maanantai 28. syyskuuta 2015

Sicilia - Amore mio, Sisilia - Rakastettuni

Salve - heippa :)


Sisilian tunnus


Katseellani tähyän lentokoneen ikkunasta sineen. Sineen, missä taivas ja meri lyövät kättä. Tähyän, joko jo olisi tuo innolla odottavamme saari näkyvissä. Joko kohta jo laskeudumme. Malttamattomuutta. Kärsimättömyyttä. Uteliaisuutta. Innostusta. Näen kaukana kummallisen pilven. Ei kai Sisilian taivaalla vain ole pilviä? Sitten alan aavistaa. Ja aavistukseni osoittautuu oikeaksi. Se on musta savupilvi, jota Etna tupruttelee ja puhkuu uumenistaan. Kuin jättiläinen polttelisi pippuaan. Tervehdykseksi meille. Saarelle tulijoille.

Koneen pyörät koskettava maata, jarrutus ja olemme saapuneet Sisiliaan, paikkaan jonka näkemistä koko kesän olemme odottaneet. Tulemme ulos koneesta Comison pienellä kentällä, jossa ei muita lentokoneita näy. Kuumuus kaappaa meidät syleilyynsä heti ovella.

Sisilia on Välimeren saarista suurin ja kaunein. Jo runoilija Pindaros totesi sen olevan vertaansa vailla ja antiikin Kreikassa jos missä ymmärrettiin kauneuden päälle. Ei siis ole ihme, että niin moni on viimeisen 3000 vuoden aikana halunnut saaren valtiaaksi. Sisilian ovat viekkaudellaan tai voimallaan valloittaneet vuorotellen Kreikka, Karthago, Rooma, Bysantti, arabit, normannit, Anjou-suku, espanjalaiset,ja italialaiset, jotka kaikki ovat jättäneet jälkensä sen arkkitehtuuriin ja kulttuuriin.





Matka sujui hyvin. Aamulla aikainen lähtö Helsingistä, lento Roomaan reilu kolme tuntia, pikainen koneen vaihto uusine chekkauksineen ja turvatarkastuksineen, noin tunnin lento Roomasta Comisoon ja perillä ollaan. Matkatavarat saamme nopeammin kuin ikinä missään. Italialaisethan tekevät reippaasti töitä, vaikka varmaan monella voi olla toisenlainen mielikuva asiasta. Sitten autoa vuokraamaan. Vuokraamoon meidät kuljetetaan pikkubussilla. Saamme allemme vain 10 000 km ajetun valkoisen automaattivaihteisen Audi A5. Kyllä sillä kelpaisi ajella nuo viisi päivää. Hertzillä autonvuokraus on aina toiminut loistavasti ja saamamme autot ovat aina olleet hyviä.

Ragusa Ibla

Kattojen yllä


Navigaattori päälle ja suuntaamme Ragusaan, jossa matkakotimme tulee olemaan näiden päivien ajan. Hotellissa (Hotel Vittorio Veneto) saimme ystävällisen vastaanoton ja siistit ihanan viileät huoneet. Tämä oli pieni hotelli, jossa oli vain neljä pöytää aamupalahuoneessa. Siellä joka aamu erittäin ystävällinen rouva toivotteli buongiornot ja valmisti meille kahvit ja teet ja piti huolen, että kaikkea oli riittävästi. Tarjolla oli monenlaista purtavaa ja signora selitti ystävällisesti, mitä mikäkin on. Näillä eväillä jaksoi pitkälle päivään.


