Syystyöt ja muut pitävät niin kiireisenä, etten ole ehtinyt tänne blogiinkaan tekemään uutta postausta.
Mökillä on vielä ahkerasti käyty, niin viime viikonloppunakin.
Kun mökillä kaukana ulkomerellä illan pimennyttyä nipistää silmät oikein tiukasti kiinni ja antaa mielikuvituksen laukata vallattomasti, kulkeutuvat ajatukset helposti satojenkin vuosien päähän ja silloin voi nähdä merirosvolaivan purjehtivan aavalta saarten suojiin turvaan myrskyltä. Voi nähdä kauppapurjelaivojen kulkevan lasteineen mukanaan jos mitäkin; mausteita, kalleuksia, juomia... Voi kuvitella miten myrskyssä laiva haaksirikkoutuu ajauduttuaan karille ja uppoaa.
Saaristosta kuulee kerrottavan mielenkiintoisia tarinoita. Mutta aivan totta on, että juuri ennen kuin avomeri kohtaa saaristomeren, on meri täynnä vaarallisia karikoita ja merenpohjassa lepää lukematon määrä laivanhylkyjä. Mitähän nekin kaikki pitävät sisällään?
Viikonlopuksi löysimme Paraisten K-supermarket Reimarista mielenkiintoisen oluttuttavuuden. Vuonna 2010 Ahvenanmaan saaristosta löytyi 1800- luvun alkupuoliskolla uponnut laivanhylky. josta nostettiin yli sata pulloa shamppanjaa ja viisi pulloa olutta. Hylyn omistaa Ahvenanmaan Maakuntahallitus ja se antoi oluet tutkittavaksi VTT:lle, jotta tutkimusten perusteella voidaan tehdä alkuperäisen kaltaista olutta.
Ahvenanmaalainen Stallhagenin olutpanimo sai ruveta kopioimaan laivanhylystä löytynyttä olutta, joka tuli markkinoille 2014. Olut sai nimekseen Stallhagen Historic Beer 1843. Kansan suussa se on nimetty Hylkyolueksi. Pullo herättää jo ulkonäöllään mielenkiintoa. Olut itsessään on kullan väristä. Maku on hyvin pehmeä,viinimäinen. Humalan kitkeryys ja aromi puuttuvat, sillä humalalla ei ollut 1800-luvun oluenpanossa samanlaista merkitystä kuin nykyään. Juomasta saa hyvän käsityksen, miltä 1800-luvun alkupuolen laadukas olut maistui. Mielenkiintoista oli tätä olutta maistella ja miettiä, minkälaisissa olosuhteissa minkäkinlaiset ihmiset sitä silloin 1800-luvun alussa ovat juoneet.
Kun pohjoispuhuri hyväilee aamu-uimaria, kun huurre viipyilee ruohikossa jo iltapäivään, kun aurinko ei enää jaksa kivuta kuin juuri ja juuri puidenlatvojen yläpuolelle, kun lämpömittarin elohopea nousee vain pari astetta plussan puolelle, kun luonto on aivan hiljainen, kun illat ja yöt ovat sysimustia, on pikkuhiljaa annettava periksi ja ruvettava laittamaan mökkiä talvikuntoon. Niin teimme jo viime viikonloppuna, jos emme enää vaikka mene viikonlopuksi mökille. Vielä kaikkea emme kuitenkaan tehneet. sillä uimaportaatkin on vielä nostamatta. Ne sitten nostetaan aivan viimetingassa, sillä uimaan on päästävä mahdollisimman myöhälle syksyyn. Kyllä on taas mukava ruveta kotonakin viettäämään viikonloppuja.
Tällaisen puuseinän tein mökin terassille.
Täällä meillä Turun seudulla paistaa aurinko. Aurinkoista keskiviikkoa kaikille ;)
Olipa mielenkiintoinen postaus! En ollutkaan vielä edes kuullut kyseisestä oluesta, mutta todella mielenkiintoinen tarina sillä kyllä on! :)
VastaaPoistaTekisi melkein mieli itsekin maistaa, vaikken olutihmisiä olekaan... ;)
Olin aivan innoissani, kun myyjä tuon olutpullon meille kaupassa esitteli ja kuin aarteena sitä maisteltiin! En tiedä, miten mantereella on tuota olutta saatavilla, mutta kannattaa katsastaa ja kysellä kaupoista. Jokaisesta pullosta menee osa maksusta hyväntekeväisyyteen, en kyllä tiedä mihin tarkoitukseen. Tämä olut on sikäli erikoinen, että se muistuttaa oikeasti aika paljon viiniä maultaan ja on lähes hiilihapoton tai mitä se nyt oluessa onkaan, mikä saa sen pirskahtelemaan :D Hiukan kotikaljamainen.
VastaaPoista