maanantai 23. tammikuuta 2017

Tammikuisen viikonlopun tuokiokuvia

Maanantaiheissan!

Vaikka sydäntalvea vielä todellakin elellään, voi aistia jo kohta lähestyvän kevään. Aurinko nousee jo aavistuksen korkeammalle, vaikka vielä pitkiä varjoja heittääkin. Aamulla ulos tullessa tuoksui kevät. Olen siitä ihan varma. Mutta vaikka niin kovin haikailenkin kevään perään, tykkään kyllä talvesta. Nyt, kun meillä on ollut hiukan luntakin. Talviseen elämään kuuluvat ehdottomasti villasukat, huopa, kuuma kaakao, kylttilöiden tuike, takkatulen räiske ja sen lohduttava lämpö. Näistä nautin kotona ja ulkona ihanasta raikkaasta pakkassäästä tai poskia nipistelevästä pohjatuulesta.

Viikonloppuna meillä vietettiin miehen synttäreitä ja pojan ja pojanpojan (isä ja poika) nimppareita. Oli siis aihetta juhlaan. Vasta tulevana viikonloppun pääsemme kaikki yhdessä juhlimaan, mutta lauantaina oli jo pieni joukko koolla. Torstaina siivoilin viikonloppua varten ja keräilin imurilla erimallisia enkelintohveleita, sillä niitä oli kertynyt melkoinen määrä nurkkiin ja vielä kovin matalalta paistava aurinko löytää kyllä ne kaikki. Oli oikein hyvä siivoussää.


Tytär teki lauantaiksi herkullisen limejuustokakun.


Miniälle valmistuivat palmikkosukat ja toinen kudin piti laittaa heti alulle. Näistä tulee tyttärelle pitkävartiset sukat.




Teimme sunnuntaina retken mökille myrskytuhoja tarkastamaan. Onneksi kaikki oli kunnossa. Suurin osa merestä lainehti vapaana. Valo on merellä näin talvella valloittava. Hetken sitä jo tarkeni ihailla lautan kannella tuulensuojassa auringossa.




Lajinsa ainoat. Yksityiskuljetus Korppoosta Houtskariin Stella-lautalla. Tähän vuoroon ei ollut tunkua.


Lahdissa oli jääpeite. Niin meidänkin kotilahdessa jäätä oli jonkun matkaa laiturilta ulos päin.


Sinisen hämärän laskeutuessa hopeinen meri läikehti violettina, vaaleanpunaisena, sinisenä. Norrströmin sillalla Nauvossa auringonlasku lumosi meidät taivaan tulella.


Nauvon kirkonkylä satumaisessa valossa.


Kotiin palattiin hiukan viluisinakin. Sarin kotona -blogista löysin kivan jauhelihamunakasrullarreseptin. Sitä tehtiin vielä iltapalaksi. Maistui kyllä salaatin kera.



Aamuisen lumisateen jäljiltä lumimarjapensas oli hetken sokerihuurrettu.

Hyvää viikonalkua! Tavataan taas! Maija

14 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia! Ja hei, aivan ihania palmikkosukkia! Oletpa taitava.
    Mukavaa viikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mamma63 <3 Palmikkosukkia on kivaa ja mielenkiintoista tehdä, sillä työ etenee kuin huomaamatta seuratessa aina seuraavan palmikkokierron tulemista.

      Poista
  2. Kauniit sukat! Itsekin kudon tällä hetkellä sukkia, mutta ihan sellaisia tavallisia vaan, muuhun ei taitoni riitä.Herkullisen näköinen kakku, nam.
    Eipä ollut lautalla tungosta, toista taitaa olla kesällä.
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina <3 Yllättävän helppo tuo sukkamalli on. Netistä löytyy paljon kivoja ohjeita ja joskus on vaihtelua kokeilla jotain uutta.
      Tosiaan, kesällä lautalla on toisin. Jonoja riittää viikonloppuisin tuolla ulkosaaristossa saakkakin.
      Ihanaa viikonlopun odotusta!

      Poista
  3. On kyllä hienot villasukat!
    Kiva, kun innostuit kokeilemaan munakasrullaa.
    Hyvää illan jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari <3
      On kiva kokeilla uusia herkkuja ja tuota olin jo pidemmän aikaa suunnitellut kokeilevani. Resepti löytyi kuin tilauksesta blogistasi :-)
      Mukavaa tulevaa viikonloppua!

      Poista
  4. Voi, mikä ihana kaukku ja niin nätit sukat! :)
    Herkullisen näköinen rulla, nam!
    Varsinkin toka noista saaristokuvista on sellainen, että ellei tietäisi, luulisi ilman muuta olevan kesällä otettu, näyttää niin kesäiseltä tuo valo. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Salla <3
    Rulla oli helppo tehdä ja on kiva iltapalavaihtoehto. Täyte oli todella herkullinen ja on helppo toteuttaa kasvisversionakin.
    Todellakin, jos ei olisi nähnyt ympäristöä, olisi hyvin voinut kuvitella, että on kesä. Meri läikehti välillä niin sinisenä.
    Ihanaa viikonlopun alkua :-)

    VastaaPoista
  6. Kauniit sukat!! Kunpa osaisin itsekin. Oma villasukkakokoelma on ystäväni äidin aikansaannosta, kiitokset hänelle. Ja kauniita kuvia myös. Ja mikä herkullinen kakku kuvista löytyikään..😋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Villasukkien kutominen on yllättävän helppoa. No, kantapääkavennukset kai siinä ovat ne vaikeimmat solmukohdat, mutta tässäkin asiassa on niin kuin polkupyörän ajossakin, kun sen kerran oppii, osaa sen koko loppuelämän. Kiva kuitenkin, kun on sellaisia, jotka ehtivät tekemään sukkia muillekin.
      Kivaa alkuviikkoa!

      Poista
  7. Vautsi vau! Ihan huikeita kuvia ja niiden myötä upeat tunnelmat!
    Minäkin intouduin kutomaan palmikkosukkia mutta ihan vaan sellaisia, joissa kertaalleen heitetään silmukat toistensa yli tai ali! Jatkossa sitten moninkertaisia heittoja.. ;) Kukin taitojensa mukaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, syssa <3 Meri on niin valokuvauksellinen.
      Sukkien kutominen on kivaa. Siihen tulee ihan himo. Vaihteluksi välillä palmikkosukkia, junasukkia pienille ... Vaikka tuossa kuvassa ehkä palmikot menevät, miten sen nyt sanoisi, sinne sun tänne, on ohjeen toteuttaminen kuitenkin yhtä helppoa kuin tavallisen palmikon. Ruutupiirrosta vain on seurattava silmä tarkkana tai ... niin välillä ehkä puretaan. Periaate on sama kuin tavallisissa palmikoissa eli yli ja ali vaan.
      Leppoisia hetkiä, syssa, kudin kädessä :)

      Poista
  8. Valitsemaai väri, harmaa ja palmikot,miten hienostunut yhdistelmä. Kauniit sukat. Niinkuin tuossa jossain vastauksessasi totesit neulomishimo iskee kyllä kovasti täälläkin päin. Upeat ovat nuo merelliset maisemat, ruokatarjoiluista puhumattakaan.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Varpu <3 Käsityö on kyllä sellainen mukaansa tempaava juttu ja siihen jää koukkuun. Kello käy usein yli puolen yön, ennen kuin osaa kutimen kädestään laskea.
    Meri on lumoava, yllättävä ja alati vaihteleva.

    VastaaPoista