Oktoberfest

Hallo!

Syksy on siinä pisteessä, että on nähty jo ensilumen satavan maahan. Pihapihlajassa mustarastaat nakertavat kilvan marjoja lumisten oksien suojissa. Naapurin pihalla lasten tekemässä lumilyhdyssä loistaa kynttilä vielä iltamyöhällä. Rankkasade sulattaa vastasataneen lumen. Mustana kiiltelevää kynnöspeltoa vihmoo vesisade ja sysimustaa syyspimeyttä täplittää talojen ikkunoista kodikkaasti loistava valo. On lokakuu ja sekin jo kohta lopussa.

Oktoberfestien aikaan vietän syntymäpäiviäni ja nyt täyttäessäni pyöreitä juhlimme niitä saksalaiseen tyyliin. Siispä kuten kutsussa lukee nahkahousut jalkaan ja tervetuloa meille mukaan Oktoberfesteille!

Pitkän pöydän ääreen mahduttiin kaikki, kun juhlat jaettiin kahteen iltaan, toisena sukulaiset, toisena ystävät. Kaikkiaan yhteensä viitisenkymmentä juhlijaa. Sininen ja valkoinen sopivat niin 100 vuottaan juhlivan Suomen väreihin kuin Oktoberfestien synnyinseudun Baijerinkin väreihin.

Kuohuviiniä, Prezeleitä, makkaroita, olutta, perunasalaattia, hapankaalia, omenastruudelia, naposteltavaa, Schwarzwaldin kakkua ja nahkahousumusiikkia. Näistä on Oktoberfestit tehty.

Seuraavana aamuna pöytä näytti toisenlaiselta.

Jossain vaiheessa pikkutunneilla diskomme hiljeni, tanssilattia tyhjeni, vieraat hiipivät koteihinsa, viimeiset ulkotulet loimottivat mustassa lokakuun yössä ja talossa valot sammuivat. Matka uudelle vuosikymmenelle oli saatettu mukavasti liikkeelle. Kiitos rakkaat sukulaiset ja ystävät!

Rakkaudella Maija

Pretzeln - Rinkeleitä

Moi,moi!

Kaatosadetta, litimärkää, vesilammikoita, tuulta, myrskyä, kumisaappaita, hämärää, pimeää, keltaisia lehtiä piha tulvillaan, korissa mehukkaita omenoita, sytyteltyjä kynttilöitä, hämäränhyssystä nauttimista, kotoilua, posket punaisina ulkona kulkemista, sienimetsällä käymistä, kuppi lämmittävää teetä, syysmyyssiä. Sellaisena tulee lokakuu. Se tulee oikein voimalla ja kertarysäyksellä. Arvasin, että niitä syyskuun lopun kauniita syyspäiviä tulee ikävä. Ja tuli, vaikkei minulla syksyä vastaan mitään olekaan, päinvastoin. Mutta silti sitä haikailee sen väliinjääneen kesän perään. Saas nähdä, tuleeko kesä viikonloppuna vielä kyläilemään, niin kuin on ennustettu mahdollisesti käyvän.

Viikonloppuna sateiden raossa lähdimme suppilovahverometsälle. Välillä pidimme sadetta kuusen alla. Miten hyvän suojan suuri kuusi tuuheine oksineen antaakaan. Katsokaa vaikka! Harvoin näkee märkää maata suuren kuusen juurella. Sieniä löytyi valtava määrä. Poimimme, poimimme ja poimimme. Ihan niin, että selkäkin jo väsyi. Ei ole se ihan normaalia sienimetsällä. Lopulta kantamuksemme painoivat niin paljon, etten meinannut oikein jaksaa kantaa saalistani kotiin asti. Minä kun ei ole pituudella pilattu, laahasi suuri muovikassi (meillä oli muovikassit, vaikka ne eivät oikeaoppiseen sienestykseen kuulukaan) mustikanvarpuja pitkin. Onneksi Amore auttoi kantamaan kassin kotiin asti.

