Kökarin taksikuski - lajinsa ainoa

                                                                      Heippa taas !

Nyt ollaan jo juhannuksen aatonaatonaatossa. Huomenna on tarkoitus lähteä Myrskyluodolle eli mökille. Sääennuste ei kovin kummoista säätä juhannukseksi lupaile, mutta voihan huonollakin säällä saunoa, uida ja istuskella paljussa maisemista nauttien.

Minulta pyydettiin blogiini toivepostausta Kökarin ainoasta taksikuskista, kun reissupostauksessani mainitsin, että sellaisella tuli ajeltua.

Tässähän tuo taksi on kuvassa, jolla ne muutamat kilometrit ajelimme. Vierasvenesataman virkailija tilasi sen meille valmiiksi, kun kippari hänelle soitti ja pyysi tällaista palvelusta. Tullessamme rantaan meille kerrottiin, että taksikuski ei sitten puhu suomea, ruotsia ja englantia vaan. No se ei meitä haitannut. Viimeiseksi  hän vielä sanoi, että taksi tulee tuohon kalliolle. Niin kuin tulikin tervehtien meitä tullessaan möreä-äänisellä torvella. Iloinen kuljettaja hyppäsi autostaan ulos aukaisemaan ovet huikaten samalla heijsanit.

Ilmoitettuamme määränpään saaren toisella puolella (3,5 km) lähdettiin matkaan. Samaisella torventörähdyksellä, jolla hän meitä tervehti, hänellä oli näköjään tapana tervehtiä vastaantulijoita, niin rollaattorilla huristelevat mummot kuin muutkin.

Matka taittui puheen soristessa iloisesta, sillä ryhdyimme oikein haastattelemaan häntä, että miten ihmeessä Kökarissa oikein on taksi. No kuljettajan puhetta kuunneltuani toesin, että Tehän taidatte olla Ruotsista. Ja kyllä vaan Ruotsin länsirannikolta hän oli muutama vuosi sitten muuttanut Suomeen ja Kökariin. Tytärkin oli lähtenyt samaan matkaan. Tätä hieman kummasteltuamme, että miten niin muka joku ruotsalainen haluaa muuttaa Suomeen ja nimenomaan Kökariin, hän totesi, että Suomi on niin turvallinen maa. Ruotsi on ajan myötä muutunut hyvin paljon. Tällä pikku saarella asuessaan ja työskennellessään taksikuskimme ainakin vaikutti hyvin onnelliselta.

No onko sitten Kökarissa muka kyydintarvitsijoita niin paljon, että taksille oikeasti on tarvetta? Sitäkin siinä kummasteltiin, mutta selvisihän sekin. Kuljettajamme ajaa koulukyytejä talvisaikaan.

Me saimme ruokailumatkamme tehtyä ja kuljettajamme lähti jatkamaan työtään torven törähtäessä taas hyvästiksi. Mielenkiintoinen tarina :)

Tämän tarinan ja näiden kuvien myötä Hyvää Juhannusta kaikille, nauttikaa Suomen suvesta oli sää sitten mikä tahansa :)

Trevlig midsommar :)

Terveisin  Myrskyluodon Maija

Jukolanviesti - Louna-Jukola

 Heippa!

Uusi viikko on taas jo hyvässä vauhdissa. Lyhyt työviikko tämä Juhannusviikko on, joten aika pian päästään Juhannusta viettämään kuka milläkin tavalla. Saas nähdä, millainen mahtaa sää silloin olla. Epäilisin, ettei paljon kylmempi voi olla kuin viime vuonna, jolloin aattona oli +8 astetta ulkosaaristossa! Huopiin kääriytyneinä tarkenimme joten kuten ulkosalla istuskella. No eipä kuitenkaan satanut eikä hyttysistä ollut riesaa, sillä kova tuuli puhalsi ne pois.

Viikonloppuna kisattiin Paimiossa Jukolanviestissä. Kisa oli suurin suunnistustapahtuma koko maailmassa kautta aikojen. Paikalle oli saapunut kisavieraita sankoin joukoin. Ainakin sinne odotettiin kaikkiaan noin 50 000 henkeä. Olo oli kuin suurkaupungissa, kun puolisoni kanssa kisoja katsomaan kirjaimellisesti suunnistimme. Hiukan tuntui, että olimme hukassa, kun karttaa ei ollut :))

Kisa-alueella liehui 21 maan liput. Tunnelma oli siis kansainvälinen. Juhlalavalla pidettiin puheita ja esitettiin erilaisia ohjelmia. Mm. arkipiispa puhui ja Ylioppilaskunnan Laulajat kajauttivat ilmoille komeasti Finlandiahymnin varuskunnansoittokunnan säestäessä.

