keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Nuutinpäivänä

Hei ystävät!

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Nyt se Nuutin päivä sitten on ja niin on joulu pakattu laatikoihin ja kaappeihin. Jouluvalot siististi laatikoihinsa, kuusenjalka pesty, pallot omissa laaikoissaan, kuusi kannettu ulos ja vähäiset neulaset imuroitu. No, ainahan vielä jälkeen päin löytyy joku tonttu jostakin ja neulasia vielä juhannuksenakin.



Joka vuosi, kun kuusta riisun, laulan mielessäni ja joskus ääneenkin Reippahasi käypi askeleet -laulun viimeistä säkeistöä. "Päättyy joulu, vaik´ ei kenkään sois. Joulukuusi viedään pois, pois, pois. Mutta ensi vuonna hän saapuu lailla ystävän. Ei voi toivo pettää." Tuosta laulusta saa aina hiukan lohtua, että pian se joulu sieltä taas tulee keikkuen. Rakastan joulua ja pahalta tuntui tänään raastaa -  siltä se tuntui -  kuuselta kynttilät ja pallot pois. Kuusemme ei varissut lainkaan. Ei silloinkaan, kun niitä kynttilöitä oksilta irrottelin. Olisihan sitä siis voinut pitää vielä vaikka kuinka kauan. Mutta kohtuus kuitenkin kaikessa.


Meillä joulunvietto, kuten jo olen miljoonaan kertaan julistanut, päättyy siis vasta Nuuttina. On joskus ollut poikkeuksia. Kuten sinä vuonna, kun poikamme lähti armeijaan heti loppiaisen jälkeen. Silloin halusin samana päivänä lopettaa joulunvieton ja siivota pois kaikki joulujutut, aivan kuin se olisi nopeasti tuonut lähemmäksi pojan armeijasta kotiutumispäivää. Joskus taas kuusi on varissut yksinkertaisesti  niin paljon, että se vain on ollut pakko laittaa pois. Mutta siis pääsääntöisesti joulua juhlitaan hartaudella, antaumuksella ja kauan.



Mietiskelin joulutavaroita laatikoihin pakatessani, miten äitini aina sanoo joulua pois siivottaessa: "Mitä taas tiedetään, kun näitä seuraavan kerran esille otetaan?" Mitähän se vuosi siis tuo tullessaan? Saas nähdä. Ensi jouluna ollaan taas viisaampia sen asian suhteen.





Koska minulle on aina ollut haikeaa joulun loppuminen, on isosiskoni joskus sanonut minulle, että siinähän vain siivotaan tilaa keväälle. Ja jotenkin tuo lausahdus onkin auttanut ajattelemaan asiaa siltä kannalta. Nyt meillä on avaraa ja valoisaa. Aurinkokin pilkahti hetkellisesti esiin pilvien takaa, mutta en kyllä muuten ymmärrä, miten ne ikkunatähdet ja kuusi nyt sitten ovat estäneet valon tulvimisen kotiimme? No, niin tai näin illan tullen, tiedän sen jo, meillä on harmaata, pimeää ja ei olenkaan niin kodikasta. Senkin tiedän, että pimeän tullen sytyttelen kaikkia pieniä lamppuja ikkunoihin ja pöydille. Se auttaa siirtymävaiheen yli, senkin jo tiedän. Ja niin tai näin kevättä kohti kuitenkin ollaan menossa. Mutta vietetään nyt silti ensi tätä talvea ja nautitaan siitä.

Nuutinpäiväterveisin Maija

6 kommenttia:

  1. Trevligt att du har hittat min blogg!
    Så nu har jag kommit in på dina sidor måste börja läsa från början så jag kommer ikapp med dej.
    Ha en skön dag!
    Kram, Monica från MINA TVÅ HEM

    VastaaPoista
  2. Yhtä haikein tunnelmin täälläkin,varsinkin kun meidänkään kuusemme ei tänä vuonna varissut juuri lainkaan.Minä yritän tätä jouluhaikeutta lievittää polttelemalla kynttilöitä kaikissa huoneissa.Ja onneksi ulkona joulu-/kausivalot saavat(ainakin meillä)palaa vielä kuun loppuun saakka,tuikkivat niin mukavasti sisällekin.Ja onhan se totta,että vuosi vuodelta nopeammin se seuraava joulunaika taas koittaa.T.Marjo

    VastaaPoista
  3. Tuo kynttilöiden polttelu on hyvä lääke jouluhaikeuden poistoon.Sitä minäkin teen, lamppujen lisäksi. Myös meillä saivat vielä yhdet ulkokausivalot jäädä palamaan tuonne kuun loppupuolelle saakka. Eli silloin sammutetaan, kun siltä tunutuu eikä niissä enää ole oikein sitä hohtoa, kun valon määrä muuten lisääntyy.

    VastaaPoista
  4. Mulla oli ennen sama juttu, että tammikuu tuntui kovin tyhjältä ja haikealta Nuutipäivän jälkeen, kun joulu korjattiin pois.
    Italiassa asuessa tämä ilmiö kuitenkin jäi pois, eikä ole sen koommin palannut. :)
    Italiassa kun piakkoin joulun jälkeen alkaa karnevaaliaika, josta kovasti pidän - tunnelma on iloinen, hauska, raikas ja pirteä ja kevättä tuntuu olevan jo ilmassa - niin ei tullut niin joulua haikailtua, kun uusi sesonki oli saman tien käsillä. :)
    Suomessa tammi-helmikuu onkin tyhjempi, kun ei ole ihmeempiä kohokohtia.

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että joku osaa katsella vuotta vaan eteenpäin! Meilläkin pitäisi tuota karnevaaliaikaa ruveta nostamaan juhlien joukkoon niin kuin esimerkiksi halloweenkin on uusi tulokas. Saksassa olemme kerran olleet karnevaaliaikana kaupunkimme ystävyyskaupungissa ja voi kuinka kovin he sitä karnevaalijuhlintaa kulkueineen odottivat. Jo kai syksystä asti. Yheisesti valmisteltiin kulkupelejä kulkueeseen. Meille suomalaisillekin oli tehty oma. Olisimme olleet joulupukkeja ja poroja traktorin lavalla. Vaan meidän lento kotiin lähti liian aikaisin :( Voi sitä surullisten naamojen määrää :(

    VastaaPoista