Kotiin päästyämme jatkoimme vielä puutarhassa syystyöitä. Otimme puista alas viimeiset omenat, tyhjensimme kasvihuoneestaa vihreät tomaatit sisälle lautaselle kypsymään ja tomaattien varret kompostiin. Pelargoniat kannettiin kellariin ja ne saavat siellä ikkunalla jatkaa kukintaansa. Kukkaruukkuja tyhjennettiin kesäkukista ja omenapuiden lehtiä haravoitiin. Vielä löytyi muutama kesäkurpitsa ja pikkuinen pikkelssikurpitsa kannettiin talteen odottamaan säilömistä.

Tänään sadepäivänä leivoin Pretzeleitä. Ohjeen nappasin K-ruuan resepteistä. Rinkelit olivat helpot tehdä, mutta aikaa kului paljon, sillä eri työvaiheita oli monta ja niitä piti odotella pisimmillään jopa viisi tuntia. Eivät siis ole ihan pikaruokaa nämä Pretzelit. Näitä saksalaisten olutjuhlien herkkuja oli hauska leipoa ja jokaisesta tuli ihan omannäköisensä. Maistuvat varmasti suolapalana mallasjuoman kanssa.

Palaillaan taas ja oikein tunnelmallisia lokakuisia syyssateita kaikille, ystävät! Annetaan sateen ropista! Rakkaudella Maija

Syys saapui saaristoon

Moi, moi!

Asuntoauto pakattiin perjantaina ja kiireesti töiden jälkeen lähdettiin mökille. Viimeinen lossi nostaa kolistellen keulaporttinsa. Kahvit on keitetty rannalla lossijonossa ja nyt istahdamme pöydän ääreen nauttimaan kahvista, jäätelöstä ja ruskan värittämästä kauniista merimatkasta. Hengähdystauko ja viikonloppu on alkamassa.

Syys oli saapunut saaristoon. Ei värjäten niin vimmatulla voimalla vielä ihan kaikkia puita ja pensaita, mutta harkitusti sieltä täältä.

Mökille päästyä lämpeni sauna ja pimeän yllättäessä varkain meidät nautimme kupilliset höyryävää glögiä hämärtyvää merta katsellen miljoonien tähtien syttyessä taivaalle. Mausteinen juoma sopi täydellisesti ruskan sävyttämän luonnon keskellä tienoon tummuessa viilenevässä illassa nautittuna.

Maisema on usvaa tännä, hiljaisessa saaristossa kuulee yksittäisen joutsenen huudon, harmaa meri ja taivas yhtyvät jossakin horisontissa, pikkulan ovesta kurkistaa otava, aamu-uinnille mennessä rantalepän pudonneet lehdet rapisevat varpaiden alla, vielä tarkenee istahtaa uinnin jälkeen laiturille pyyhkeeseen kääriytyneenä ja antaa katseen levätä ulapalla. Väistämättä on myönnettävä, että syksy on saapunut. Taitaa se aheuttaa mielessä hiukan haikeutta ja apeuttakin.

Lauantaina vietettiin Houtskarin kirkolla Mikkelin messun markkinoita (Mickelsmässa marknader). Mikkelinpäivänä 29.9. on perinteisesti karjan laiduntamiskausi loppunut ja eläimet otettu sisälle talvisuojiin. Viljat on puitu ja sato korjattu. On satokauden päättäjäiset. Silloin myös naiset ovat siirtyneet sisätöihin. Meille tarttui mukaan markkinoilta saariston mustaaleipää, siemennäkkäriä, koristekurpitsoja ja kurpitsapikkelssiä. Kahvit tuoreen pullan kanssa maistuivat kirpeässä syyssäässä markinatunnelmasta nauttien.

Tunnelmallista uutta syysviikkoa kaikille! Rakkaudella Maija