                    Venlojen viesti starttasi jo iltapäivällä lämpimässä aurinkoisessa säässä.

          Tuolla jossakin ruotsalaisjoukkue tuli Venlojen kisassa ensimmäisenä maaliin.

Itse en suunnistuksesta ymmärrä mitään muuta kuin sen, että kompassinneula näyttää pohjoiseen, joten minua kiinnostivatkin enemmän myyntikojut, joita aluella oli aika runsaasti.

Vasta kesäillan jo hämärtyessä starttasi veljesten viesti. Pitkä nauha kisailijoita otsalamput hohtaen lähti taipaleelleen. Tosin tuon näin vasta telkkarista, sillä tarpominen kaikkien noiden kymmenientuhansien ihmisten joukossa välillä jopa kuumassa auringonpaisteessa vei veronsa, emmekä enää jaksaneet lähteä yörastille. Norjalaiset veivät tästä kaksoisvoiton, mutta suomalaiset olivat hyvänä kolmosena. Onnea kaikille kisaajille, sillä onhan sekin jo saavutus, että pääsee maaliin asti!

                                                           Mukavaa Juhannusviikkoa :)

Merta päin!

Tervehdys taas täältä Myrskyluodolta ;)

Viime postauksessa aloittamani kertomus meriseikkailustamme saa nyt lupaamani jatkoa. Jäihän epäselväksi, minne matkamme oikein jatkuikaan.

Nostettuamme ankkurit Örössä suuntasi kipparimme veneen keulan kohti Nötötä, jossa meille oli varattu majoitus Backaro B&B:stä. Matka kului maisemia ihaillen ja lopulta horisontissa häämötti piskuinen Nötön kylä. Kalliolla mereltä tulijoita tervehti vanha harakkamallinen tuulimylly. Näkymä oli kaiken kaikkiaan vaikuttavan idyllinen.

Veneen kiinnitys laituriin onnistui, vaikka lokki, joka oli rakentanut pesänsä laiturin päähän, oli hiukan ihmeissään touhuistamme. Pikkuisen pelotti, hyökkääkö se köydenkiinnittäjän kimppuun.

.

Tavarat veneestä laiturille ja lähdimme ylhäällä mäen päällä sijaitsevaan majataloon. Onneksemme rantaan oli laitettu reissaajia varten maitokärryjä, joita sai lainata pakaasien kuljetukseen. Poikkesimme myös rannassa sijaitsevaan Nötö Bodeniin, kyläkauppaan.

Maitokärryparkki

Perillä emäntä toivotti meidät tervetulleiksi ja opasti talon tavoille. Vanhassa 1800-luvulla rakennetussa ihastuttavassa talossa oli muutama huone yläkerrassa ja lopulta illalla yhteysaluksen saavuttua kaikki huoneet täyttyivät. Kävimme taloksi ja istahdimme parvekkeelle ihailemaan maisemaa lämpimässä auringonapisteessa.

Meille oli lämmitetty pihasauna, jossa nautimme lempeistä löylyistä pihakovun alla välillä vilvoitellen. Saunan jälkeen oli vuorossa emännän kokkaama illallinen samana päivänä pyydystettyä keitettyä siikaa perunoiden ja sitruunakastikkeen kera ja jälkiruuaksi marjakiisseliä ja kermavaahtoa. Hetken vielä iltaa istuttuamme alkoi kaikilla jo uni painaa silmäluomia ja kömmimme vuoteisiin.

Herättyämme nautimme aamupalan, kokosimme tavaramme ja lähdimme jatkamaan matkaa. Sää oli muuttuunut pilviseksi ja tuuliseksi. Pistäydyimme vielä ennen merelle lähtöä saaren kirkossa, jonne saimme avaimen, että pääsimme käymään sisälläkin.

Tarinan mukaan kreivitär Maria Sophia de la Gardie seurueineen joutui lokakuussa vuonna 1664 merihätään Gråharun kareilla lähellä Lökholmia. Hän lupasi, että jos hän pelastuisi, hän rakennuttaisi kirkon maihinnousupaikalle. Lökholmin saaren asukkaat olivat jo mukana Kappalholmin kappelin rakentamisessa ja näin ollen kerivitär lahjoitti 13 dukaattia rakentamista varten ja myöhemmin  vielä lisää. Kerrotaan, että kirkon katossa riippuva votiivilaiva on kopio laivasta, joka haaksirikkoontui.

