maanantai 22. elokuuta 2016

Suomenselkää valloittamassa

Alkuviikon tervehdys täältä Myrskyluodolta!

Viikonloppuna lähdimme ajelemaan asuntoautolla Keski-Suomeen, sillä olimme saaneet hyviltä ystäviltämme kyläilykutsun heidän Uuraisten kotiinsa.

Lauantaiaamu valkeni sumuisena, mutta muuten oli luvassa ihan kesäinen viikonloppu. Oli mukava lähteä välillä tutustumaan kotimaahan. Matkalla emme sen kummemmin pysähdelleet, koska ajotunteja tulisi kertymään yli neljä. Tampereelle asti kaikki oli hyvin tuttua, sillä siellä tulee aina silloin tällöin piipahdettua vieraisilla tai teatterissa. Mutta siitä eteen päin olivat maisemat vieraampia, sillä on kulunut paljon aikaa siitä, kun niillä nurkilla olemme viimeeksi käyneet. Maisemat muuttuivat mäkisemmiksi, laajat viljavainoit metsäksi, järviä vilahteli siellä täällä ja asutus yhä harvemmaksi ja ihmiset mukavammiksi. Ohi vilahtelivat Orivesi, Juupajoki, Keuruu, Multia ja loulta olimme perillä ystäviemme luona.

Ystävämme olivat suunnitelleet esittelevänsä meille keskisuomalaista maisemaa ja kulttuuria. Ukkoskuuron hälvettyä suunnistimme Suomenselällä sijaitsevalle näköalapaikalle. Kiipesimme näköalatorniin ja nuo askeleet kyllä palkittiin. Hengityksen tasaannuttua saatoimme vain ihailla Metsä-Suomen laajaa, kumpuilevaa kauneutta, jota tuntui jatkuvan äärettömiin. Onneksi sää suosi ja usva peitti maiseman vain osittain. Metsää, metsää, metsää... Kyllä maassamme puuta riittää.

Suomenselkä on varmasti monelle tuttu juttu, jos on maantiedon tunnilla kuunnellut tarkkaavaisena, mutta kerrottakoon kuitenkin, että se on vedenjakajaseutu, joka erottaa Pohjanamaan jokien alkulähteet ja Järvi-Suomen vesistöt toisistaan. Säätiedotuksia kuunnellessa usein kuulee mainittavan Suomenselän. Jakaakohan se säätkin?




Niin kauas, kuin silmä siintää...

Jatkoimme näköalapaikalta kohti Petäjäveden vanhaa kirkkoa. Tuo pieni sympaattinen puukirkko on yksi Suomessa sijaitsevista Unescon  maailmanperintökohteista. Maailmanperintölistaan kirkko merkittiin vuonna 1994 pohjoismaisen puukirkkoarkkitehtuurin ja hirsirakentamistaidon pitkän perinteen edustajana.. Edelleen alkuperäiskäytössä olevassa kirkossa yhdistyvät eurooppalaiset rakennustyylit talonpoikaiseen rakennusperinteeseen. Ennen vierailuamme oli kirkossa juuri pidetty vihkitilaisuus ja kirkko onkin suosittu hääkirkko.






Hirsiseinät kannattelevat jyrkkää paanukattoa.




Kirkko rakennettiin vuosina 1763-65 keskisuomalaisen kirkonrakentajamestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla. kellotapulin ja kirkon yhdistävä välikäytävä rakennettiin vuonna 1821. Tuolloin rakentajamestarina oli Leppäsen pojanpoika Erkki Jaakonpoika Leppänen.

Kirkkosalin muoto perustuu renesanssin keskeiskirkkoihin. Kirkossa ei ole sähköä eikä siellä ole koskaan ollut lämmitystä. Tapaninpäivänä pidettävään kynttilöin valaistuun joulukirkkoon kirkkoväen on syytä pukeutua lämpimästi. Ennenvanhaan aikaisin aamulla kirkkoon lähteneitä ja kaukaakin tulleita pitkä jumalanpalvelus rupesi helposti nukuttamaan, mutta nukkua ei kirkossa sopinut, joten unilukkari kulki sauvoineen ja tönäisi hereille väsyneen sanankuulijan.



