Aurinkoisena ja viime päiviin verrattuna suhteellisen lämpimänä helatorstaina teimme retken Karunan kirkolle. Karuna on ollut itsenäinen kunta vuoteen 1969 asti, mutta liitetty sitten Sauvoon. Tuonne kauniille merenrantapaikalle on kotoamme vain reilun puolen tunnin ajomatka. Tie mutkittelee ensin Varsinais-Suomen laajoilla peltoaukeilla, mutta mitä lähemmäs merta saavumme, sen pienemmäksi ja mutkikkaammaksi käy tie ja maisemat muuttuvat karummiksi, kallioisemmiksi ja metsäisemmiksi. Vihdoin tien päässä häämöttää kivinen kirkko.
Harmaasta graniitista vuosina 1908-1910 rakennetun kirkon on suunnitellut Josef Stenbäck ja tyylisuunnaltaan se edustaa kansallisromantiikkaa. Kirkon rakennutti vieressä sijaitsevan Karunan kartanon omistaja, vapaaherra Arvid Horn af Åminne. Kun kirkko oli valmistunut, siirrettiin sen vieressä sijainnut vanha punainen puukirkko Seurasaaren ulkomuseoon Helsinkiin.
Kirkon edestä kalliolta aukeaa silmiähivelevä merimaisema.
Rannassa on laituri veneellä kirkoon tulijoita varten.
Ja Luojan luoma luonto kirkon ympärillä keväisessä asussaan niin kaunis, niin kaunis, että korvissa voi kuulla Suvivirren soivan.
Pian nämä ovet aukeavat morsiusparille.
Harmi vai, ettei Suomessa ole mahdollista päästä hiljentymään ja tutustumaan kirkkoon sisälle, silloin, kun mieli tekisi. Ovet ovat ja pysyvät lukossa. Matkaillessamme ulkomailla käymme usein kirkoissa. Hiljennymme hetken, sytytämme kynttilän rukoukseksi ja ihailemme arkkitehtuuria ja taideteoksia, joita kirkoissa on todella paljon.
Ja näin Kaatuneiden muistopäivän kunniaksi piskuisen pitäjän liian suuri, mutta niin kaunis sankarihautausmaa, jonka kiveen hakattu teksti meitä jälkipolvia vielä tänäkin päivänä puhutelkoon.
Aurinkoista sunnuntaipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti