Kökarin taksikuski - lajinsa ainoa

                                                                      Heippa taas !

Nyt ollaan jo juhannuksen aatonaatonaatossa. Huomenna on tarkoitus lähteä Myrskyluodolle eli mökille. Sääennuste ei kovin kummoista säätä juhannukseksi lupaile, mutta voihan huonollakin säällä saunoa, uida ja istuskella paljussa maisemista nauttien.

Minulta pyydettiin blogiini toivepostausta Kökarin ainoasta taksikuskista, kun reissupostauksessani mainitsin, että sellaisella tuli ajeltua.

Tässähän tuo taksi on kuvassa, jolla ne muutamat kilometrit ajelimme. Vierasvenesataman virkailija tilasi sen meille valmiiksi, kun kippari hänelle soitti ja pyysi tällaista palvelusta. Tullessamme rantaan meille kerrottiin, että taksikuski ei sitten puhu suomea, ruotsia ja englantia vaan. No se ei meitä haitannut. Viimeiseksi  hän vielä sanoi, että taksi tulee tuohon kalliolle. Niin kuin tulikin tervehtien meitä tullessaan möreä-äänisellä torvella. Iloinen kuljettaja hyppäsi autostaan ulos aukaisemaan ovet huikaten samalla heijsanit.

Ilmoitettuamme määränpään saaren toisella puolella (3,5 km) lähdettiin matkaan. Samaisella torventörähdyksellä, jolla hän meitä tervehti, hänellä oli näköjään tapana tervehtiä vastaantulijoita, niin rollaattorilla huristelevat mummot kuin muutkin.

Matka taittui puheen soristessa iloisesta, sillä ryhdyimme oikein haastattelemaan häntä, että miten ihmeessä Kökarissa oikein on taksi. No kuljettajan puhetta kuunneltuani toesin, että Tehän taidatte olla Ruotsista. Ja kyllä vaan Ruotsin länsirannikolta hän oli muutama vuosi sitten muuttanut Suomeen ja Kökariin. Tytärkin oli lähtenyt samaan matkaan. Tätä hieman kummasteltuamme, että miten niin muka joku ruotsalainen haluaa muuttaa Suomeen ja nimenomaan Kökariin, hän totesi, että Suomi on niin turvallinen maa. Ruotsi on ajan myötä muutunut hyvin paljon. Tällä pikku saarella asuessaan ja työskennellessään taksikuskimme ainakin vaikutti hyvin onnelliselta.

No onko sitten Kökarissa muka kyydintarvitsijoita niin paljon, että taksille oikeasti on tarvetta? Sitäkin siinä kummasteltiin, mutta selvisihän sekin. Kuljettajamme ajaa koulukyytejä talvisaikaan.

Me saimme ruokailumatkamme tehtyä ja kuljettajamme lähti jatkamaan työtään torven törähtäessä taas hyvästiksi. Mielenkiintoinen tarina :)

Tämän tarinan ja näiden kuvien myötä Hyvää Juhannusta kaikille, nauttikaa Suomen suvesta oli sää sitten mikä tahansa :)

Trevlig midsommar :)

Terveisin  Myrskyluodon Maija