lauantai 26. marraskuuta 2016

Ensimmäisen adventin aaton saaristo kuvin ja sanoin

Heippa hei!

Elisiltaisen sateen jäljiltä aamu valkeni kauniina ja luvassa oli vielä yksi vuodenaikaan nähden lämmin päivä. Lähdimme päiväreissulle mökille laittamaan loputkin tavarat talviteloille, sillä eipä sinne taida enää tulla lähdetyksi yöreissulle. Matkaan on lähdettävä aamunkoitteessa. jos mielii ehtiä hiukan aikaa perillä olla ja kotiin vielä samana päivänä, sillä lautat ajelevat jo harvakseltaan ja muutenkin matka hyvinkin mätsäävillä lauttavuoroilla kestää kolme tuntia. Siispä kahvit termokseen, eväsleivät koriin ja menoksi.

Hiljalleen ajelimme tuttua mökkireittiä ja nautimme maisemista ja poikkeuksellisen kauniista marraskuun lopun säästä. Paljon oli menijöitä saaristoon ja ensimmäinen lossi täyttyi autoista.

Ohitse vilahtelivat niin tutut maisemat. Piskuinen Medelbyn kylä uinui auringonpaisteessa jo odotellen joulua, mutta seuraavista kuvista tuntuu joulu olevan kaukana. Jos ei katsele lehdettömiä puita rannalla tai tunne syksyisen purevaa tuulta kasvoillaan, voisi luulla, että nämä kuvat on otetttu keskikesällä. Niin sinisenä hohti meri auringonssa.





Kovin korkealle ei aurinko keskipäivälläkään enää jaksa nousta.










Luonnon itsensä koristama joulupuu. Pikkuinen kuusi kalliolla ja noin paljon isoja käpyjä.



Hiljaisuutta, vain yllämme raakkuvat korpit ja rantaan kohinalla lyövät aallot. Sitä on saariston marraskuu. Tuuli käänsi suuntaa ja kohta meri velloi jo vaahtopäinä. Äkkiä ulkosaariston sää muuttuu. Tuuli enteili huomiseksi luvattua pohjoismyrskyä.




Muutama kuva mökistäkin talven muistoksi.


Pikkuinen Nauvon kirkonkylä valmistautuu joulun tuloon koristamalla kuusipuin ja kynttilöin keskustassa olevan salmen ylittävän sillan. Harmiksi kynttilät syttyvät vasta myöhemmin pimeyden laskeutuessa.




Pikkuinen hinaaja työssään.


Joku lähtee vielä kalaan. Silakoiden vaiko suuremman joulukalan toivossa?






Satumainen tammimetsikkö matkan varrella oli pysähdyttävä kuvaamaamaan.


Paraisilla poikkesimme ruokaostoksille. Joulun julmustit on nyt hankittu. Paraisilta saa oikein ruotsalaista juhlajuomaa. Onko tämä juoma sinulle tuttu? Poikamme on meidät siihen tutustuttanut saatuan maistaa julmustia opiskelukaveriltaan. Tykästyimme juomaan oitis ja pitihän sitä käydä hankkimassa heti joulua varten.


Kaupassa sujahti ostoskoriin myös joulukauden ensimmäiset hyasintit, nuo kaikkein rakkaimmat joulukukkani.

Nyt saunaan ja odottelemaan josko pikkujoulutonttu kävisi rapulla. Taitaa olla turha toivo. Voi niitä lapsuuden jouluja, kun tonttua innolla odotimme ja pikkuisen paketin kuistille saimme!

Huomenna sytytellään ensimmäinen kynttilä adventtikynttelikköön. Oikein ihanaa adventtia!

Tavataan taas! Maija

5 kommenttia:

  1. Kuvat olisivat voineet olla täällä meilläkin päin otettuja: merta, aaltoja, hämärää.
    Julmust onkin niin hyvää ja sitä meilläkin aina jouluksi hankitaan.
    Ihanaa ensimmäisen adventin viettoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina <3
      Eipä tuo matka välillämme meritse kovin pitkä ole, joten samanlaista on varmasti teilläkin.
      Julmustiin ihastuin heti. Kiva kotikaljamainen maku, mutta samalla myös hedelmäinen ja mukavan makea.

      Poista
  2. Upeita kuvia, joskin joulutunnelma on kieltämättä monesta jossei kaikista aika kaukana! :D Olen maistanut julmustia, mutten ainakaan ensimmäisellä maistamisella tykästynyt. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Salla <3
      Todellakin kyllä voisi kuvitella noiden kuvien olevan kirkkailta kesäpäiviltä ja joulun olevan kovin kaukana vielä.
      Jos ei tykkää kotikaljasta eikä oluesta, ei sitten välttämättä tykkää julmustistakaan.

      Poista
  3. Ihania kuvia olet ottanut! Todella koskettavia! Liityn lukijaksesi Maija!
    Mukavaa loppuviikkoa!♥

    VastaaPoista