Ihana Italia - Ihana Toscana

Ciao tutti! - Heippa kaikki!

Hangosta kotiuduttiin juuri autonvientireissulta. Poikamme, joka seilaa Hangon ja Rostockin väliä, halusi viimeiselle harjoitteluviikolleen mukaan autonsa, että pystyy käymään maissa Rostockissa. Vettä vihmoi koko matkan ja lämpöasteita mittarissa vain pari hassua. Sunnuntai-illan ja -yön lumista sentään onneksi enää on vain rippeet jäljellä. Mutta eipä hätää! Parempi, että kylmää on nyt, kun on sen aika, sanoo 92-vuotias äitini. Eihän huhtikuun sään oikeasti kuulu olla mikään kovin lämmin. Hyvin arvaamaton voi olla huhtikuinen ilma. Italiassakin sanotaan, että huhtikuun sää voi olla ihan mitä vain. Tästä päästiinkiin hyvää aasinsiltaa pitkin asiaan.

Sain pari viikkoa sitten ihanan kirjan, jonka hankkimiseen sain vinkin työkaveriltani. Kirja on ihanan Ella Kannisen kirjoittama Ellan Toscana. Kirjan saatuani oli heti pakko lukea ihan pikkuisen. Ellalla on ihana tapa tehdä niin tv-ohjelmia kuin kirjoittaa kirjaakin. Teksti on ihanasti soljuvaa. Kirjassa on niin ruokaohjeita kuin kerrontaa italialaisista ja elämästä Italiassa. Kirjan todella upeat kuvat ovat mestarikuvaaja Ofer Amirin kamerasta.

Kirjan kuvat ovat niin tuttuja ja voi aistia italialaisen tunnelman, jopa tuoksun. Kerronta italialaisesta elämästä on niin ikään tuttua, mutta silti sitä on aina kiva lukea. Kirjassa on myös runsaasti herkullisia ruokaohjeita. Olen kohta jo lukenut sen kannesta kanteen ja oikein harmittaa, että se kohta loppuu. Kuitenkin, vaikka Toscana on niin ihana kuin onkin, voisin lämpimästi suositella matkailua myös naapurimaakuntaan Umbriaan. Tyyliltään se muistuttaa pajon Toscanaa, eikä sen tarvitse yhtään häpeillä tuota kaikkien unelmamatkakohdetta, josta on tullut kuuluisa elokuvista ja kirjoista. Sen sijaan siellä on paljon rauhallisempaa, kun turisteja ei ole niin paljon kuin Toscanassa.

Tähän loppuun on vielä kerrottava hauska sattumus sunnuntailta liittyen sekin italialaisuuteen. Olimme käymässä tyttäremme perheen luona. Heillä on kotikielenä italia. Luin kirjastosta lainattua kirjaa pikkuiselle kolmivuotiaallemme, joka oli italiankielinen Peppa Possu. Vaikka omasta mielestäni yritin hyvin elävästi lukea tekstiä, sanoi murumme: "Sano mummi näin." Hän levitti kätensä sanoen "Dov`è il Signor Dinosauro?" Eli piti myös elekielellä kysyä, missä Herra Dinosaurus on. Muna on kanaa viisaampi. Suomalaisten kielenkäyttö kun on melko vähäeleistä ja monotonista. Mutta silloin ei kyllä naurusta tahtonut tulla loppua!

Yksi työpäivä vielä ja sitten reissuun. Voi kun ei Riiassa sataisi!

Mukavaa viikonjatkoa, ystävät! halit Maija