Leppäsen veistämä saarnastuoli edustaa kansanomaista puunveistotaitoa. Sitä koristavat Jeesus, neljä evankelistaa ja lukuisat enkelit.



Saarnastuolia kannattelee matkailijoiden suojeluspyhimys punaposkinen ja tuuheakulmainen  Pyhä Kristoforos eli Kristuksen kantaja. Kun hänet näkee, ei ainakaan sinä päivänä tapahdu mitään pahaa. Niin hyvän onnen tuoja hän on.


Pyhää ehtoollista esittävä alttaritaulun on maalannut kiertävä käsityöläsmaalari Carl Frredrik Blom vuonna 1843. Alttarin vieressä on saman tekijän kuvat Mooseksesta ja Martin Lutherista.

Alttarivaate on kopio vuodelta 1952. Alkuperäinen alttarivaate vuodelta 1749 on Knsallismuseon kokoelmissa.



Alttarin edessä on luukku lattiassa, joka johtaa kirkon viinikellariin.


Kirkkoon luotiin istumajärjestys 1820-luvulla, jolloin penkkienpäätyihin malattiin numerot. Piiat ja rengit istuivat lehterillä, naiset kirkkosalin vasemmalla puolella ja miehet oikealla.


Näkymä sakastin ikkunasta kirkkomaalle ja järvelle.


Tapulissa oleva häpeäpenkki kuuluu myös kirkon alkuperäiskalustoon. Jumalanpalveluksen ajaksi suurimmat rikolliset istutettuun ylimälle penkille ja pienemmät alemmalle kirkkokansan nähtäväksi.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä kuvaamaan Keuruun vanhaa kirkkoa, joka on edellisen aikalainen ja tyyliltään paljon sitä muistuttava. Ovet olivat jo kiini, joten sisään ei päästy.




Kiitos, ystävät, ihanasta viikonlopusta luonanne!

Puuhakastava alkanutta viikkoa kaikille! T. Maija

9 kommenttia:

  1. Kirjoitin jo aiemmin kommentin, mutta jotain ihmeellistä taas sähelsin ja epäilen, että se katosi taivaan tuuliin. ;) Kirjoitanpa siis uudelleen.
    Todella upeita maisemia ja ihanan sympaattinen tuo pikkukirkko. :) Upealta näyttää myös Keuruun kirkko. Kirkkoarkkitehtuuri on mielestäni todella kiinnostavaa. :)

    VastaaPoista
  2. Ainakaan tänne asti se kommentti ei ole tullut. Missä lie?
    Rakastan noita pieniä kirkkoja ja juuri tuollaisessa puukirkossa se tunnelma on vielä niissä hirsissä niin läsnäoleva. Kirkot ovat oiva paikka nähdä monenlaista arvokasta ja harvinaistakin taidetta aivan pikkupaikkakunnillakin. Usein pistäydymme kirkkoihin matkoillamme.

    VastaaPoista
  3. Todentotta, kirkot ovat loistavia vierailukohteita. Harmittaa vain, että Suomessa niihin sisäänpääsy tuntuu usein lähes mahdottomalta, ellei ole jumalanpalvelukseen menossa, ja kun sekin on monesti täällä vaan sunnuntai-aamuisin, niin kyllä helposti menemättä jää. :-/

    VastaaPoista
  4. Niin kyllä jää! Tuo on niin totta! Olinkin oikeastaan unohtanut, että mehän käymme yleensä ulkomailla noissa kirkoissa, kun Suomessa se on, voi sanoa, mahdotonta. Tämä petäjäveden vanha kirkko nyt on Unescon listoilla, niin on varmaan siksi auki. Siellä lipunmyyjäopas selitti, että Keuruun kirkko on jo tältä vuodelta suljettu. Koulujen alkaminen sulkee kyllä kaikki mahdolliset ovet, ne mitkä edes joskus ovat auki. Nythä tällä reissulla taas muistinkin, miksi Suomessa matkailu, siis ellainen, että haluaa oikein tutustua museoihin, ja muihin nähtävyyksiin, on niin vaikeaa. Tai, jos haluaa käydä syömässä jossakin, ovat kaikki paikat jo kiinni vähintäinkin elokuun puolenvälin jälkeen. Oikeastaan vain heinäkuussa meillä tuollaiset paikat ovat auki ja se on sitten siinä. Nyt tuli oikein protestoitua! Olen nimittäin mielessäni ja ääneenkin usein ihmetellyt ja valittanut sitä, miksi meillä täällä Suomessa on kirkkojen ovet laitettava minimissään munalukolla kiinni. Monet siihen tokaisevat, ettei kirkkoa voi millään vartioimatta pitää auki, kun sitten kaikki varastetaan ja tuhotaan ja ties mitä. No, tähän samaan syssyyn ihmettelen kyllä sitten sitä, miten se onnistuu muissa maissa, missä kai rikollisuuspotentiaalikin on vähintäinkin Suomen luokkaa. Ohhoh, kun kismittää! Hyvää tiistaita kuitenkin :)

