Jotain vanhaa, jotain lainattua

 Hei!

Hääviikko! Niin nopeasti aika on kulunut, vaikka juuri oli vielä kuukausia ja viikkoja h-hetkeen. Jokaiselle päivälle on tehtävälista. Toivottavasti pysytään aikataulussa. 

Morsiuspuku on jo noudettu ja viileyden varalle tehty bolero on valmis. Perintöhuntu oli hiukan säilytyksessä saanut ryppyjä ja vaati jotain toimenpiteitä. Mitä uskaltaisin sille tehdä, ettei tuo vuodelta 1966 peräisin oleva siskoni huntu menisi piloille. Googlaamalla sekin asia selvisi. Huntu ripustettiin kattoon ja vedenkeitin alle tuottamaan höyryä. Helppo juttu. Muutaman kerran kuumensin veden uudelleen ja annoin höyryn tehdä taikojaan. Ja valmista tuli! Kyseinen huntu on siis siskoni. Sitä on käyttänyt myös siskoni ystävä ja vuonna 1980 minä. Kaikki olemme edelleen naimisissa, joten hunnulla on ilmeisesti hyvää tekevä vaikutus. Lisäksi huntu on ollut ainakin kolmella siskoni lapsella kastepuvun päällä. Käyttöä siis on ollut. 

Uuni on myö ollut kovalla käytöllä. Uunista on otettu ulos niin makeaa kuin suolaistakin. Tuleva vävy leipoi komeita yrttileipiä ja me tyttären kanssa sydänpikkuleipiä. 

Hei taas seuraavaan kertaan! Maija

Hiphei, meillä on kokki hääjuhliin

 Hei!

Viikonloppu alkaa taas olla takana päin. Palailimme juuri mökiltä, jossa riitti siitepölyn siivoamista, maalaamista, silakanpyydystämistä, kalansavustusta, paljuilua, saunomista, uimista ja ukkosenkumun kuuntelua. 

Häävalmistelut ovat edenneet sikäli ratkiriemukkaan ratkaisevasti, että olemme vihdoin ja viimein saaneet kokin pitoihimme.  Se oli todella suuri helpotus! Painajaisena jo näin silmissäni, että kokkaamme ja häärimme keittiössä vielä juhlavaatteissammekin. Emme ole halunneet juhliin varsinaisesti pitopalvelua, vaan teemme porukalla itse paljon esimerkiksi alkupalapöydän tarjottavia, mutta tarvitsimme kokin myös siihen yhteiseen tekemiseen ja sitten tietysti hääpäiväksi pitopöydän loppuun saattamiseen. 

Itseasiassa kaikki oli jo hyvinkin valmista, kun meille lupautunut kokki joutui perumaan työesteiden takia. Siitä alkoikin tuskien tie. Korona-aikana ravintolahenkilökunta on joutunut siirtymään muihin töihin, eikä sitä nyt enää ole saatavilla. Sähköposteja läheteltiin miljooniin eri pitopalveluihin, kun jo ajattelimme, että on pakko turvautua niihin. Vastausta ei joko ikinä kuulunut tai sitten hinnat olivat niin päätä huimaavat, ettei kiinnostusta siihen suuntaan enää ollut. Joku muukin juhlii juuri tänä kesänä ja nyt on pitopalveluilla tarvetta. Soittelimme kuka minnekin, mistä pientäkin vihiä hyvästä kokista kuuli. Soittoja, odotuksia, kieltäytymisiä ja taas kieltäytymisiä. Kunnes lopulta onnisti. Nyt olemme kokista niin onnellisia! 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ❤️ Maija 

Pikkuprinsessan kastejuhla

"Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, Taivaanisä suojelee."

Pyhäinpäiväviikonlopun sunnuntaina vietettiin kolmannen lapsenlapsemme ristiäisiä. Kastetilaisuus oli kirkossa vain aivan lähimpien läsnäollessa. Pieni joukko oli kokoontunut kirkon etuosaan kuulemaan, minkä nimen pikkuprinsessamme saa.

Pikkuisella oli päällään virkkaamani kastemekko, jota ovat käyttäneet tädit, isä ja isoveli. Nyt liitetään pukuun yksi hopealaatta lisää.

Prinsessa nukkui tyytyväisenä kummitädin sylissä koko toimituksen ajan. Vain kastamishetkenä hän heräsi hetkeksi. Tunnelma oli niin käsinkosketeltavan herkkä ja rakkautta täynnä, ettei kyyneleiltäkään voinut välttyä.

Uuteen hopealaattan saadaan kaivertaa nimet, jotka alkavat kirjaimilla E ja B ja päivämääräksi 3.11.2019.

Kirkosta suuntasimme vauvan kotiin ihastelemaan sukumme pienintä jäsentä, kahvittelemaan ja seurustelemaan.

Päivän tallennan kauniina muistona sydämeen muistojen helminauhaan. Pyydämmme Taivaanisän suojelusta Pikku-E.B:lle 👃

Kaikista kolmesta lapsenlapsestaan niin kiitollinen   Maija