Road trip in Finland - Seven Bridges Road and Elf Village of Tyynelä

 Meidän aamupala- ja ruokavuoropäivä. Aamun sade ja unenrippeet vielä silmissä houkuttelivat kokin kattamaan aamupalapöydän autoon sisälle. Pekonit ja munat pannulle, kahvi- ja teevesi kiehumaan ja kohta kavintuoksun siivittämänä naapuriauton väki kutsuttiin pöytään. 

Edellispäivänä olimme suunnitelleet, minne eilen menisimme. Kokkolan Neristan ja Oppistankin olisivat tietysti taas houkutelleet, mutta nyt lähdimme ajamaan Seitsemän Sillan Tietä kohti Luodon kuntaa. Noin puolen tunnin ajo ja olisimme perillä. 

Tyynelän Tonttula sijaitsee Luodossa. Luodon kunta on Suomen mantereen ruotsinkielisin kunta, sivuseikkana mainittakoon.

Kun astuimme tonttulan portista sisään, emme etukäteen tarkalleen tienneet, mitä tuleman piti. Ystävällinen henkilökunta kertoi meille, mitä kaikkea 1700-luvun pihapiiristä löytyy. Osa rakennuksista on siirretty paikalle. 

Rakennuksiin oli sisustettu piian- ja renginaitta, kauppa, lelumuseo, käsityöaitta, talonpoikaisesinemuseo, meriantiikkimuseo, kappeli, kudonnais- ja pukuaitta, kirkkoväärtin talo, jossa oli kahvila, kesähuoneita, myymälä ja kaiken huipuksi tonttula, joka on nimeltään Tyynelä. Siellä oli myös joulukoristemuseo. 

Tyynelän Tonttula on uskomaton kokoelma kaikkea kauneutta, mitä ei edes voi kuvitella. Se on itse nähtävä. Paikka on auki kesällä ja joulunaikaan avautuu vanhanajanjoulu. Tule, näe ja koe jotakin satumaista, joka saa suupielet hymyyn. Sukella sadun maailmaan. Se tekee hyvää myös aikuiselle. Kuvista voi saada hiukan käsitystä, mistä on kysymys. 

Tonttulassa kyläily päättyi sitten adoptioneuvotteluihin ja niin Eevertti lähti mukaamme. Toivottavasti kotiutuu hyvin. 

Tyynelän Tonttula on kaikille kauneudesta ja hiukan sadunomaisesta taiasta pitäville,jolla on pilke silmäkulmassa. Käy ihmeessä, et tule pettymään!

Matkaterveisin Maija 

Road trip in Finland - Goodbye Hailuoto, hello Manamansalo

 Moikka!

Kyllä sen huomaa, että toistamiseen vietetään koronakesää. Kotimaan paikat ovat niin ruuhkaiset ja kaikki mahdolliset matkailuajoneuvot on otettu liiterin perukoilta käyttöön. Hailuoto oli niin täynnä, ettemme mahtuneet merenrantamatkaparkkiin, vaan meidän oli tyydyttävä keskellä saarta sijaitsevaan Moittorimajat-alueeseen. Myös radiossa varoitettiin, että lossijono on kilometrin pituinen. Me pääsimme kyllä saarelle heti ensimmäisellä lautalla, mutta mantereelle päin jono oli pitkä. 

Hiukan vielä Hailuodosta. Tuo Oulun edustalla Perämeressä sijaitseva saari on kokonaisuutena Unescon maailmanperintölistalla. Tuuli, meri, hiekka ja ihminen ovat muovanneet Hailuotoa. Saaren historia ulottuu noin 2000 vuoden taakse. Maankohoamisen myötä saari on noussut merestä ja jatkaa edelleen nousuaan n. 9 mm vuodessa. Hailuoto on ollut vaha kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta ja vanhoja punaisia kalastajakyliä saarella on vieläkin. Vanha majakka on saaren tuntomerkki. Hailuodossa on myös peltoaukeita, vanhoja talonpoikaisrakennuksia ja metsämaata, jossa kuivaa jäkäläkangasta on niin paljon, että jäkälää kerätään jopa ulkomaille myytäväksi asti. Kesäaikaan saarelle kuljetaan lossilla, mutta talvella Suomen pisintä virallista jäätietä pitkin, joka on noin 10 km pituinen. 

Koska epäilimme, että myöhemmin päivällä saattaa lossilla olla ruuhkaa, lähdimme aamupalan syötyämme ajelemaan kohti lauttarantaa. Ensimmäiseen lossiin emme mahtuneet, mutta jätskit rannassa ja seuraava lautta olikin jo tulossa. Lauttamatkakin on elämys. 

Keskellä Oulujärveä sijaitsee Manamasalon saari. Se oli seuraava kohteemme. Olemme olleet täällä ennenkin, mutta siitä on jo aikaa. Hiekkaa, lampia ja harjuja on täälläkin. Harjuilla risteilee paljon ulkoilureittejä, hiekkaranta on kuin etelässä ja vesi on lämmintä ja ranta matala. Ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia on paljon. Pikkulampiin on myös istutettu kirjolohia ja niihin saa ostaa kalastuslupia. 

Saa nähdä herääkö yöllä sateeseen, jota on ennustettu tulevaksi. Nyt pää tyynyyn, että huomenna taas jaksaa matkustaa. 

Matkaterveisin Maija