Magnolia kukkii - Hauskaa Vappua

Heissan!

Tätä olen jännittänyt koko kevättalven aina tähän asti. Pikkuinen, viime keväänä istutettu magnoliani kukkii kuin kukkiikin! Se on pikkuhiljaa availlut ihania nessunenäliinamaisia kukkiaan sulostuttamaan pihaamme. Kylmiksi öiksi kukat sulkeutuvat nukkumaan ja avautuvat jälleen auringon lämmittäessä.

Näiden kuvien myötä toivotan teille kaikille blogissani vieraileville Iloista Vappua!

Rakkaudella Maija

Sunshine Blogger Award

Sain Mamma laittaa valkoista -blogista ihanan ja yllättävän Sunshine Blogger Award -huomionosoituksen. Kiitos paljon siitä!

Olen jo kovin odottanut, että pääsen vastaamaan näihin kysymyksiin ja vihdoinkin siihen löytyi tarpeeksi aikaa.

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Vanhempi tyttäreni oli puhunut minulle jo pidemmän aikaa, että aloittaisin kirjoittamaan blogia, sillä matkamme ja käsityöni olivat hänen mielestään sellaisia asioita, että niitä voisi jakaa blogissa. Kypsyttelin asiaa ja pikkuhiljaa mieleni oli valmis aloittamaan tämän vielä paljon mielenkiintoisemman ja antoisamman harrastuksen, mitä osasin kuvitellakaan. Siispä pikkuinen blogini näki päivänvalonsa toukokuun toisena päivänä vuonna 2015. Lifestyle blogini on päiväkirjanomaista kirjoittelua itselle muistiin ja muillekin kiinnostuneille luettavaksi pienistä arkisista asioista, suurista onnen ja juhlan hetkistä, retkistä, matkoista, mökkeilystä, kokkailuista ja käsitöistä.

2. MITÄ INTOHIMO SINULLE TARKOITTAA?

Intohimo on sana, joka voi olla hyvinkin laajakäsitteinen. Ainakin minulle. Tietysti ensimmäisenä koen intohimoista rakkautta perhettäni ja läheisiäni kohtaan, jonka intohimon vuoren huipulla ovat rakkaat lapsenlapseni, nyt kaksi ja syksyllä saamme lisää. Toisaalta käsityöt ja lukeminen ovat sellaisia asioita, joihin minulla on intohimoinen suhde. Jopa niinkin arkinen asia kuin siivoaminen on sellainen homma, että sitäkin saatan tehdä intohimoisesti. Ja tietysti meri, joka on sielunmaisemani on intohimojeni kärjessä olennaisena osana. Hmm... aika moninaista siis.

3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Ei ole vain yhtä ainoaa tapaa rentoutua. Merenranta ja luonto yleensäkin saa minut rentoutumaan. Oman mökkirannan laiturilla jo hetkenkin istuskelu kaikessa hiljaisuudessa rentouttaa tai kun katson myrskyävää merta, on sekin hyvin rentouttavaa. Tietysti lukeminen ja käsityöt, sarjojen katselu telkkarista, koko perheen yhteinen ateria, matkat, saunominen ja ystävien kanssa ajanvietto ovat myös mukavia tapoja rentoutua.

4. VIIMEINEN LOMAMATKASI?

Viimeinen lomamatkamme, josta onkin jo aikaa, suuntautui joulukuussa Puolan Krakovan joulumarkkinoille. Hiihdon MM-kisoihin suunniteltu matka jouduttiin peruuttamaan miehen selkävaivojen vuoksi, mutta selän parannuttua onneksi pääsemme nyt jääkiekon MM-kisoihin Sloveniaan toukokuussa.

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Miehen kanssa matkustamme ja yleensä mukana on joku tuttavapariskunta. Asuntoautomatkat teemme siskoni ja hänen miehensä kanssa. Todella, todella harvoin käymme ryhmämatkoilla.