Grillattua miekkakalaa

Moderni versio perinteisestä cassata-leivonnaisesta

Ensimmäinen päiväretkemme suuntautui länteen Agrigentoon. Reittimme mutkitteli kukkuloilla ja laaksoissa. Ihmettelemme siististi ladottuja kiviaitoja, joita on joka paikassa kilometritolkulla. Kuka nuo kaikki on tehnyt? Maisema on melko karua ja mikkihiirikorvainen kaktus kasvaa yleisesti suurina pensaina, kuten myös aaloe. Palmut ovat oliivipuiden ohella yleisiä puita. Rakennukset täällä osassa saarta ovat osittain hiukan ränsistyneitäkin. Maisemaa hallitsevat katetut viljemät. Miksi ihmeessä täällä tarvitaan kasvihuoneita? Jos lämpöä varten, niin meillä Koti-Suomessa ei kannattaisi viljellä mitään, ei edes kasvihuoneissa. Ehkä täällä viljeykset suojataankin liialta paahteelta? Säilyisikö myös kosteus paremmin katetussa tilassa, sillä luontohan on todella kuiva? Mene ja tiedä, koskaan ei tullut keneltäkään kysyttyä. Katettuja viljelmiä (viiniköynnös, hedelmäpuut ym.) oli niin paljon, että välillä koko maiseman yleiskuva olikin valkoinen.


Kaktus hedelmineen

Aaloe




Poikkesimme pieneen Marina di Scoglittin kalastajakylään. Parkkipaikkaa miettiessämme vanhempi mies tuli ystävällisesti kysymättä kertomaan, että kyllä auton voi tähän aikaan päivästä jättää juuri siihen, mihin olimme pysäköineet. Kalastajat olivat tuoneet aamuiset saaliinsa myytäväksi kalatorille. Sukellus- ja kalastusvälinetarvikekaupasta tarttui mukaan muutama juttu kavareillemme, sillä hinnat olivat meidän hintojamme huomattavasti halvemmat. Kaupassa meille myös tarjottiin mahdollisuutta vuokrata vene muutamaksi tunniksi ja lähteä veneajelulle. Aikamme ei kuitenkaan riittänyt tähän, vaikka mieli olisikin tehnyt. Joimme kahvit ja söimme tyypilliset sisilialaiset cannoli-leivonnaiset. Kiertelimme satamassa valokuvaten ja ihmetellen. Oli hyvin hiljaista. Kuului vain veneen moottorin ääni, kun kalastaja lähti pikkuveneellään kalastusalukselleen. Veneet kelluivat valtavien aallonmurtajien suojaamassa turkoosissa laguunissa nukkuen päiväuntaan. Kalaverkot oli nostettu laiturille. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Teki mieli jäädä paikoilleen, mutta matkaa piti jatkaa.




Yllä kolme kuvaa Marina di Scogliottista

Kalatori

Lounaaksi söimme tietysti pastaa ja pian sen jälkeen saavuimme Temppelilaaksoon (Valle dei Templi), joka oli toinen päivämme pääkohteista. Jo kauas näkyy temppeli, joka tuntuu kohoavan kohti taivasta. Agrigento on ollut Sisilian suurimpia kreikkalaisiirtokuntia. Hyvin säilyneet temppelit, jotka on rakennettu n. 450 e.Kr, loistavat ruskean eri sävyissä. 36,5 asteen helteessä vesipullo oli tarpeen. Emme jaksaneet kilometritolkulla kävellä tuossa kuumuudessa, joten osaksi tutustuimme valtavaan alueeseen pienen auton kyydistä käsin. Alue oli todella vaikuttava doorilaistyylisine temppeleineen. Tutkiessani ja valokuvatessani niitä innoissani pelästyttivät sisiliskot minut silloin tällöin. Onkohan sisilisko Sisilian kansalliseläin? Niin paljon niitä oli. Turisteja sen sijaan oli hyvin vähän, varsinkin, jos miettii, minkälaisesta nähtävyydestä oli kysmys. Suomalaisia emme tavanneet missään koko matkamme aikana ja muutenkin turisteja (tarkoitan ulkomaalaisia) oli hyvin vähän tai ei ollenkaan, niissä paikoissa, joissa me kävimme. Minusta on ihanaa, kun pääsee oikein paikallisten pariin.


Langennut Ikaros


Doorilaisia pylväitä

Temppelilaaksosta jatkoimme matkaa kohti Turkkilaisia Portaita (Scale dei Turchi), jotka ovat kalkkikivikalliomuodostelma. Valkoiset mereen johtavat portaat ovat aaltojen sileäksi hiomia askelmia, jossa auringonpalvojia riitti. Kuuman päivän päätteeksi mekin pulahdimme veteen.