    VastaaPoista
  5. Toi suomalainen tapa pitää kirkot vallan kiinni ihmetettää kyllä jatkuvasti itseänikin. Aika hassua joutua toteamaan, ettei siellä niin vaan olekaan asiaa piipahtaa. :D Mitäs jos haluaisi hetken hiljentyä, niin mihin pitäisi mennä? Turussa se toki on ainakin Tuomiokirkossa mahdollista, mutta kai nyt joka paikkakunnalla olisi hyvä olla joku hiljentymispaikka. Siis sellainen, johon myös pääsisi sisään. :D
    Totta on, että varmaan ilkivaltaa ja varastelua joutuisi pelkäämään, mutta samalla tosiaan ihmetyttää, että miten muissa maissa, joissa tosiaan on monesti paljon enemmän rikollisuutta, homma saadaan toimimaan. :O No tosin esim. Napolissa kirkot aika usein ovat kiinni, mutta ehkä se paikka on ihan oma lukunsa. ;)
    Kyllä muuten korvaan särähtää tuo, että kirkko on jo "tältä vuodelta kiinni". :D Suomalaisille taitaa sitten monesti riittää, kun kerran vuodessa käy kirkossa jossakin kirkollisessa tilaisuudessa, kun joku tuttu menee naimisiin tms. ;)

    VastaaPoista
  6. Kaunis kirkko yksityiskohtineen! Piti oikein useampaan kertaan katsoa näitä kuvia.
    Minä rakastan kirkkoja ja vierailen niissä matkoillani ihastelemassa. Kirkot ovat sekä taiteen että arkkitehtuurin taidonnäytteitä ja samalla niissä voi hiljentyä hetken.

    Kiitos kuvamatkasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tällaisiksi kohteiksi minäkin kirkot miellän. Kaikkea sitä kauneutta, jota kirkoissa näkee, on välillä vaikea käsittää. Miten tuollaisiin taidonnäytteisiin ovat jotkut ihmiset pystyneet?
      Mekin aina matkoillamme myös hiljennymme hetkeksi kirkonpenkkiin rukoilemaan, olemaan omien ajatustemme kanssa ja ympärillä vallitsee rauha. Monissa paikoissa on mahdollista sytyttää kynttilä rukoukseksi ja sen myös silloin teemme, kun sellainen tilaisuus tulee.

      Poista
  7. Petäjäveden kirkkoa minäkin ihastelin tässä jonain kauniina kesäpäivänä.
    Kyllä kotimaassamme on niin paljon erilaista, kaunista nähtävää! Kannattaa välillä lähteä palauttamaan mieleen mitä kaikkea onkaan tarjolla.
    Elämässä joutuu aina tekemään valintoja... Meille Suomi on tullut varsin tutuksi, kun tekee useinkin mieli lähteä "laskemaan lapsia" ;) Teille taas saaristo on ymmärrettävästi hyvin rakas! :)

    VastaaPoista
  8. Tuo on se positivinen juttu, kun lapset asuvat kaukana kotoa.
    Tiedän, että kotimaassa on paljon kaunista. Innostuin siitä taas kovin, kun kaivoin esiin Suomen matkaoppaan ja selailin sitä. Täytyy vaan muistaa ottaa se aina mukaan, kun lähtee hiukankin kauemmas kotoa.
    Saaristossa mökkimatkan varrella olisi myös mielenkiintoisia paikkoja, mutta lautoille on aina kiire mennen tullen :)

    VastaaPoista