torstai 10. syyskuuta 2015

Myrskyluodon pikkula

Heippa!

Ihminen on siitä kummallinen olio, että se voi ihastua ja rakastua melkein mihin vaan. Itselläni on melkoinen rakkaussuhde meidän mökin pikkulaan. Pikkula, ulkohuussi, hyyskä, huussi, pihanperä, käymälä, ulkohuone, puucee, tämäkin rakas lapsi on aikojen saatossa saanut monta nimeä.

Mutta miten ihmeessä tähän on tultu, että muka rakastan ulkohuussia tai paremminkin siellä käymistä? Aika monen, varsinkin nuoren, mielestä se varmasti kuulostaa kummalliselta ellei suorastaan hullulta.



Lapsuudessani puucee oli aivan normaali juttu, etenkin maalla asuville. Puhun nyt maaseudusta, sillä kaupunkiasumisesta minulla ei silloin ollut minkäänlaista käsitystä. Kesä tai talvi, pakkanen tai helle, satoi tai pastoi, pihanperällä oli käytävä, halusi tai ei. Yöastia oli sitten asia erikseen. Kansakoulussa koko asia sai vielä aivan erilaiset mittasuhteet. Huussi oli kahdeksanreikäinen komeus, jossa tytöt välitunnilla istuivat rivissä kuin kanat orrella ja loput odottivat vieressä vuoroaan. Mitään yksityisyyttä ei ollut vaan iloisesti kaikki siinä keskenään keskustelivat. Nykypäivänä tuollainen jo olisi varmasti suorastaan rikollista ja koulut suljettaisiin, ellei lukittavia vessakopeja ilmestyisi.

Hyyskä oli joko rakennettu ulkorakennuksen päähän, esimerkiksi navatan pääty oli loistava paikka, tai sitten aivan erilliseksi pikku mökkeröiseksi. Pudotus reijästä saattoi olla lyhyt tai pidempi, riippuen siitä, kuinka korkealle käymälä oli rakennettu. Yhteistä kuitenkin kaikille oli, että haju oli melkoinen. Hajun eliminoimiseksi jossakin paikassa tuotosten päälle ripoteltiin kalkkia, joka nykytietämyksen  mukaan on hyvin toimivan puuceen vihollinen numero yksi. Paperina oli sanomalehteä tai, kuten koulussa, nippu yksittäisiä paperiliuskoja. 


Muistan sen, kun vesiklosetit alkoivat maaseudulla yleistyä. Isovanhempani, jotka olivat luovuttaneet tilansa pojalleen, asuivat uudessa talossa naapurissamme. Heillä oli sisävessa. Sellainen, jossa oli vesisäiliö ylhäällä ja ketjun päässä olevasta puisesta kahvasta vedettiin. -  Sellaiset muuten ovat Italiassa vielä aika yleisiä. -  Sitten serkkuni kotiin rakennettiin remontin yhteydessä wc ja vähän myöhemmin myös meille. Oli se mahtava juttu, kun ei enää tarvinnut lähteä iltämyöhällä ulos talvipakkaseen.



Hauskoja sattumuksia tulee mieleen ulkohuussista, miten ulkomaalaiset siihen suhtautuvat. Tyttäremme italialainen ystävä oli vierailulla Suomessa ja kävimme Raaseporin linnan raunioihin tutustumassa. Hänen tiedustellessa miestenhuonetta osoitimme hänelle pientä punaista kopperoa, että tuollahan se on. Hän hukan epäröi, mistä nyt mahtaa olla kysymys, mutta meni kuitenkin sisään. Pois tullessaan hän totesi, ettei kyseiseen laitokseen enää ikimailmassa suostu astumaan. Käymälän tyhjennys oli unohtunut, eikä ollut kyllä kompostoivakaan tuo yksilö. Tyttäremme ulkomaalainen mies on myös ilmoittanut, ettei ulkohuussia aijo käyttää.


Paljon on kehitystä tapahtunut ja on keksitty kompostoiva, erotteleva pikkula, joka oikein käytettynä on hajuton, kärpäsetön ja helppo tyhjentää, sillä kuiviketta käyttäen kaikki muuttuu mullaksi hyvin nopeasti. Ja mikä parasta, ei tarvitse ollenkaan miettiä, että jossain päin maailmaa pienet lapset juovat vettä, joka ei ole juomakelpoista ja täällä me vedämme ämpärillisen puhdasta juomavettä alas vessanpöntöstä mona kertaa vuorokaudessa.


