Toipilaan päiväkirja, osa I - Lohtunalle

Heippa hei!

Kolmas loukkaantumisen jälkeinen päivä on jo kohta illassa. Toistaiseksi aika on kulunut ihan joutuisasti. Alitajunnassani ehkä ajattelen, että onkin leppoisaa olla laiskana, oikein luvan kanssa. Kukaan ei oleta mitään, kukaan ei odota mitään. Tekee hissuksiin, mitä pystyy. Mennä hiippailee ikäänkuin jaloissakin olisi jotain vikaa. Vai onko vaan vaistomaisesti niiiin varovainen?

Tänä aamuna pääsin käymään kampaajalla. Kauan sinne jo oli pitänyt mennä, mutta aina vain asiaa oli lykännyt tuonnemmas. Nyt, kun en hiuksiani itse pysty mitenkään laittamaan, ajattelin, että miehellä on helpompaa, kun hiukset ovat lyhyet. Ne on nopeasti föönannut, laittanut vahaa ja lakkaa. Kaikki vain siltä varalta, että joskus täältä ihmisten ilmoille lähden. Kuten nyt vaikka ensi viikolla röntgeniin.

Kotikin on tyttären ja miehen toimesta siivottu viikonloppua varten. Vessojen pesussa pystyin minäkin auttamaan. On sekin vain kumma juttu, ettei tuota siivoamista voi mitenkään sivuuttaa, edes nyt. Kyllä, ehdotin kuitenkin, että siivotaan sillä tavalla hiukan suurpiirteisesti.

Ja onhan sitä nyt jotain saatava siivotuksi. Ajattelin katsella kaikki katsomattomat tv-ohjelmatallenteet nyt toipilasaikana. Eilen sain jo yhden Suomen kaunein mökki -ohjelman katsottua. Hidasta se on, kun nyt ajattelin ne tarkkaan katsella, kun aikaa kerran on. Kelailen ohjelmaa edestakaisin ja pysäyttelen kuvaa, kun jotakin on tarkemmin katsottava ja pantava ideoita mieleen.

Mutta eilen illalla tuli toisen tyttären perhe visiitille. Ja mitä olikaan Murun kainalossa. Ihana lohtunalle minulle. Isän kanssa sen olivat käyneet ostamassa. Isä oli ehdottanut kukkia tai suklaata, mutta Murupa oli todennut, ettei mummi niitä tarvitse ja valinnut niiiin suloisen nallen. Lisäksi sain paljon, paljon puhalluksia ja monen monta suukkoa. Ilopillerei!

Nyt iltapuuhiin, että tällä vaudilla saa nekin joskus tehtyä.

Torstaiterveisin Maija

Nuutinpäivänä

Hei ystävät!

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Nyt se Nuutin päivä sitten on ja niin on joulu pakattu laatikoihin ja kaappeihin. Jouluvalot siististi laatikoihinsa, kuusenjalka pesty, pallot omissa laaikoissaan, kuusi kannettu ulos ja vähäiset neulaset imuroitu. No, ainahan vielä jälkeen päin löytyy joku tonttu jostakin ja neulasia vielä juhannuksenakin.

Joka vuosi, kun kuusta riisun, laulan mielessäni ja joskus ääneenkin Reippahasi käypi askeleet -laulun viimeistä säkeistöä. "Päättyy joulu, vaik´ ei kenkään sois. Joulukuusi viedään pois, pois, pois. Mutta ensi vuonna hän saapuu lailla ystävän. Ei voi toivo pettää." Tuosta laulusta saa aina hiukan lohtua, että pian se joulu sieltä taas tulee keikkuen. Rakastan joulua ja pahalta tuntui tänään raastaa -  siltä se tuntui -  kuuselta kynttilät ja pallot pois. Kuusemme ei varissut lainkaan. Ei silloinkaan, kun niitä kynttilöitä oksilta irrottelin. Olisihan sitä siis voinut pitää vielä vaikka kuinka kauan. Mutta kohtuus kuitenkin kaikessa.