Yllä kuvia Scale dei Turchilta

Auringonlasku Välimerellä, takana Scale dei Turchi


Nyt olikin jo aika lähteä paluumatkalle majapaikkaamme, sillä ajoa oli vielä parin tunnin verrran, joka nyt jo jäi osittain pimeän ajaksi, mikä tietysti oli hiukan  epämukavaa kapeilla kemuraisilla teillä.



Toinen päiväretkemme suuntautui itää kohti. Tyttäremme oli varannut meille viinitilavierailun viininmaistajaisineen. Pienen etsimisen jälkeen löysimme paikalle. Navigaattori ei kyseistä osoitetta tunnistanut, mutta ei kysyvä tieltä eksy ja lopulta vanhempi herrasmies istahti autoonsa ja pyysi meitä seuraamaan perässä. Löysimme perille.


Viinitila, jossa vierailimme.Lisää kuvateksti


Suuret portit aukenivat, kun ovipuhelimella ilmoitimme, että meillä on tapaaminen Annan kanssa. Ihana signora toivotti meidät tervetulleiksi hyvin uudelle ja modernille Marabinon viinitilalle, jossa tuotetaan luomuviiniä. Saimme englanniksi kuulla kaiken viinin valmistuksesta, miten maaperä, sää ym. vaikuttavat viinin makuun ja laatuun, miten viini valmistetaan, pullotetaan, säilytetään. Kiertelimme tilalla ulkona ja sisällä ja lopuksi pääsimme maistelemaan viinejä. Lisäksi emäntä oli kattanut meille pientä purtavaa (koko pöydällisen).

Pari viinipulloa ja tilan oliiviöljyä mukaan ja matka jatkui Marzamemin kalastajakylään aivan saaren kaakkoisosaan. Tämä tonnikalankalastajien kylä on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Kaunista ja hyvin pittoreskiä idylliä parhaimmillaan. Teimme hiukan ostoksia kala- ja muita säilykkeitä myyvässä hallissa. Tarkoituksemme oli syödä täällä lounasta, mutta kun emme italialaiseen päivärytmiin vielä olleet päässeet sisälle, saimme tyytyä vain jätelöön ja kahviin, sillä kaikki lounaspaikathan olivat kiinni siestan aikaan! Aina meille käy näin. Koskahan opimme tuon  muistamaan?







Yllä kuvia Marzamemin kalastajakylästä. Huomatkaaa nahka- ja kangassohvat, jotka on otettu terassikäyttöön.

Tyypillinen sisilialainen jäätelöllä täytetty pulla


Pienen kiertelyn ja valokuvausten jälkeen matka jatkui. Kuumaa oli ja ihana ranta avautui edessämme. Uimaan oli nyt päästävä. Ranta oli lähes autio, joten saimme kaikessa rauhassa nauttia virvokkeista, aurinkotuoleista ja -varjoista ja linnunmaidonlämpöisestä (25 aseista) vedestä. Siellä kelpasi kelliä.