6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Unelmakohde numero ykkönen on useista sinne suuntautuneista matkoista huolimatta Italia, Italia ja Italia! Myös Islanti olisi mukava nähdä, Siperia kiinnostaa ja myös Perun Machu Picchu, mutta pitkät lentomatkat eivät ole minua varten, joten ainakin Peru taitaa jäädä vain haaveeksi. Sitä paitsi Euroopassa riittää paljon minua kiinnostavaa katsottavaa maisemineen ja kulttuureineen.

7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Minulla on aina joku kirja menossa, niin tai kaksi. Yöpöydällä lukemattomien kirjojen pino tahtoo vain kasvaa. Viimeksi olen lukenut  Nina Georgen Pieni bistro Bretagnessa. Tällä hetkellä luen Sofi Oksasen kirjaa Kun kyyhkyset katosivat. Siirryin siis kokonaan toisenlaiseen maailmaan.

8. MIKÄ ON LEMPIKIRJALLISUUSLAJISI?

Romaanit tarinoista Toscanasta aina venäläisiin klassikoihin  ja kaikkea siltä väliltä sekä matkakertomukset ovat ykkösenä.

9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

Käsitöitä, luontokuvia, sisustusta, matkakertomuksia mm.

10. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Jos vastaan rauhaa, kuulostan niin kliseiseltä, mutta vastaan kuitenkin. Haluaisin, että kaikki tämän maapallon edustajat saisivat rauhassa elää omaa elämäänsä ihonväristä riippumatta ja sen eteen olen valmis ponnistelemaan. Haluaisin myös edistää oman lähiympäristöni hyvin vointia ja näin edistää ympäristöasioita laajemmaltikin. Lasten parempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta koko maapallolla haluaisin tietysti edistää omien mahdollisuuksieni mukaan. Eikä sovi unohtaa eläimiäkään. Ehdoton STOP turkistarhaukselle on minulle tärkeä asia.

Aurinkoisen Sunshine Blogger Awardin ojennan nyt seuraaville aurinkoisille blogeille, olkaa hyvä:

Koti Saksassa sydän Suomessa
Simpukka ja meriheinä

Oikein aurinkoista huhtikuista viikkoa jokaiselle! Rakkaudella Maija

Iloista Pääsiäistä!

Näitkö noitien lentelevän luutineen illalla täysikuun valossa? Luulenpa lentoliikenteen olleen vilkasta. Tänä aamuna aurinko on kuitenkin noussut tanssien. Pahuus on voitettu maanpäältä ja hyvä saanut vallan. Kristus on noussut kuolleista.

Oikein Iloista Pääsiäistä teille kaikille ystäväni! Rakkaudella Maija

Pitkäperjantaiaamuna Myrskyluodolla

Heräilen jo varhain, vaikka olen pyhän ja vapaapäivän kunniaksi päättänyt nukkua pitkään. Hiippailen tyyny ja peitto kainalossa takkahuoneen sohvalle. Pöydällä ovat vielä illalla pääsiäisen alkamisen kunniaksi juotujen liköörien kristallilasit. Suon itselleni lukuhetken. Ahmin Sofi Oksasta. Hänen taitava kerrontansa ja mestarillinen sanojen asettelunsa vie mukanaan, vaikkakin luita ja sielua kalisuttavaan maailmaan.

On aika, jolloin mikään ei enää palaa ennalleen. Pariisin Notre Damea ruhjonneesta palosta on kulunut muutama päivä. Koko maailma suri sen puolesta. Sain käydä siellä sen kukoistaessa, lapsemme eivät. Nyt pääsiäisviikon tapahtumat ovat vertauskuvallisesti tulleet kuin todeksi uudelleen. Tuntemattoman pariisilaisen sanoin tuho kuvaa kärsimystä, mutta kuitenkin samalla toivoa ja lohdutusta. Milloin Meidän Rouvamme rakentuu uudelleen?