Meillä joulunvietto, kuten jo olen miljoonaan kertaan julistanut, päättyy siis vasta Nuuttina. On joskus ollut poikkeuksia. Kuten sinä vuonna, kun poikamme lähti armeijaan heti loppiaisen jälkeen. Silloin halusin samana päivänä lopettaa joulunvieton ja siivota pois kaikki joulujutut, aivan kuin se olisi nopeasti tuonut lähemmäksi pojan armeijasta kotiutumispäivää. Joskus taas kuusi on varissut yksinkertaisesti  niin paljon, että se vain on ollut pakko laittaa pois. Mutta siis pääsääntöisesti joulua juhlitaan hartaudella, antaumuksella ja kauan.

Mietiskelin joulutavaroita laatikoihin pakatessani, miten äitini aina sanoo joulua pois siivottaessa: "Mitä taas tiedetään, kun näitä seuraavan kerran esille otetaan?" Mitähän se vuosi siis tuo tullessaan? Saas nähdä. Ensi jouluna ollaan taas viisaampia sen asian suhteen.

Koska minulle on aina ollut haikeaa joulun loppuminen, on isosiskoni joskus sanonut minulle, että siinähän vain siivotaan tilaa keväälle. Ja jotenkin tuo lausahdus onkin auttanut ajattelemaan asiaa siltä kannalta. Nyt meillä on avaraa ja valoisaa. Aurinkokin pilkahti hetkellisesti esiin pilvien takaa, mutta en kyllä muuten ymmärrä, miten ne ikkunatähdet ja kuusi nyt sitten ovat estäneet valon tulvimisen kotiimme? No, niin tai näin illan tullen, tiedän sen jo, meillä on harmaata, pimeää ja ei olenkaan niin kodikasta. Senkin tiedän, että pimeän tullen sytyttelen kaikkia pieniä lamppuja ikkunoihin ja pöydille. Se auttaa siirtymävaiheen yli, senkin jo tiedän. Ja niin tai näin kevättä kohti kuitenkin ollaan menossa. Mutta vietetään nyt silti ensi tätä talvea ja nautitaan siitä.

Nuutinpäiväterveisin Maija

Kaikki paitsi siivous on turhaa - joulusiivousta

Heippa :)

On villiä vilskettä, helinää helskettä ...  lauleli isosiskoni vuosia sitten aamutuimaan tehdessään joulusiivousta, kun perheen lapset olivat vielä kouluikäisiä, joululoma oli alkanut ja lasten olisi tehnyt mieli vetää peittoa korville ja nukkua pidempään. Miten sitten nukkuu, kun on niiiin villiä vilskettä koko kodissa ja kaiketi siihen helinään ja helskeeseen kaivattiin vähän apulaisiakin.

Tuota villiä vilsketä on nyt meilläkin. Joulusiivousta olen aloitellut jo pikkuhiljaa muutama viikko sitten. Meillä suursiivous kuuluu olennaisena osana jouluun. Välillä se tuntuu minulle olevan tärkeämpää kun leipomukset ja ruokien valmistamiset. Lapsuudenkodissani tehtiin aina suursiivous jouluksi ja juhannukseksi. Sieltä kai sen olen perinyt. Samon siivottiin mummulassa ja mummu oli muutenkin kova siivoamaan. Usein hänet näki rapuilla pölyriepua ravistelemassa. Mummulassa tuoksui puhtaus ja mäntysuopa.

Meillä suuressa talossa tekemistä riittää. Mieleni tekisi siivota niin autotalli, puuvaja kuin varastokin juuri jouluksi. Joka sopukka ja nurkka. No kaikkea ei ehdi, mutta  niin paljon siivoan, että rystyset jouluaattona ovat punaiset ja tirskuvat verta. Tekeekö tuo minusta paremman ihmisen, en tiedä, mutta ainakin on ihanaa, kun on niin puhdasta.

Ikkunat alkavat jo hohtaa puhtauttaan. Kiitos ikkunanpesukoneen, jollaisen viime keväänä hankin ja nyt ikkunoiden pesu sujuu helpolla. Seiniltä ja katoista on ripsittävä pölyt ja hämähäkinseitit. Kummallista tänä syksynä hämähäkitkään eivät ymmärrä mennä talviunille, vaan kutovat aina vaan verkkojaan. Ilmanvaihtoventtiilit on tietysti myös puhdistettava.