Kolmannen päivän olimme suunnitelleet viettävämme Syrakuusassa, mutta nyt kaupunki ja kykloopit saivat jäädä seuraavaan kertaan, sillä oma "kotikaupunkimmme" oli vielä tarkemmin katsomatta. Lähdimme aateliston perinteisesti asuttamaan Iblan kaupunginosaan, joka sijaitsee korkealla niemenkärjellä. Ihania vanhoja kujia ihastellen ja katsellen saavuimme Duomoon. Perille löysimme helposti, sillä vastaamme tuli herra, joka kysymättä ilmoitti, että tuolla se on. Mäkeä ylös ja alas. Vaikuttava barokkikirkko (Ragusa on barokkikaupunki) avautui silmiemme eteen, kun sivuovesta astuimme sisälle kirkkoon. Sisustus oli kerrassaan upea. Iloksemme huomasimme, että kirkossa oli alkamassa vihkitilaisuus. Italialaissignorat ja -signorinat olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, tietysti. Voi sitä muotiesitystä! Sitä tyylikkyyttä! Jäimme seuraamaan vielä toviksi tilaisuuden alkua. Häämarssi kajahti ilmoille ja poliisiasuun pukeutunut isä saattoi tytärtään, joka oli kuin suoraan jostakin mafiaelokuvasta. Sulhanen vanhempineen käveli vastaan. Aivan ihanaa! Olipa kiva, kun osuimme paikalle. Pari taisi saada lahjaksi traktorin, sillä uutuuttaan kiiltävä, rusetein koristeltu traktori ajettiin kirkon portaiden eteen, jossa myös hääauto odotti. Istuimme piazzalla juomia nauttien ja seurasimme häävieraiden touhuja. Väkeä meni kirkkoon ja tuli ulos, tupakalle, kahvilaan...Tilaisuus kesti lähes puolitoista tuntia, joten ei ihme, ettei jaksettu istua kirkonpenkissä koko aikaa eri pyhimysten nimiä rukoillen.


Miten italialaista!





Yllä kuvia Ragusasta, Unescon maailmanperintökohteesta

Kaikki lomat loppuvat aikanaan. Hotellin vastaanotossa työskentelevä poika tuli lähtöpäivämme aamuna kysymään, onko kaikki hyvin. Sanoin, että muuten kyllä, mutta on vain kotiinlähdön aika. Hän sanoi sen meistä huomanneensakin. Hotellista lähdimme kymmeneltä aamulla ja kotona olimme yöllä puoli kaksi. Laskekoon ken osaa, kuinka kauan aikaeroineen matkamme kesti. Ihanaa oli!

Mukavaa syksyistä viikkoa :)

6 kommenttia:

  1. Oi voi kuinka hyvä teksti, oikein vilunväreet tuli tätä lukiessa! :) Ihania Sisilian kokemuksia onkin kiva muistella pimeinä syksyn ja talven iltoina, uudesta reissusta haaveillen ja sitä suunnitellen! :D
    Onneksi näkemistä jäi vielä lukuisille muillekin Sisilian-reissuille. :D
    Hyviä kuvia, aivan henkeä salpaavia varsinkin Ragusa Ibla- ja auringonlaskukuvat! :D
    Kyllä matkakertomuksia on sitten kiva lukea! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos <3 Kyllä nämä muistot lämmittävät kovasti syysiltoina, kun ulkona mylvii myrsky. Samalla voi miettiä sitäkin, minne seuraavan reissun suuntaisi. Nyt tosiaan ehdimme tutustua vain pienen pieneen Sisilian kolkkaan. Tiedäthän, että Italiasta saa huonompikin kuvaaja hyviä kuvia :) Mukavaa tiistaita :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa tekstiä ja vaikuttavia kuvia. Omat Sisilian matkamme avautuivat taas muistoihini. Ragusa, tuo ihanainen kaupunki, siellä voisi asua. Onneksi meillä on Montalbano, jota sarjaa katsoessa näkee uudestaan ja uudestaan kaupunkia.
    Kannatti odotella matkakertomustasi kuvineen, kiitos näistä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ja mukavaa, että Sinulle tuli hyviä muistoja mieleen omilta matkoiltanne tämän jutun myötä. Ei toden totta olisi hullumpi asuinkaupunki. Tosiaan, Montalbanossa näkee noita maisemia. Mukavaa keskiviikon myöhäisiltaa :)

    VastaaPoista
  5. Hmmmm. Sisilia kaunein... Minulle se on Korsika, l'Ile de la Beauté. No, mieleni kyllä tekisi nähdä Sisiliakin. Vielä jonain päivänä... Ihania maisemia molemmissa paikoissa! En kinaa sysselin kanssa, enää ;)

    VastaaPoista
  6. Nin se on aina tuo Italia-Ranska -kisa :) Kaunis oli Sisilia, Korsikaa en ole nähnyt, mutta epäilemättä sekin on hyvin kaunis. Entäs sitten Sardinia? Sielläkin olisi kiva käydä :)

    VastaaPoista