiveä.

Glögikausi aloitettiin, kun kalareissusta saavuttiin hiukan viluisina. Illalla mökin rapuilla villasukat jalassa, huopaan kääriytyneenä sormia glögimukin ympärillä lämmittäen kuuntelimme saariston säkkipimeyttä kirkkaalle tähtitaivaalle tähyillen. Kaukana kiire ja stressi.

Syksyn viimekukkijat ilahduttavat vielä.

Kevät on jo mielessä.

Veneennostoretki tehtiin pojan kanssa tänään syyssateen piestessä saaristoa. Grillimakkarat ja muut eväät maistuivat mökin terassilla sateenharmaata maisemaa katsellen. Mökki tuntui tervehtivän meitä iloisena kuin sanoen: "Vielä te tulitte." Se tietää, että kohta tehdään enää tervehdyskäyntejä ja mökki saa jäädä nukkumaan talviunta. Levollinen tunnelma täytti mielen kaukana kaikesta hälinästä.

Kuunnellaan sateen ropinaa! Ja yhden Ave Mariankin jo kuuntelin. Joulua kohtia tässä kuitenkin jo ollaan menossa.
Rakkaudella Maija

Saat tulla, syksy!

Heissan ystävät!

Syksy on nyt täällä sateineen,  myrskyinen, värikylläisine puineen, tuulen ryöpyttämine lehtineen, säkkipimeine iltoineen. Olen jo ymmärtänyt hellittää Neiti Kesän pitsihameenhelmasta ja antaa hänen mennä. Sytytellään kynttilöitä ja tulet takkaan pimeitä iltoja sulostuttamaan. Saattaa hyvin olla, että Neiti Kesä saapuukin vielä meitä ilahduttamaan näihin syysmyysseihin.

Tähän kesäkauteen on mahtunut paljon kärryhommia  niin kuin pienempi lapsenlapseni kottikärryillä tehtäviä töitä kutsuu. Hän on niitä myös innokkaana tekemässä. On levitetty kuorma-autokuormallinen sepeliä ja multaa,  puukasa pääsi sisätiloihin syksyn ja talven takkatulia varten ja eilen kärräsimme nuoremman tyttären pihalla vaihtolavallisen risuja. Nyt saa syksy tulla näiden puolesta.

Keltaisten ja oranssien lehtien koristamalla pihalla kukkivat vielä syyskukkijat ja punaiset ruusunmarjat täplittävät ruusupensaita. Syksu saapuu pikkuhiljaa portaille, kuistille  parvekkeelle ja terassille kurpitsojen, callunoiden ja havujen muodossa.

Puita sisälle kärrätessä löysin tällaisen klapin. Puunhakkaaja on tainnut ajatella rakastaan näitä tehdessään.

Tässäpä onkin sopiva päätöskuva tähän postaukseen.

Vietetään syysmyyssiä ja nautitaan syksyn ihanuuksista! Rakkaudella Maija

Häät Toscanassa

Ciao ciao!

Italian kuuman syyskuun auringon alla valmistauduttiin hääjuhlaan. Juhlapäivä vietettiin silti sateen pelossa. Toscanan lempeä tuuli vaihtuikin kukkuloilla myrskyksi riepottaen puita, paiskellen puutarhatuoleja, pyöritellen jo keltaisiksi muuttuneita puiden lehtiä. Syyskuu osaa yllättää.

Kaunis vihkimistilaisuus Sansepolcron kaupungintalolla. Niin kaunis kummityttömme nyt jo morsiamena komean sulhasensa vieressä. Hallelujah soi hiljaa sellolla soitettuna. Vanhemmat, me kummit ja suuri joukko ystäviä olivat todistamassa tilaisuutta kaupungintalon sisäpihalla. Ja he sanoivat toisilleen tahdon.

Kuohuviiniä kaupungintalon portailla sellomusiikin soidessa.

Kaunis kattaus terassilla Toscanan kukkuloilla. Italialaista ruokaa, viiniä, puheita, liikutuksen kyyneliä, jousitrion esittämää musiikkia. Aurinko laski persikan värisenä ja oranssina hohtavaan taivaanrantaan kukkuloiden taa. Romantiikkaa tihkuva tunnelma. Ilta hämärtyi ja viileni. Kietouduimme huopiin. Taivaalla purjehtivat huimaa vauhtia pilvet peittäen välillä satumaisena loistavan täysikuun. Ympärillämme ikiaikainen Rooman valtakunta.

Onnea vielä hääparille ja paljon, paljon kaikkea hyvää yhteiselle elämäntaipaleellenne 💕

Rakkaudella Maija

Matkaan lähden

Ciao tutti!

