Kihlajaiset

Nuoremman tyttäremme kihlajaisjuhlaa vietettiin tammikuun lopulla. Kihloja oli vaihdettu jo syksyllä, mutta pariskunnan rakennusprojektin ja aina joka toinen viikko töissä poissa mantereelta aiheuttivat sen, että juhlapäivä siirtyi lopulta vasta tammikuulle. Silloin hankalaan korona-aikaan kutsuimme erikseen sulhasen sukulaiset, morsiamen sukulaiset ja kihlaparin ystävät. Jotta kaikki oli mahdollisimman turvallista, pyydettiin juhlijoita vielä tekemään kotitesti juhlapäivän aamuna. Käsidesipulloja oli tietysti noutopöydissä. Kaikki eivät juhliin päässeet syystä tai toisesta tulemaan, mutta turvallisesti juhlat vietettiin ilman koronataruntoja. 

Meksikolaistyylinen tarjoilu oli helppo järjestää ja jokainen sai koottua itselleen mieleisensä annoksen joko kasvis- tai lihaversiona.

Kihlajaiskakuksi tein parin toiveiden mukaisesti suklaatryffelikakun päärynätäytteellä. Lehtikultaa käytin ensimmäisen kerran. Sillä sai kivasti aikaan juhlavuutta. 

Kaakaopuffet oli juhlijoiden mieleen kylmänä tammikuisena päivänä jälkiruuaksi. 

Kesähäitä odotellessa ❤ Terveisin Maija 

Auringonkeltaista aamuun

 

Vihreän jasmiiniteen tuoksu hurmaa, Nurmen puutarhan lähihunaja makeuttaa sen suloiseksi, lasissa itsepurustettua mandariinimehua, ruisleivällä hyvän ystävän tuomaa Nastolan kotijuustoa, vielä auringon kypsyttämiä hedelmiä ja keväinen päivä voi alkaa. 

Hyvää maaliskuista päivää, ystävät ☀️💛💙

Kuka söi?

 Hei perjantaihin!

Jo toinen tulppaanienkasvatusyritykseni talvella epäonnistui. Syksyllä olin täyttänyt valmiiksi vanhan lypsyämpärin mullalla ja säästänyt pussillisen tulppaaninsipuleita ruukkuistutusta varten. Sipuleita säilytin sisällä, sillä edellisvuoden vahingosta viisaastuneena tajusin, ettei niitä ole syytä säilyttää alakerrassa. 

Joulukuussa istutin sipulit ämpäriin ja peitin levyllä, että sipulit olisivat pimeässä, eivätkä hävisi mihinkään. Tammikuulla huomasin, että hyvin ovat kaikki kymmenen sipulia lähteneet itämään. Kastelin niitä hiukan. Sopivan kukkimisajoituksen onnistumiseksi seurailin sipuleista nousevia piippoja, niiden kasvuvauhtia ja kastelin silloin tällöin niitä pikkuisen, jos multa oli kuivahtanut. Kaikki näytti hyvältä ja versot kasvoivat aika nopeasti, joten edelleenkään en nostanut ämpäriä valoon, vaan peittelin kevyellä peitteellä ja varoittelin muita puuvajassa kävijöitä, etteivät katkaisisi tulppaaninvarsiani. Silmissäni jo näin kauniisti kukkivan tulppaaniämpärin, jonka aikaisin keväällä nostan rapulle tai portinpylväälle. 

Taas kerran tavanomaisella tarkastuskäynnilläni ollessani pettymykseni ja hämmästykseni oli suuri. Multa oli myllätty, suurimmasta osasta sipuleita oli vain kuoret jäljellä ja vain pari pikkuista piippaa törrötti mullasta. Kuka kävi ja söi? Kun edellisvuonna sipulit hävisivät pussista, olin nyt siis viisaampi ja säilytin istuttamattomia sipuleita sisällä. Mutta luonto on viisaampi ihmistä. En ymmärtänyt, että vielä mullassa olevat sipulitkin kaivetaan esiin ja syödään. En syytä ketään. Nälkähän heillä vain on. Ei eläin tee ilkeyttään tuommoisia. Nyt ainakin ovat kerrankin saaneet vatsansa täyteen. Voin vain kuvitella, miten makeilta sipulit ovatkaan maistuneet. Hiukan epäilen teosta pieniä hiiriystäviäni, jotka varmaan jostain ihmeellisestä kolosta ovat apajille kaivautuneet. 

Mutta syksyllä istutan taas uudet sipulit ja nyt osaan varautua vielä paremmin. 

Oletko Sinä kokeillut sipulien ruukkuistutusta ja jos olet, oletko onnistunut?

Mukavaa viikonlopunalkua minulta Sinulle ❤ Rakkain terveisin Maija 

PS  kirjoittaja on hyvin eläinrakas ❤

Päivän iloksi

 

Halusin päästää puput jo ilahduttamaan silakkatynnyrin päälle tupaan tulijaa. On haettava iloa nyt erilaisista asioista ympärillä, kuten talvisesta virtaavasta purosta, tuulessa huojuvista kaisloista, tulppaaneista ja oksista maljakossa ja oksista jo näkyvistä vihreistä silmuista. 

