Ankkurit ylös!

Heippa :)

Jippiiii! Kuvaongelmani on ainakin tällä kertaa ohi. Kiitos ihanan tietokonetukihenkilömme.

Jännityksellä odottamamme meriseikkailu on nyt sitten takana. Oi oi kyllä tuo Suomen saaristo on todellakin maailman kaunein. No senhän nyt jo toki tiesimmekin. Siellä kyllä sielu lepää ja akut lataantuvat.

Mutta asiaan! Olimme siis saaneet ystäviltämme kutsun saapua Nauvoon heidän mökilleen edellisiltana ja sitten seuraavana aamuna lähtisimme aikaisin jonnekin, jota määränpäätä me emme etukäteen tienneet.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Meri oli aivan  peilityyni, mikä oli ihanteellinen tilanne lähteä veneellä merelle hiukan kauemmas. Aamupalan ja aamutoimien jälkeen tavarat ja miehistö veneeseen, ankkurit ylös ja sittenhän se selvisi. Olimme lähdössä tutustuman Örön linnakesaareen.

Noin kahden tunnin ajomatka taittui leppoisasti läpi tyynen Saaristomeren kansallispuiston sinisenä hohtavan taivaankannen alla. Meri näytti meille tuona päivänä ne lempeät kasvonsa.

Saareen oli rakennettu siisti vierasvenesatama, jonne kulkupelimme kiinnitimme.

Sata vuotta suljettuna sotilasalueena ollut Örön linnakesaari on avattu yleisölle tänä vuonna osana Saaristomeren kansallispuistoa ja virallisia avajaisia vietettiin vasta vierailuamme seuraavana päivänä. Saari tarjoaa mielenkiintoisen läpileikkausken rannikkopuolustuksen historiasta tsaarin ajoilta nykypäivään.

Venäjä linnoitti Örön 1915-1917 Suomen vielä ollessa Venäjän autonominen osa. Linnake kuului Pietari Suuren Merilinnoitukseen, joka rakennettiin suojelemaan pääkaupunki Pietaria mereltä tulevalta hyökkäykseltä.

Suomen itsenäistymisestä lähtien Örö toimi Suomen puolustusvoimien rannikkolinnakkeena vuoden 2014 loppuun saakka. Linnake osallistui sekä talvi- että jatkosotaan ja tuhannet varusmiehet ovat palvelleet Örössä. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on suorittanut varusmiespalvelunsa saarella, kuten monet tuttavanikin ja viimeeksi vielä oma poikani on viettänyt siellä kymmenen vuorokauden leirin armeijan harmaissa palvellessaan.

Örö - rakastettuni kirjottaa tietokirjailija Johanna Pakola, joka on kirjoittanut kirjan Örön Linnake. Näinköhän ajattelivat ne tuhannet varusmiehet, jotka saarelle joutuivat lähtemään, sillä joutumista se kuulemma oli. Sääolosuhteet olivat ankarat, iltavapaille ei päästy, ruoka ei ollut kovi kaksista tai se saattoi jopa loppua, koska keliolosuhteiden vuoksi ei pystytty toimitttamaan lisää muonaa ja jopa veden juomiseen oli pyydettävä lupa. Niin tai näin onneksi aika kai ainakin jo kymmenien vuosien jälkeen kultaa muistot.

Metsähallitus hallinnoi aluetta.

Örön ehkä keskeisin nähtävyys lienee 12 tuuman tykkipatteri, jonka rakentaminen käynnistyi vuoden 1915 alkupuolella ja ensimmäiset laukaukset patterilla ammuttiin vuonna 1916. Koko kasarmialuekin on saanut nimensä tästä. Kaikkiaan tällaisia tykkejä  on ollut neljä. Ammaukset painoivat noin 500 kg kappale. Tällaiseen tykkipatteriin pääsee tutustumaan sisällekin. Ylhäältä tykinpiipun vierestä aukeaa upea näkymä yli ulkosaariston aina Bengtskärin majakalle asti.

Kasarmirakennus

Saaren eteläpuolelle on uponnut venäläisten suuri miinalaiva Ladoga, joka makaa 10 metrin syvyydessä merenpohjassa. Sukeltajat ovat nostaneet aluksen ankkurin ja se on tiettävästi tämä.

Pyörät ruokalan seinustalla

Pyörät oli rekisteröity

Ruokalasta oli tehty viihtyisä ravintola, jossa söimme maittavat kaalikääryle- ja kuha-annokset.

Kantahenkilökunnan asuntola, jolle varusmiehet olivat antaneet nimen Kyymurju ehkä siksi, että kyitä oli ollut alueella paljon.

Pitkäikävä

Saarela on kaksi mukulakivettyä tietä, jotka ovat saaneet varusmiehiltä nimet Pitkäikävä ja Lyhytikävä. Tietä on jouduttu kulkemaan saaren päästä päähän milloin traktorinlavalla, milloin pyörällä, million marssien. Kaikilla tavoilla liikkuen tie on ikävä. Hyvältä eivät mukulakivet tunnu saappaan alla, mutta eivät liioin pyöränsatulassa istuen.

Tiet on tehty jo tsaarin aikana venäläisiä vankeja työvoimana käyttäen. Läheisillä vesillä liikkuneet kalastajat olivat nähneet saarella liikkuvan näitä tienrakentajia ja lähtikin liikkeelle huhu, että venäläiset teettävät tiet naistyövoimalla. Ilmeisesti ainakin osa vangeista oli tuotu Öröhön kaukaa, jostakin läheltä Mongolian rajaa. He olivat lyhyitä ja isäksi heille tyypilliset pitkät hiukset oli letitetty, joten kauempaa katsoneet kalastajat luulivat heitä naisiksi.

Meille oli etukäteen varattu opastettu kierros saarella ja saimme aivan ihastuttavan nuoren tytön kertomaan meille asioista. Hän oli todella innostunut työstään. Teimme oppaan johdolla noin kolmen kilometrin ja kahden tunnin mittaisen lenkin.

Lännenkylmänkukka

Örön luonto on monipuolinen ja aivan ainutlaatuinen. Luontotyyppejä on 16 erilaista. Saarella kasvaa kasveja joita ei muualla Suomessa tavata. Myös perhoslajeja on runsaasti.Yksi erittäin harvinaisista kasveista on lännenkylmänkukka, jota todellakin Örössäkin kasvaa ainoastaan muutama yksilö. Lähimmät naapurit näillä yksilöillä on Manner-Ruotsissa ja Gotlannissa. Kasvi on meillä todennäköisesti muinaistulokas, jonka leviämiseen ihminen on myötävaikuttanut. Kuvan yksilö lopettelee jo kukintaansa. Kuva otin kiireessä ja on siksi surkea, sillä seuraava ryhmä oli jo tulossa "apajillemme". Kaikki lännenekylmankukkayksilöt oli ympäröity köysiaidoin.

Saaren länsiosassa on upea hiekkaranta, jolla kävellessä tuntuu kuin olisi ulkomailla.

Merikaali on nuorena violetti ja muuttuu vanhetessaan vihreäksi.

                                     
Tässä makupala meriseikkailureissultamme. Paikka on todellakin käymisen arvoinen ja voin sitä lämpimästi suositella. Kasnäsistä tehdään maksullisia venematkoja saarelle.

Taivalluksesta jo hiukan väsyneinä nautimme ennen lähtöä kahvit ja jäätelöt ja suuntasimme nokan kohti uutta määränpäätä, mutta minne, sen saatte selville seuraavasta postauksesta. Pysykää siis kuulolla jatkossakin!

                                             Mukavaa viikonlopunodotusta rakkaat lukijani :)