Millään en ehdi postauksia kirjoittelemaan ja hiukan sitä myös haittaa uusi tietokone, johon en ole vieläkään tutustunut niin, että tekstin kirjoittaminen onnistuisi sillä, joten teen aina puhelimella, eikä pidemmän tekstin kirjoittaminen ole tällä kovin mukavaa. No, kun nyt syksy saapuu, on varmasti enemmän aikaa kaikelle puuhastelulle.

Viime viikonloppuna vietettiin pienemmän lapsenlapsen 2-vuotissynttäreitä suvun voimin. Koolla oli neljä sukupolvea.

Viikolla tein myös viimeisistä omenoista uuniomenahilloa, josta tuli superhyvää superhelpolla. Sopii jätski, jogurtin, lettujen ja pannarin kaveriksi. Keräsin myös myrskytuulilta talteen pienemmän lapsenlapsen pikkuisesta päärynäpuusta loput päärynät ja rakentelin kuistille hiukan syksyä.

Nyt olemme matkalla lentokentälle ja kummitytön häihin iki-ihanaan Italiaan. Juhlat ovat maanantaina Toscanassa Sansepolcron kaupungissa. Kaupunki on aivan sattumalta sama, jossa vanhempi tyttäremme asui miehensä kanssa ennen Suomeen muuttoa. Ennen häitä kiertelemme Toscanan lisäksi hiukan Umbriassa ja yövymme linnassa, jossa tyttäremme maisteriksi valmistumisjuhla vietettiin. Jännää nähdä se paikka uudelleen. Mitähän muuta matkan varrelle sattuu? Saas nähdä. Palailen varmaan siihen myöhemmin.

Oikein hyvää syysviikonloppua kaikille! Pidelkäähän hatuistanne kiinni!

Rakkaudella Maija

Hyvää pataa

Heissan ystävät!

Hyvästi jääkää nyt hyvät ystävät
Maille vierahille nyt pääskyt lähtevät.

Armas ol' aika, jok' on nyt lopussa 
Suven sulo aika tuo kaunis ihana.

Haikeutta mielessä katselin kurkiaurojen lentoa syyskirkkaalla taivaalla. Hei, hei ystävät, palaamme taas keväällä, ne tuntuivat huutavan. Kurkien lähtö on varmaakin varmempi syksyn merkki.

Syksyssä on omat ihanat puolensa, kun vain malttaa luovuttaa kesästä. Syksy on ihanaa haudutettujen pataruokien aikaa. Kun ainekset kokoaa pataan, valmistuu ruoka sen jälkeen kuin itsestään ja aikaa jää muihin juttuihin. Siivouspäivänä
päätin tehdä syksyn ensimmäisen pataruuan. Sen kunniaksi,
että pojan merikapteeniopiskelun viimeinen lukukausi alkoi, tein merimiespihviä. Tuo perunoiden, pihvilihan, ruskistetun sipulin, oluen ja yksinkertaisten mausteiden, suolan, maustepippurin ja laakerinlehden, liitto on kielen mukaansa vievä. Ruuan kypsyessä hitaasti uunissa leijaili muhevan padan herkullinen tuoksu kodin joka sopukkaan. Valmis ruoka uunista ulos, kylkeen puolukkahilloa ja etikkakurkkuja ja herkuttelemaan.

Taru kertoo, että laivassa oli jäljellä enää yksi pullo olutta, jota koko miehistö himoitsi. Laivakokki ratkaisi asian kumoamalla pullollisen pataan ja näin jokainen sai osuutensa oluesta. Onkohan tämä totta vai tarua? Mene ja tiedä.

Kynnyksellä on taas uuden viikon alku. Nautitaan syysviikosta! Rakkaudella Maija

Sunnuntaikahvilla

Moi, moi!

Torstai-iltana Amore lähti miesporukalla Ahvenanmaalle kalaan ja me suunnistimme nuoremman tyttären ja pojan perheen kanssa mökille.

Perjantai oli kesäisen lämmin. Istuttiin terassilla ja pelattiin seurapelejä. Poika grillasi hiiligrillä hampurilaispihvit ja herkuteltiin itse tehdyillä hampurilaisilla. Saunottiin ja paljuiltiin pienemmän Murun kanssa. Merivesi oli vielä 18 asteista ja todella kirkasta, joten uimisesta sai nauttia ihan kesäiseen tapaan.

Lauantaina sade ropisi ja oli jo aika lähteä kotiin. Sunnuntaina kotiutui myös Amore ja pojan kummisetä, joka oli mukana kalareissulla, tuli vielä kahville ennen kotiin lähtöä. Leivoimme tyttären kanssa pikkupizzoja ja paistoimme vadillisen lettuja. Pojan perhe tuli myös kahvittelemaan. Pizzat hupenivat lautaselta ja lettuvati tyhjeni kermavaahdon ja hillojen kera. Mukavasta yhdessäolosta saimme nauttia koko viikonlopun.

Mukavaa alkanutta syyskuuta vielä kesäisissä merkeissä kaikille 💕 Rakkaudella Maija