sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Hilloja ja marjahyytelöitä

Heissan ystäväiseni!



Kesä rimpuilee vielä syksyn otteessa. Potkii ja haraa vastaan. Ei. Ei vielä. Anna minun vielä mennä! Anna vielä hetki kirmata auringossa ja varjoissa, rannalla ja metsissä, hyppiä ja juosta, hulutella. Se huutaa. Mutta syksy on jo tarttunut kesän kaulukseen koukkuisilla sormillaan ja kiskoo vastaan hangoittelevaa kesää. Nyt on minun vuoroni. Nyt astun minä estraadille. Ja vaikka kesä vielä viimeisillä voimillaan juoksentelee auringon täplittämällä pihamaalla, voi syksyn jo aistia. Se puhaltaa posket pullollaan puissa. Se saa aamu-uinnille menevän uimarin jo hiukan hytistelemään. Se antaa aamuisen kasteen viipyillä pidempään ja pidempään mustikanvarvuissa. Se saa puiden lehdet kellastumaan ja varisemaan pois. Syksy naurahtaa tyytyväisenä ja tietää viimein voittavansa.

Pikkuhiljaa on ruvettava kantamaan puita sisään ja lämmittelemään takkatulen loimussa. Nyt on kuitenkin aika tehdä erilaisia hilloja ja hyytelöitä. Keittiö on tuoksuja tulvillaan, kun padat porisevat liedellä.





Puolukkametsäretken saaliista keittelin puolukkahilloa. Keitin myös mustaherukoista cassishyytelöä, josta osan maustin kuivalla mintulla. Uskomattoman hyvää tuli keitoksistani. Sopii varmasti broileri- ja muidenkin liharuokien seuraksi. Kiva on myös viedä vaikka purkillinen hyytelöä tai hilloa tuliaisiksi. Jouluakin voi jo hiukan miettiä syksyn satoa säilöessä. Taidan tehdä vielä lisää tuota cassishyytelöäkin ja puolukkahilloa ei nyt ainakaan ole vielä tarpeeksi.




                                                    Onhan näitä nyt jo aika paljon.

Mökillä teimme viikonloppuna puuhommia ja tunnelmoimme kynttilänvalossa. Luonto on jo niin hiljainen, että korvissa soi. Enää eivät kurjetkaan huutele pesällään kotilahdellamme. Yö on sametinmusta ja taivas niin täynnä tähtiä, etteivät ne meinaa sinne kaikki mahtua.



Olemme tänän viettäneet tapaamisemme 40-vuotispäivää mieheni kanssa. Silloin  40 vuotta sittenkin oli kaunis ja lämmin syyssää.

Hyvää sunnuntai-iltaa :)

4 kommenttia:

  1. Onnea 40-vuotistapaamispäivän johdosta! :D
    Olipa tunnelmallinen postaus! Ihania nuo kotitekoiset säilykkeet, vaan taitaa niissä olla aikamoinen homma?
    Itselle tuli mieleen tehdä aprikoosihilloa, mutta idea tuli siinä vaiheessa, kun taisi jo tältä kesältä olla myöhäistä aprikooseille...No, ensi vuonna sitten! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos <3 Säilöminen on kivaa ja on mukava kokeilla välillä vähän erilaisia juttuja. Joskus olen omenoiden sekaan keittänyt nektariinia ja siitä tuli hyvää. Luulisin, että aprikooseja vielä on kaupassa. Varmasti olisi makoisaa tuollainen itse tehty aprikoosohillo. Nam :-P Eikä niistä niin kauheasti ole työtä, ennemminkin vain se on alotusta vaille valmista :-D Tunnelmallista syksyn alkua teille <3

    VastaaPoista
  3. Ai että herkuttelin tätä juttua läpikäydessäni! - En niinkään hilloilla vaan tuon alkukappaleen aivan mahtavan vahvalla tunnelmalla, niin herkullisia ilmaisuja, vahvasti aistittavia, henkeäsalpaavan ihania kuvia siinä loit! Hyvä sysseli! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, rakas syssa <3 Tunnelma on minulle kaikessa hyvin tärkeä juttu. Kirjoissakin rakastan sitä, kun tunnelma on kuin maalattu, kuin olisit siellä itse mukana. Syystunnelmaa teille sinne :)

    VastaaPoista