Kaukana merellä sää vaihtelee nopeasti. Yöllä alkanut sade jatkui seuraavana päivänä välillä tauoten tuoden mukanaan myrskytuulen.
Lähdimme tutkimaan muinaispolkua, jossa on venäläisten ennen ensimmäistä maailmansotaa rakentama varustus. Ehdimme tutkia sitä tuskin ollenkaan, kun kova sade alkoi taas ja oli vain tyydyttävä siihen, että palaamme toisella kerralla.
Kirkko oli onneksi auki ja pääsimme tutustumaan sinne.
1784 yleisvaltakunnallisen kolehdin ja Tukholman kalanostajaviraston tekemän suuren lahjoituksen turvin valmistui Kökarin nykyinen kirkko. Vanhasta puukappelista sinne on siirretty alttaritaulu (1654), krusifiksi, votiivilaiva, uhrilipas ja puinen pelikaani sekä 1200-luvun mallinen kalkkikivinen kastemalja.
Vanhasta puukappelista uuteen kirkkoon siirretty votiivilaiva olisi perimätiedon mukaan lahja Olle-nimiseltä merimieheltä Karlbyn Johansin talosta. Laivan on kerrottu esittävän turkkilaista merirosvolaivaa. Välimerellä se kaappasi vuonna 1733 kauppalaivan, jolla Olle purjehti.
Myrsky tuntui yltyvän edelleen ja kirkosta ulos tullessamme se oli viedä mennessään. Suuntasimme kotia kohti, sillä nyt tuntui siltä, että loppu päivä olisi syytä viettää sisätiloissa. Teimme yhdessä hyvää ruokaa, nukuimme pienet päiväunet myrskyn raivotessa nurkissa, saunoimme ja katselimme telkkarista Ruotsin kansallispäivän viettoa. Näin korona-aikaan sitä vietettiin hyvin poikkeuksellisella tavalla. Illalla vielä myöhemmin oli vuorossa jännitystä Wallanderin mukana. Ihanaa tunnelmaa myrskyn säestyksellä.
Nyt olemme jo kotimatkalla merimaisemista nauttien kiva viikonloppu takana. Kiitos vielä tyttärelle meidän passaamisesta ❤️
Leppoisaa sunnuntai-iltapäivää!
Rakkaudella Maija
