keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Minun pyhättöni

Heippa!

Tuntuu, että kevät jo kohta kääntyy kesäksi, sillä niin kovin viime viikonloput vesisateet kevään etenemistä vauhdittivat.

Varhainen aamuhetki keväisessä luonnossa on yksi vuoden kohokohdista. Tuntuu kuin olisi pyhätössä, jossa aamun valonsäteet siivilöityvät puiden oksien lävitse. Hentoinen tuulenvire tuudittaa hetkittäin oksistoa. Sepelkyyhkyn huhuilu kuin pyhätön urut, johon rastaiden kuoro yhtyy. Peipponen esittää oman liturgiansa ja mustarastas kajauttaa ilmoille huilusoolon. Tuomet kukkivat valkoisena ryöppynä kuin pyhättöön astelevan kevätmorsiamen huntu. Valkovuokkoja vielä siellä täällä.

Joka kevät tämä tunne on ainutlaatuinen, niin herkkä ja koskettava. Kiitollisena ja hartaudella katselen ja kuuntelen kaikkea tätä Luojan luomaa kauneutta ympärilläni. Taas sain kokea kevään heräämisen ja luonnon puhkeamisen kukoistukseensa.






Terveisin Maija

9 kommenttia:

  1. Kyllä osaat luoda huikeita tunnelmakuvia... Kiitos, sysseli.

    VastaaPoista
  2. Kevät tosiaankin on ihanaa aikaa ja varsinkin aamut parhaimmillaan aurinkoisina päivinä suorastaan maagisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta. Jotain melkein sanoin kuvaamatonta niissä on.

      Poista
  3. Kauniisti kuvailtu <3
    Samoja ajatuksia ja kiitollisuutta on koettu täälläkin näinä toukokuun aamuina - olemme aika onnekkaita.

    Aurinkoisia päiviä sinulle :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos <3 Kyllä onnekaita olemme, kun meillä on neljä vuodenaikaa ja kun tuon pimeän talven jälkeen taas paistaa aurinko saaden luonnon heräämään.

    VastaaPoista
  5. Hieno tunnelma, elävästi kuvattu. Onneksi tässä yön tunteina pysähdyin blogisi äärelle.

    VastaaPoista