Taas on viikonloppu hurahtanut käyntiin. Uskomatonta vauhtia nuo viikot kuluvat. Tätä menoahan joulu kurkkii kohta jo nurkan takana!
Tämän viikonlopun vietämme kaupungissa, sillä sunntaiksi olemme saaneet kutsun brunssille, syntymäpäiville. Iltapäivällä tulevat sitten ihanat saksalaiset ystävämme kaupunkimme ystävyyskunnasta. Onpa todella mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa!
Tuoretta leipää ja hyviä uutisia ei pidä säästellä sanoo sananlasku ja niinpä onkin heti kerrottava, että olemme pitkän haaveilun jälkeen saaneet itsellemme silakkatynnyrin. Eikä minkä tahansa tynnyrin, vaan vuosiluku kertoo, että tynnyri on 147 vuotta vanha ihanuus!
Olemme haaveilleet saavamme tällaisen mökillemme, mutta nyt, kun on jo näin syksy, en sitä sinne raaskikaan viedä, vaan jätän sen tänne kaupunkiin ainakin talven yli olemaan, jotta saamme nauttia siitä vähän enemmin nyt heti.
Hiukan tynnyri kaipaa puhdistusta, mutta muuten se on hyvässä kunnossa, kunhan vain kiinnittää aikojen saatossa irti ravisseet vanteet paikoilleen.
Tynnyri on kotoisin Ahvenanmaalta. Kimmet on tehty männystä ja vanteet taivutettu kuusen näreistä. Vuosiluvun lisäksi toiseen päähän on kaiverrettu suvun logo tai tunnus, jotta tiedettiin, kenen tynnyristä oli kysymys. Ihania nuo vanhat tavarat ja vielä kun kuulee niistä tarinaa entiseltä omistajalta, on esine entisestäänkin mielenkiintoisempi. Hauska kuvitella, miten kalastajien vaimot ovat silakkasaaliilla tynnyreitä täyttäneet.
Ei ole tietoa, missä tämä tynnyri on valmistettu, mutta Kustaa Vilkuna kertoo, että Suomen kuuluisin ja vanhin puuteollisuusalue on Vakka-Suomi Uudenkaupungin ympäristössä. Jo 1500-luvulla astioita on viety ulkomaille. Talvikaudet astioita valmistaneet mestarit lähtivät vesien auettua pienillä purjelaivoillaan kuljettamaan tuotteitaan Itämern satamiin aina Pohjois-Saksaan ja Tanskaan saakka ja vieläpä Tukholman kautta Ruotsin sisäjärvien satamiin. Kimpiastioiden valmistuksessa on tuskin tapahtunut moneen vuosisataan muuta teknillistä muutosta kuin se, että puiset vanteet on korvattu rautaisilla. Onkohan tämäkin tynnyri tehty Vakka-Suomessa?
Nyt vain rupean keksimään kimpiastiallemme erilaisia käyttömahdollisuuksia, kuten pöytä tai sille voi koota jonkun asetelman, laittaa kynttiläkyhdyn tai kynttilän tai pitäisikö Myrskyluodollakin säilöä silkakat tähän tynnyriin ja mitähän vielä.... Vinkatkaa, jos mieleen tulee hyviä ideoita!
Rattoisaa viikonloppua ystäväiseni :)
Tosi mielenkiintoinen postaus ja tosi nättejä kuvia!
VastaaPoistaTuo tynnyri on kyllä upea!! Kelpaisi varmaan jollekin museollekin kun niin vanha jo on. :O
Kiitos, kiva,että pidit niistä! Kyllä se todella upea on. Oikein unelmayksilö Luultavasti kelpaisi museollekin, tosin todennäköisesti asiaa käsittelevissä museoissa tuollainen varmaan jo on, sillä ennen vanhaan noita tynnyreitä on rannikolla ja saaristossa ollut varmaan riittämiin ja ehkä museoillekin on säilynyt omansa. Hassua, kun kaikki eivät todellakaan arvosta tuollaisia vanhoja esineitä ja jotkut tosiaan raaskivat omistamistaan luopuakin. Minulle kyllä ovat aarteita!
VastaaPoista