Isäni vanhasta viljasäkistä olen ommellut pussin, jossa on tervaa tuohenkäppyrään imeytettynä. Se tuo mukavaa tuoksua Lille Villaamme.



Sisältä hyyskämme on maalattu Suomen Huussiseuran suosittelemalla värillä taivaansiniseksi. Tämä on keino, jolla saadaan kärpäset pysymään loitolla.



                                              Seinäkirjoituksia voi ajankuluksi lueskella.


                                                                   Tai lehtiä.








Ulkohuoneemme on hajuton. Haluan myös, että pihanperämme on siisti ja kodikas eikä siellä ole hämähäkinseittejä ja hämähäkkejä.


Paras tapa ilmoittaa, että huussi on varattu, on jättää ovi sepposen selälleen ja sen voi jättää auki myös siksi, että puuceestämme aukeaa tällainen maisema. Mikäs silloin on istuskelessa lintujen laulua kuunnellen. Paljon viihtyisämpää kuin sisävessassa.



                                                  Käsihygieniaa ei myöskään ole unohdettu.

Kohta alkaa viikonloppu ja luvassa on vielä lähes kesäisiä päiviä. Nautitaan niistä :) Mukavaa toratai-iltaa!


5 kommenttia:

  1. Haha,aika hauska ja mielenkiintoinen kirjoitus! :D
    Mutta voi hyvät hyssykät tuota entisaikojen koulun vessaa. :O
    En kyllä ihmettele ulkomaalaisten ennakkoluuloja, kun en itsekään vapaaehtoisesti kyseistä laitosta käytä. ;) Nykyään on varmaan monesti jo eri juttu, kun on noita hajuttomia, siistejä huusseja, mutta kyllä on ikävät lapsuusmuistot siitä, kun joskus oltiin mökillä, jossai ei ollut kuin puucee joka oli pimeä, kylmä, haiseva ja juurikin täynnä niitä hämähäkkejä!
    Voi olla, että noilla kamalilla hyyskillä on osuutensa asiaan siinä, etten oikeen missään mökissä ja luonnonhelmassa yms. viihdy. Olen sen verran urbaani ihminen, että haluan viettää aikaani paikoissa, jossa vesiklosetti on aina lähettyvillä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ajatusmaailmaakin voi muuttaa - nykyaikaiseksi, sillä onhan vedetön vessa nykyaikaa. Ja kun tällaisessa hajuttomassa vessassa käy, huomaa, että se on ihan jees. Talviaika on sitten asia erikseen ja tietysti, jos vettä tulee kaatamalla, niin hiukan yrittää siirtää uloslähtöä, jos mahdollista. Mutta kauniilla ilmalla, kuinka mukava siellä on lukea lehteä...No tuo koulun vessa - voin hyvin kuvitella nuorten pitävän sitä vain satuna :0

      Poista
    2. No onneksi ajatusmaailmaakin voi muuttaa - nykyaikaiseksi, sillä onhan vedetön vessa nykyaikaa. Ja kun tällaisessa hajuttomassa vessassa käy, huomaa, että se on ihan jees. Talviaika on sitten asia erikseen ja tietysti, jos vettä tulee kaatamalla, niin hiukan yrittää siirtää uloslähtöä, jos mahdollista. Mutta kauniilla ilmalla, kuinka mukava siellä on lukea lehteä...No tuo koulun vessa - voin hyvin kuvitella nuorten pitävän sitä vain satuna :0

      Poista
  2. Olipa mukava lukea muisteloita ajasta, jolloin ulkohuussit olivat käytössä joka huushollissa. Teidän mökin pikkula on vallan soma, ja yhtä siistikin kuin sisävessa. Maisemasta puhumattakaan, oikein sielu lepää kun tuota merta katselee.
    Löysin tämän ihanan blogisi ihan äskettäin, tulin ja jään seurailemaan tulevia postauksiasi.
    Minullakin on mökki-/veneilyblogi, jossa seikkaillaan myös mökkimaisemissa
    Turun saaristossa. Niin ja on mulla välillä jotain muotijuttujakin, jos sille päälle satun <3 Tervetuloa visiitille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija! Onpa mukavaa, että olet löytänyt blogini:D Lämpimästi tervetuloa mukaan :)On kivaa, kun kohtaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samanlaisista asioista. Ja merkillinen juttu tuo meri, niin ihana ja rauhoittava ja puoleensa vetävä. Varmasti tulen vastavierailulle!

      Poista