Voi jospa saisimme tänne etelään lumihanget. Silloin voisi tehdä perinteisen joulusiivouksen ja tampata matot ja tekstiilit lumessa ja ne olisivat kuin pestyt. En ole tässä naapureissa nähnyt kenenkään tekevän niin. Olenkohan jäänne jostakin 1800-luvulta, kun lumihangessa rämmin - siis, jos on lunta - ja tampaan mattoja niin, että lumi pöllyää? Muutenkin harvoin näkee enää kenenkään tampaavan mattoja ulkona tai tuulettavan petivaatteita. Meillä petivaatteet ja aika monet matot saavat ulkoilla joka viikko. Mutta miten nykyään kuuluu siivota?

Kaappejakin siivoan niin paljon kuin suinkin ehdin tyttären avustuksella. Keittiökaapit nyt joka tapauksessa on siivottava. Ainakin minä vietän sen verran aikaa jouluna kaapissa, että niiden on syytä olla siistit. Joka vuosi haaveilen aloittavani kaappien siivoamisen lokakuun 1. päivänä kaappi päivässä periaatteella. Mutta niin vain lokakuu kääntyy marraskuuksi ja taas on kaappien siivous jäänyt aloitamatta. Mutta eipä hätää, nyt sitten vaan reippaasti tuumasta toimeen. Milloin siivoan kaapit, ellen juuri jouluksi? Se puuha saattaa jäädä helposti muuten tekemättä kokonaan. Äitini - 92-vuotias, joka edelleen siivoaa kaappinsa jouluksi - sanoo aina, että on hyvä kerran vuodessa katsoa, mitä omistaa.

Sauna on tietysti siivottava. Voi sitä ihanaa tuoksua ja puhtautta, kun aattona kömpii saunanlauteille jolulöylyihin. Pesuhuoneen ja muiden kaakelipintojen pesussa hyvänä apuna on ikkunapesuri, jolla kuivaten saa kaakelit helpolla kiiltämään. Laattalattiat kuurataan harjalla jynssäten tai höyrypesurilla , jolla saa puhdasta ilman pesuaineita. Se on luontoystävällistä joulusiivousta. On ihanaa, kun saa jonkin uuden siivousvälineen tai -aineen. Tunutuu kuin siivous silloin saisi siivet. Viime vuonna sain miniältäni ja pojaltani jouluntuoksuisen siivousainesuihkepullon. Silloin koko koti tuoksui kanelille ja siivous sujui leikiten. Rakastan kaikkia siivoustavikkeita ja usein vierähtää kaupassa tovi siivoustarvikehyllyjen vieressä uusia siivousliinoja, -aineita ja -välineitä tutkaillen.

Sitten viedään vielä tuhkatkin pesästä ja pestään takan luukkujen lasit. Ne puhdistan aina märällä talouspaperilla, jonka kastan tuhkaan. Sillä saa savun mustuttamat lasit helpolla puhtaiksi.

Ja lopulta, kun joulu kuitenkin aina yllättää tulollaan ja vielä on paljon tekemättä, on otettava käyttöön taktiikka, jonka jostakin lastenkirjasta luin lasteni ollessa pieniä. Kannattaa ensin haistella, onko siivottavaa. Ellei ole, voi sen paikan läpikäymisen jättää joulun jälkeiseen aikaan. Kai silloinkin vielä voi siivota?

Kun lattiat vielä on pesty niin eiköhän tämän urakan jälkeen ala koti jo tuoksua niin puhtaalta, että voi sytyttää kaikki joulvalot ja kynttilät ja antaa joulun tulla.

Mitä sinun joulusiivoukseesi kuuluu? Suursiivous vai hiukan kevyemmin, sytytät kynttilät ja luotat hämäränhyssyyn? Jokainen siivotkoon omien voimiensa, halujensa ja mieltymystensä mukaan. Yhtä kaikki joulu tulee kuitenkin jokaiselle ja toivokaamme, että ihan sydämeen asti <3

Ihania ja rentouttavia siivouspäiviä kaikille ystävilleni näin joulun alla :) Siivotaan ja nautitaan tai sitten otetaan rennommin :) t. Maija