perjantai 18. joulukuuta 2020

Tyrskyjen luodot

Itsenäisyyspäivä AD 2020. Seison meren siloittamalla luodolla ajatuksiini vaipuneena. Harmaat luodot, harmaa, vaahtopäinä tyrskyävä meri, harmaa taivas. Kaikki yhtyvät jossakin kaukana horisontissa. Tunnen itseni kovin pieneksi tuossa kokonaisuudessa. Tyrskyt hyräilevät Finlandiahymniä. Mielen valtaa juhlallinen tunnelma. Tämä maisema - niin suomalainen, niin itsenäinen.

Ravistan itseni hereille mietteistäni. Alkaa kotimatka. Luotojen kirkko katoaa harmauteen. Laivan keinuessa mietin, miten nuo luodot, salmet, lahdet ovat kietoneet lonkeronsa ympärilleni ja lumonneet minut.

---------

Teimme taas viikonloppuvierailun nuoremman tyttäremme luo Kökariin. Mukavaa yhdessäoloa, hiljaisuudesta ja tuulen huminasta nauttimista ja pikkuisen joulutunnelman hakemista.

Pistäydyimme Peders Aplagårdin tilamyymälässä. Kauniisti oli aseteltu esille glögit, punssilla ryyditetyt hillot, omenasalsat ja julmustit. Kökarilaista joulutunnelmaa parhaimmillaan. 

Meille tarjoutui myös tilaisuus saada opastus kauniissa kirkossa, jolla on erikoinen ja mielenkiintoinen tarinansa. Tyttärelle tuttu kirkon lukkari esitteli meille kirkkoa ja mukava oli kuunnella hänen kertomustaan votiivilaivasta, joka tietää seuraavan päivän tuulen suunnan. Kaakkoistuuli saattelisi meidät kotiin seuraavana päivänä ja toden totta, se piti paikkansa. Lukkari kertoi myös alttaritaulun maalauksesta, jossa opetuslapset ovat kokoontuneet viimeiselle ehtoolliselle. Siinä epäileväinen Juudas seuraa katseellaan ja katsoo silmiin, minne tahansa puolta kirkossa menikään. Tämäkin täysin totta. Kun kirkon tarina on käyty läpi, esittelee lukkari vielä urkuja, kipuaa urkuparvelle ja soittaa meille komeasti Oi sä riemuisa -joululaulun. Siitä se joulumieli viimeistään syttyi sydämiin. Keskustelemme niitä näitä vielä poistuessamme kirkosta. Lukkari, joka toimii myös suntiona, kertoo, että Kökarissa on vielä jäljellä vanha tapa, jossa omaiset kaivavat haudan poisnukkuneelle. Onpa kaunis tapa, eikä sitä kuulema ole muissa saarissa enää käytössä. Saan myös tietää pappilan, jossa Ulla-Lena Lundbergin kirjassa Jää papin perhe asui. Lukkari näyttää myös siinä alhaalla olevan salmen, johon saman kirjan pappi hukkui vajottuaan jäihin. Kaikki muuttuu niin todelliseksi. Olen juuri lukemassa tuota kirjaa toiseen kertaan nyt, kun luotojen paikat ovat tulleet minulle tutummiksi.

Ja meri. Kirkon taakse on rakennettu viime käynnin jälkeen lintutorni tai paremminkin - tasanne, jonne pääsevät myös liikuntarajoitteiset. Sieltä kelpaa meren kuohuja katsella. Lopulta kylmänä puhaltava luotojen tuuli saa meidät lähtemään. 




















Taas palaamme luodoille, kun sen aika on. 

Toivotan kaikille ihanille ystävilleni oikein tunnelmallisia jouluvalmisteluja ja joulunodotusta. 

Rakkaudella Maija 


8 kommenttia:

  1. Kökariin on kyllä pakko päästä kesällä. Kerran pikaisesti pyrähtänyt Kokarin läpi, mutta pidempi aika, vaikka yöpymisen kanssa olisi kyllä mahtava kokea.
    Oikein ihanaa ja rauhallista joulun aikaa sinulle ja perheellesi!<3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kristiina ❤️🕯️Kökari on lumoava. Luonto itsessään, meri ja kallioluodot, historia ja kulttuuri. Pieni luotojen yhdyskunta - niin paljon annettavaa ja koettavaa. Yöpymispaikkoja on ja niin kuin saariston saarilla yleensäkin saattaisi pieniä teitä pyöräillä ja nauttia kaikesta ympärillä. Minusta jo tuntuu, että olen Visit Ålandin kävelevä mainos ja kuitenkaan nämä Kökari-postauksen eivät ole yhteistyöpostauksia 🤭🤣
    Sinulle ja perheellesi myös oikein rauhaisaa joulunaikaa 🕯️🎄

    VastaaPoista
  3. Oioioi, miten ihana, vahva tunnelmapala! Kiitos, sysseliseni!
    Saittepa antoisan opastuksen kirkossa ja ympäristössä!
    Meille ihanin muisto Kökarin kirkosta on Lucian päivä parin vuoden takaa, kun vunukat saapuivat muiden koululaisten kanssa kynttiläkulkueena hämärään kirkkoon ja esittivät alttarilla joululauluja ja muuta jouluohjelmaa. 💖
    Ja Jää on minuun voimakkaimmin vaikuttanut romaani. Oli varmaan henkeäsalpaavaa saada nähdä ne tärkeimmät tapahtumapaikat!
    Niin vaikuttava saari. 💖

    VastaaPoista
  4. Kiitos rakas syssa ❤️🕯️
    Opastus oli antoisa, kun ensisäikähdyksestä selvittiin. Meidät nimittäin istutettiin kirkon penkkiin ja ruvettiin tenttaamaan Raamattua. No leikillään tietysti, mutta eihän sitä uskalla vastata, jos vaikka menee väärin... 🤭
    Tuota teidän tunnelmaanne Lucian päivänä mietin silloin siellä kirkossa ja kylmät vilunväreet kutittelivat selkäpiitä, sillä taatusti se oli niiiiiin tunnelmaa ja tunteita tihkuvaa. Siellä meren sylissä, omat rakkaat vunukat muiden mukana hiukan erilaisemmassa ympäristössä ja se jouluntaika kaiken yllä. Muistin, sen muistin❤️
    On aina erikoista ja mielenkiintoista olla siinä ympäristössä, mistä kirja on kirjoitettu. Kuvitella ne tapahtumat siihen paikkaan, siihen hetkeen.
    Niin vaikuttava saari ❤️

    VastaaPoista
  5. Voi, miten näissä sinun kuvissa ja tarinoissa on aina niin oma tunnelmansa. Ihania!
    Tunnelmallista joulun odotusta sinne!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Mamma 🎄🕯️Olipa kauniisti sanottu ❤️

    VastaaPoista
  7. Sinulla tosiaan on tarinan kertomisen lahja. Kirjoitat elävästi ja mukaansa tempaavasti. Pidän todella. :) Mukavaa joulun odotusta teidän perheeseen. 🎅❤

    VastaaPoista
  8. Kiitos - A - 🕯️🎄Mukavaa, että pidit tarinastani❤️

    VastaaPoista