Aurinko kutittelee aamu-unisia silmiä. Tänään pitkäperjantaina syödään lasten perheiden kanssa yhteinen kala-ateria. Hiljalleen ryhdymme valmistelemaan sitä.

Rauhallista Pitkäperjantaita kaikille! Rakkaudella Maija

Laulujoutsenten kevätmuutto

Hengitys höyryää vielä varhain aamulla pakkasyön jäljiltä. Lohjansaaressa aurinko on kivunnut taas hiukan korkeammalle kuin eilen. Sen säteet saavat yökohmeisen maan hiljalleen sulamaan ja kevään tuoksu tuntuu sieraimissa. Kylmä hanki tuo ilmaan oman raikkaan henkäyksensä.

Järvenselältä kuuluu outoa meteliä ja samalla nään, miten Pohjolan valoisia kesäöitä janoavat valkosiivet lentävät yläpuolellani kohti pohjoista trumpettejaan töräytellen. Ensin kaksi, sitten neljä ja vielä lisää. Minä, ihmispolo, katson ihmetellen näiden uljaiden lintujen määrätietoista lentoa. Sinne takaisin tutuille pesimäpaikoille pohjoiseen kesäyön aurinkoon. Valkoiset joutsenet, sininen taivas. Sen suomalaisempaa näkyä tuskin on. Vielä jää järvenselälle kaakattajia keräämään rohkeutta jatkaa matkaa. Minä kerään sylillisen lepänoksia kevätmaljakkoon ja puhaltelen sormiini lämpöä.

Pihassa teen kevään ensimmäisen puutarhakierroksen. Tulppaanit pilkistelevät jo mullasta ja tuoksuköynnöskuusama on kasvattanut pulleat silmut. On siis kevät.

Lempeitä kevätpäiviä 💕
Rakkaudella Maija

Rakkaita uutisia

Kun viimeisetkin unenrippeet on hieraistu silmistä, voi nauttia nousevan aamuauringonsäteiden leikittelystä yöllä sataneella vitivalkoisella hangella. Nauttia aamun valoisuudesta ja siitä uunituoreesta uutisesta, jonka perhepiirissä juuri saimme kuulla.

Aurinko jatkaa leikkiään väistyen välillä lumisadepilvien taakse. Ja pyryttää,  pyryttää sakeasti. Yhtä äkkiä, kun pyry alkoi, se myös loppui. Lämmittävät auringonsäteet saavat veden tippumaan räystäistä maaliskuiseen tapaan. Ja minä painan kämmenelläni sydämeeni sen rakkaan ilouutisen, jonka hetki sitten kuulin.

Aurinkoista maalissunnuntaita, ystävät! Rakkaudella Maija

Hankikanto

Moi!

Kovaakin vesisadetta, kirpeitä pakkasöitä ja päivällä keväistä auringonpaistetta. Perjantaina aamupäivällä ennen töihin lähtöä oli pakko päästä kokeilemaan kantaako hanki. Nuoremman tyttären kanssa lähdimme ulkoilemaan ja kyllähän se hanki kantoi. Saimme vielä naapurinkin koirineen mukaan. Metsän varjoon emme raaskineet lähteä, vaan kiersimme suurta peltoaukeaa auringonkilo kasvoillamme. Enpä muista koska viimeksi on hanki kestänyt kävelyä. Hiihtäen kestää hiukan heikompikin hanki, mutta nyt saattoi huoletta kävellä minne vaan. Potkukelkallakin olisi ollut siellä kiva suihkia. Mikä vapauden tunne! Hangelle olisi voinut jäädä ja jäädä.

Ojan jäälle pakkanen oli tehnyt taideteoksiaan.

Kevättä oli rinnassa jo niin kovin, että piti Lidlistä vielä ostaa viikonlopuksi kotiin huumaavaa tuoksuaan koko kotiin levittävä kevätistutus.

Kävitkö Sinä nauttimassa hankikannosta?

Kohta tämänkin vuoden helmikuu on muisto vain. Iloisia helmikuun viimeisiä päiviä 💕 T Maija