Mainio sienivuosiko ja talven tuntua

 Heissan!

Joulunpyhät kuluivat herkutellen ja telkkarin ääressä. Laiskotellen ja lepäillen. Hyvää se teki tiukan työvuoden jälkeen, kun kesälomaakin vietettiin vasta syksyllä ja ainoastaan kaksi päivää.

Uuden vuoden raketit ammuttiin lastenlasten kanssa ja tähtisadetikkuja poltettiin. Täällä meillä lounaassa ei lumesta ollut tietoakaan. 

Ulkoilemaan ja reippailemaan teki jo mieli. En tiedä mistä, mutta jostakin sain päähäni ehdottaa sienimetsälle lähtöä. 

Tammikuun toinen päivä vuonna 2021. Muutama askel kotiovelta ja olemme metsässä. Ei tarvinnut kuin poiketa pois polulta ja ensimmäiset suppilovahverot kurkoittivat sammalten ja varpujen seasta. Öinen pikkupakkanen oli puraissut hiukan sieniäkin, joista osa oli kohmeisia. Hetken kuluttua olivat sormetkin kohmeessa ja niitä piti lämmitellä toppatakin taskussa. Välillä hanskat käteen ja taas pois. Hiukan on tammikuinen sienestäminen hankalampaa hanskat kädessä.

Tunnin pikkuisen metsäkierroksen jälkeen saimme Amoren kanssa tarpeellisen määrän suppilovahveroita illan sienikeittoon jota tarjosimme ystävillemme. Ihmetys oli suuri, kun kerroimme poimineemne sienet samana päivänä. Näin aikaisin emme ennen ole sienivuotta aloittaneet. 

Jotenkin nämä sienikuvat ja kuvat hyasinteista eivät sovi samaan postaukseen, mutta tänä vuonna nyt näin. 

Loppiaisena lähdimme käymään äitini luona ja samalla matkalla päätimme käydä katsomassa, miten nuori kuusimetsämme on kasvanut. Ilmassa oli talven tuntua. Lunta oli viitisen cm, hyinen pohjatuuli pyyhki yli suopeltojen ja viskoi poskille lumihiutaleita. Suo-oja oli jo jäätynyt. Lapsuusmaisemia katselin haikeudella. Tuossa vietimme serkkuni kanssa joululomat pulkkamäessä, tuossa kylän isommilla lapsilla oli hyppyri. Tuota polkua kuljettiin kesäisin uimaan metsäjärvelle. Tästä isäni kanssa kuljettiin hevosen kanssa tukkireellä. Uppouduin täysin lapsuusaikaan. Samalla, kun kävelimme mäkeä ylös autolle oli ravistettava itsensä ajatuksista tähän päivään, vaikka se teki vähän kipeääkin.

On vielä niin mukavaa istua joulukuusen katveessa hymyilevien jouluvalojen hämärässä. Tunnelmoida ja nauttia. Kuunnella hiukan vielä Jouluradiota, ennen kuin se sulkee kanavansa. Sytyttää tuoksukynttilöitä. Nyt meillä tuoksuvat piparkakut ja vanha kirjakauppa. Lahjaksi saatuja. Vielä en luovuta joulusta. Tylsä talven kalpeus saa vielä odottaa vuoroaan.

Hyvää talvista viikonloppua! Rakkaudella Maija 

Hyvää Uutta Vuotta

Vielä on muutama tunti vanhaa vuotta jäljellä. Nyt kiitän kaikkia teitä, ihanat blogiystävät, kuluneesta vuodesta ja toivotan ihan jokaiselle Hyvää Uutta Vuotta ❤️Toivotaan, että uusi vuosi tuo tullessaan säkillisen onnea ja terveyttä meille kaikille ❤️ Rakkaudella Maija 

Joulu meillä

 

Hei! 

Jouluaamuna talvi oli ripotellut suuria lumihiutaleita pihaan ja hetkellisesti valaissut maan. Aurinko oli pesäpäivänsä viettänyt ja päivä oli jo pikkuriikkisen pidempi. Yhtä kaikki, päivät ovat pimeitä. Kotia ja pihamaata valaisevat sadat tuikut ja kynttilät. Aattona ikkunassa odottavat innokkaat joulunviettäjät näkivät joulupukin punaisen nutun ja valkoisen parran vilahtavan.  Pukki vieraili ovella tuoden lahjat hyvän joulun toivotusten kera. Riemu oli suuri, kun pukin tuomisista kuoriutui hartaasti odotettuja lahjatoiveita. Jouluruokien tuoksu, avautuvien lahjakääröjen rapina, vilkas puheensorina ja yhdessäolo täyttivät talon.

Kohta ollaan vuoden viimeisessä päivässä. Rentouttavia välipäiviä Sinulle! Rakkaudella Maija 

Lite julbak och sånt - Pikkuisen joululeivontaa ja muuta

Hej! 

Ny har jag bakat söta enbärslimppor och skärgårdsröd, dottern har gjord så goda julgodisar, jag har framställt lutfisk många veckor. Så närmar julen sig småningom.

Småningom tändas stjärnor och andra ljus. Julen smyger in i huset. Tomtarna och änglarna finner sin plats på bårdar och hyllor. Hemmet blir julfint. Julsånger hörs. Så härlig och mysig denna årstid.