Iloa päivääsi ❤ Rakkaudella Maija 

Laskiaisunnuntain riemua

 

Mitä enemmän rasva kiilsi sormissa ja suupielissä, sitä paremmin kesällä siat lihoivat, lehmät lypsivät ja sitä enemmän emännät kirnusivat voita ja palvasivat sianlihaa. Näin kirjoitti Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossaan laskiaisen uskomuksista. 

Meillä kiilsi rasva sormissa makkaroita syödessä ja suupielet olivat kermavaahdosta valkoisina pienimmillä nenänpäätä myöden, kun laskiaispullia syötiin. Kaikkemme siis teimme hyvän maito- ja lihaonnen takaamiseksi kesällä. Nähtäväksi jää, miten onnistuimme. 

Meidän oli tarkoitus mennä pojan ja vanhemman tyttären perheiden kanssa Paimion Parantolan takana metsässä sijaitsevalle laavulle makkaranpaistoon. Kun olin pakannut alkupalaksi tonnikalawrappeja, pääruuaksi makkaroita, jälkiruuaksi laskiaispullia ja termospulloihin vielä kahvia ja kaakaota, tietoomme tulikin, että laavulla ja sen ympäristössä oli jonkinlainen laskiaistapahtuma. Yhteistuumin päätimme vaihtaa "retkipaikaksi " meidän takapihamme ja grillata makkarat siellä. Ei tehnyt mieli lähteä jonottamaan makkaranpaistovuoroa vielä tällaisena aikana ja omalla pihalla saivat lapset touhuta kaikessa rauhassa. Pojat innostuivat rakentamaan majaa myrskyn pudottamista isoista oksista ja lumesta ja kaikkein pienin teki lumikakkuja ja seurasi poikien touhuja. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...😊

Laitan tähän vielä tonnikalawrappien reseptin. Ne osoittautuivat menestykseksi. 

TONNIKALAWRAPIT

Purkki tonnikalan paloja vedessä 

Muutama reilu rkl kurkkusalaattia 

Rasia tuorejuustoa, maustamaton tai ruohosipuli tai oman maun mukaan 

Paketti tortillapohjia

Täyteainekset sekoitetaan keskenään ja levitetään tortillapohjille. Rullataan tiiviiksi wrapeiksi ja leikataan kahtia. 

Miten Sinä vietit laskiaissunnuntaita?

Syötkö muuten laskiaispullasi kermavaahdolla ja hillolla tai mantelimassalla täytettynä vai kuuman maidon kera hiukan pehmenneenä lautaselta lusikalla?

Rakkain terveisin Maija ❤

Talvi-iltojen käsityö

 Hei!

Vanhempi tytär näytti kuvan ja toivoi joululahjaksi pitkää huppukaulahuivia. Työ oli kuvassa toteutettu irlantilasneulekuvioin. Lupasin tehdä sellaisen. Myös tyttären poika toivoi tonttuvillasukkia ja ajattelin aloittaa niistä. Huivinhan kutoisi nopeasti muutamassa illassa, kun ei tarvitse kutoa kuin aina vain suoraa. 

Toisin kävi. Tonttusukat kuvioneuleineen veivätkin yllättävästi aikaa ja huivin aloittaminen venyi ja venyi. Kävi jo selväksi, etten saa sitä valmiiksi jouluun mennessä, mutta paketoin vaan keskeneräisenä. Mutta mikä oli tilanne aattona! En ollut ehtinyt edes aloittaa työtä. Päätin sujauttaa pakettiin langat ja puikot. Aattona tyttären perhe ei kuitenkaan päässyt tulemaan, koska olivat sairaina. Mietin, että on turha lähettää tarvikkeita Turkuun, sillä en saisi aloitettua kutomista sitten heti, kun haluan, joten joulupukinpussiin päätyikin lopulta kirje, jossa valiteltiin tontun kiireitä, mutta luvattiin kuitenkin ahkeroida joulun jälkeen. 

Joulukiireiden jälkeen oli ihana aloittaa uusi käsityö kaikessa rauhassa. Suunnittelin neulemallia ja laskin silmukoita. Sitten työ veikin jo mennessään. Tavallaan neule valmistui vähän kuin itsestään kuvioiden mutkia seuraillen ja välillä oli mahdoton lopettaa tekemistä. Huivin kutominen kesti kuitenkin yllättävän kauan, sillä tytär halusi siitä piiiiiitkän. Kudoin huiviin 4-5 kerää Seitsemänveljestä ja huivilla on pituutta ainakin kolme metriä, jotta sen voi kietoa monta kertaa kaulan ympäri. Toivottavasti talvea vielä riittää. Monet talvi-illat huivia on kudottu ja nyt se on vihdoin valmis. 

Ilman käsityötä en osaa olla ja aloitin heti nuorimmalle lapsenlapselle, pojantyttärelle pupusukkien kutomisen ihanasta vanhan roosan värisestä langasta. Joskus ehkä kuva ilmestyy sukista tänne blogiinkin. 

Hyvää viikonloppua kaikille ❤ Rakkaudella Maija 

Synkkien pilvien päivä

Kuinka niin rukoilen ja toivoisin, ettei maailmassa enää olisi sotia! Meidän toiveitamme ei kuitenkaan olla kuultu.

Tänä synkkien pilvien päivänä lähetän kaikki lämpimät ajatukseni ja rukoukseni Ukrainan kansalle💛💙

Tulkoon rauha ❤ 

Rakkaudella Maija