Huomisesta iltapäivästä alkaen on luvattu voimistuvaa tuulta ja puuskissa myrskylukemia saaristossa. Siellä ja rannikolla liikkujia on kehoitettu seuraamaan myrskyn etenemistä ja ilmoittamaan läheisilleen, jos on lähdössä vesille. Veneiden kiinnitykset pitäisi tarkistaa. Onko tämä hysterian lietsomista, sensaatiohakuisten uutisten väsäämistä lehden myymiseksi vai ollaanko oikeasti huolissaan kansalaisten turvallisuudesta.
Itse rakastan myrskyä, kun sitä saa turvallisesti maalta seurata. Tietysti aina miettii, että jotkut kuitenkin ovat esimerkiksi pakosti työnsä puolesta merellä. Kaksi meidänkin lapsistamme siellä joutuu olemaan ja varmasti silloin, kun tiedän heidän merellä olevan, en myrskyä pahemmin odottele. Huomenna kuitenkin aijomme mennä mökille myrskyä kuulostelemaan.
Olen myös aina ollut kiinnostunut sääennustuksista. Mieheni kummastelee, miten sääennustukset voivat olla niin mielenkiintoisia ja mitä ne elämääni vaikuttavat, kun niitä on monta kertaa päivässä seurattava. No vaikuttavathan ne. Voiko pyykin viedä ulos kuivumaan, voiko leikata nurmikon, voiko mennä sieneen, marjaan, voiko tehdä pihatöitä?
Onkohan kiinnostukseni sääennustuksiin ja säähän peräisin jo lapsuudesta. Maatalosta kotoisin olevana, totuin siihen, että säätä seurattiin, mitä tuleman pitää, peltotöiden ym. maatilan askareiden vuoksi. Todella hyvät muistot minulla on myös Takalan Taatasta, naapurin vanhasta ihanasta papparaisesta. Hän pistäytyi usein iltasella navetta-askareiden jälkeen luoksemme jutustelemaan. Kun myrskylyhty vilkkui metsän reunassa, tiesimme naapurin olevan tulossa. Noista illoista on niin kodikas muisto. Takalan Taata oli innokas sään ennustaja. Joskus ennustus osui kohdalleen, mutta ei aina. Toki omasta mielestään hän oli aina osannut ennustaa sään juuri nappiin. Säästä keskusteltiin paljon ja häneltä kysyttiin pidemmän ajan ennustetta. Se ei koskaa oikein tarkkaan ainakaan minulle sevinnyt, mistä hän näitä sääennusteita katseli, luonnosta, eläimistä vai taivaankappaleista. Sen kyllä muistan, että kuulla oli merkittävä rooli. Jos kuu oli kääntynyt kovasti selälleen, se ainakin tiesi kylmää. Jos taas kuun ympärillä oli rengas, oli huonompaa säätä tulossa. Mielenkiintosia juttuja.
Nyt vain seuraamaan millaiseksi sää huomenna kääntyy.
Hyvää torstain myöhäisiltaa :)
Hauska lukea tällaisia muisteloita ja jännä juttu tuo, miten jotkut osaavat ilman mitään sen kummempia apuvälineitä ennustaa säätä. :)
VastaaPoistaItaliaksi sanotaan "rosso di sera bel tempo si spera" eli jos illalla taivas on punertava, niin seuraavaksi päiväksi on lupa toivoa kaunista ilmaa. :) Tämä on ainoa säänennustuskonsti jonka itse osaan, ja aika usein on tuntunut pitävän paikkansa. :)
Hyvää viikonloppua! :)
Kun ikää tulee lisää, alkaa muistelemaan tuollaisia vanhoja juttuja. Tapakulttuuri ja kansanperinne ovat aina kiehtoneet minua ja niitä on mukava kertoa. Sittten taas poikani kanssa keskustelimme juuri Estonian uppoamisesta ja hän kun oli silloin täyttänyt juuri viisi vuotta, ei muista tuosta tapahtumasta mitään, mutta merikapteeniopiskelijana asia tietysti kiinnostaa. Huomasin vain, että nythän jo olen kuin vanhempani, että saan kertoa tuollaisia juttuja jälkipolville. Miten silloin näki helikopterien lentävän jatkuvasti tuoden uhreja mereltä, miten kuorma-autoilla kuljetettiin ruumiita Turun ja Helsingin välillä, miten liput olivat puolitangossa. Kauheita muistoja. Toivotaan, ettei tämän päivän myrsky eikä mikään myrsky enää ikinä saa tuollaista aikaan. Sään ennustamisesta vielä mainittakoon, että Suomessakin sanotaan samoin kuin Italiassakin. Iltarusko poudan tuo, aamurusko sateen suo. Hyvää viikonloppua teille myös :)
VastaaPoista