On leivottu makeita katajanmarjalimppu ja saaristolaisleipää, tytär tehnyt ihania joulumakeisia, lipeäkalaa on liotettu monta viikkoa. Joulu lähestyy pikkuhiljaa. 

Hiljalleen syttyvät tähdet ja muut jouluvalot. Tontut ja enkelit löytävät paikkansa. Joulu hiipii sisään. Koti koristautuu jouluun. Joululauluja kuunnellaan. Tämä vuodenaika on niin ihana ja tunnelmallinen.

Önskar Er alla en riktig God Julhelg ❤️

Toivotan Teille kaikille Rauhaisaa Joulujuhlaa ❤️ 

Kram, Rakkaudella Maija 

Tyrskyjen luodot

Itsenäisyyspäivä AD 2020. Seison meren siloittamalla luodolla ajatuksiini vaipuneena. Harmaat luodot, harmaa, vaahtopäinä tyrskyävä meri, harmaa taivas. Kaikki yhtyvät jossakin kaukana horisontissa. Tunnen itseni kovin pieneksi tuossa kokonaisuudessa. Tyrskyt hyräilevät Finlandiahymniä. Mielen valtaa juhlallinen tunnelma. Tämä maisema - niin suomalainen, niin itsenäinen.

Ravistan itseni hereille mietteistäni. Alkaa kotimatka. Luotojen kirkko katoaa harmauteen. Laivan keinuessa mietin, miten nuo luodot, salmet, lahdet ovat kietoneet lonkeronsa ympärilleni ja lumonneet minut.

---------

Teimme taas viikonloppuvierailun nuoremman tyttäremme luo Kökariin. Mukavaa yhdessäoloa, hiljaisuudesta ja tuulen huminasta nauttimista ja pikkuisen joulutunnelman hakemista.

Pistäydyimme Peders Aplagårdin tilamyymälässä. Kauniisti oli aseteltu esille glögit, punssilla ryyditetyt hillot, omenasalsat ja julmustit. Kökarilaista joulutunnelmaa parhaimmillaan. 

Meille tarjoutui myös tilaisuus saada opastus kauniissa kirkossa, jolla on erikoinen ja mielenkiintoinen tarinansa. Tyttärelle tuttu kirkon lukkari esitteli meille kirkkoa ja mukava oli kuunnella hänen kertomustaan votiivilaivasta, joka tietää seuraavan päivän tuulen suunnan. Kaakkoistuuli saattelisi meidät kotiin seuraavana päivänä ja toden totta, se piti paikkansa. Lukkari kertoi myös alttaritaulun maalauksesta, jossa opetuslapset ovat kokoontuneet viimeiselle ehtoolliselle. Siinä epäileväinen Juudas seuraa katseellaan ja katsoo silmiin, minne tahansa puolta kirkossa menikään. Tämäkin täysin totta. Kun kirkon tarina on käyty läpi, esittelee lukkari vielä urkuja, kipuaa urkuparvelle ja soittaa meille komeasti Oi sä riemuisa -joululaulun. Siitä se joulumieli viimeistään syttyi sydämiin. Keskustelemme niitä näitä vielä poistuessamme kirkosta. Lukkari, joka toimii myös suntiona, kertoo, että Kökarissa on vielä jäljellä vanha tapa, jossa omaiset kaivavat haudan poisnukkuneelle. Onpa kaunis tapa, eikä sitä kuulema ole muissa saarissa enää käytössä. Saan myös tietää pappilan, jossa Ulla-Lena Lundbergin kirjassa Jää papin perhe asui. Lukkari näyttää myös siinä alhaalla olevan salmen, johon saman kirjan pappi hukkui vajottuaan jäihin. Kaikki muuttuu niin todelliseksi. Olen juuri lukemassa tuota kirjaa toiseen kertaan nyt, kun luotojen paikat ovat tulleet minulle tutummiksi.

Ja meri. Kirkon taakse on rakennettu viime käynnin jälkeen lintutorni tai paremminkin - tasanne, jonne pääsevät myös liikuntarajoitteiset. Sieltä kelpaa meren kuohuja katsella. Lopulta kylmänä puhaltava luotojen tuuli saa meidät lähtemään. 

Taas palaamme luodoille, kun sen aika on. 

Toivotan kaikille ihanille ystävilleni oikein tunnelmallisia jouluvalmisteluja ja joulunodotusta. 

Rakkaudella Maija 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Haikeuden kyynel silmäkulmassa muistelen jo edesmenneen isäni uhrauksia sotavuosina rintamalla ja 97-vuotiaan äitini työtä kotirintamalla.

Me muistamme, me kunnioitamme, me kiitämme. 

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Rakkaudella Maija

Influenssarokotus

 Heissan!

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin on aika ottaa influenssarokotus. Työskentelemme Amoren kanssa alalla, jossa se on syytä ottaa joka vuosi ja näin olemme aina tehneet. Tänä vuonna erityisesti korostetaan rokotuksen ottamisen tärkeyttä koronankin vuoksi. Joten kaikkien kannattaa se ottaa. Saimme ajan yllättäen soitosta alle kahden tunnin päähän. Pari minuuttia sisälle menosta rokotus oli otettu. Helposti, nopeasti ja ystävällisesti. Kiitos Paimion-Sauvon terveyskeskuksen henkilökunnalle!

Muista Sinäkin influenssarokotuksen ottaminen!

Oikein ihanaa marraskuista viikkoa Sinulle, ystäväni ❤️

Rakkaudella Maija