Nötöstä matkamme jatkui Jurmon saarelle, jonka luonto on karuakin karumpi. Kylmä tuuli puhalsi puuttomalla ulkoluodolla ja teimme vain penen kävelykierroksen saarella. Päästyämme takasin veneen lämpimään emäntä kattoi pöytään antipastoja, mansikoita ja kuohuviiniä. Stereoista soimaan Myrskyluodon Maija, tuuli tuiversi ulkona ja tunnelma oli ... sanoin kuvaamaton.

Jurmosta päätimme lähteä syömään Ahvenanmaalle Kökariin! Sää oli muutunut vieläkin tuulisemmaksi ja meri lainheti vaahtopäinä. Keli oli melkoisen kova, kun matkasimme kohti Kökaria. Taustalla soi Pirates of the Caribbean ja kun vielä päästi mielikuvituksen valloilleen, tuntui kuin olisimme olleet merirosvolaivalla matkalla tuntemattomaan.

Rantauduttuamme lähdimme saaren ainoalla taksilla etsimään ruokapaikkaa ja pikkuisen harhailtuamme sellainen löytyikin. Kaikki paikat eivät vielä tuossa vaiheessa kesäkuuta olleet avanneet oviaan.
Ihanan uuniperuna-annoksen ja hunajaisen Stallhagen-oluen jälkeen maistui vielä aimo annos Ahvenanmaanpannukakkua aivan taivaalliselta. Kotiinviemisiksi Ahvenanmaan mustaleipä kainaloon ja paluumatka kotimökille alkoi. Tuuli oli ehkä vieläkin voimistunut, mutta onnellisesti pääsimme omalle mökille.

Reissu oli aivan ikimuistoinen kaikkine kokemuksineen. Kiitos ihanille ystävillemme :)

Nyt lähdemme hääkuvien ensi-iltaan.

                                           Rentouttavaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille :)

Ankkurit ylös!

Heippa :)

Jippiiii! Kuvaongelmani on ainakin tällä kertaa ohi. Kiitos ihanan tietokonetukihenkilömme.

Jännityksellä odottamamme meriseikkailu on nyt sitten takana. Oi oi kyllä tuo Suomen saaristo on todellakin maailman kaunein. No senhän nyt jo toki tiesimmekin. Siellä kyllä sielu lepää ja akut lataantuvat.

Mutta asiaan! Olimme siis saaneet ystäviltämme kutsun saapua Nauvoon heidän mökilleen edellisiltana ja sitten seuraavana aamuna lähtisimme aikaisin jonnekin, jota määränpäätä me emme etukäteen tienneet.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Meri oli aivan  peilityyni, mikä oli ihanteellinen tilanne lähteä veneellä merelle hiukan kauemmas. Aamupalan ja aamutoimien jälkeen tavarat ja miehistö veneeseen, ankkurit ylös ja sittenhän se selvisi. Olimme lähdössä tutustuman Örön linnakesaareen.

Noin kahden tunnin ajomatka taittui leppoisasti läpi tyynen Saaristomeren kansallispuiston sinisenä hohtavan taivaankannen alla. Meri näytti meille tuona päivänä ne lempeät kasvonsa.

Saareen oli rakennettu siisti vierasvenesatama, jonne kulkupelimme kiinnitimme.

Sata vuotta suljettuna sotilasalueena ollut Örön linnakesaari on avattu yleisölle tänä vuonna osana Saaristomeren kansallispuistoa ja virallisia avajaisia vietettiin vasta vierailuamme seuraavana päivänä. Saari tarjoaa mielenkiintoisen läpileikkausken rannikkopuolustuksen historiasta tsaarin ajoilta nykypäivään.

Venäjä linnoitti Örön 1915-1917 Suomen vielä ollessa Venäjän autonominen osa. Linnake kuului Pietari Suuren Merilinnoitukseen, joka rakennettiin suojelemaan pääkaupunki Pietaria mereltä tulevalta hyökkäykseltä.

Suomen itsenäistymisestä lähtien Örö toimi Suomen puolustusvoimien rannikkolinnakkeena vuoden 2014 loppuun saakka. Linnake osallistui sekä talvi- että jatkosotaan ja tuhannet varusmiehet ovat palvelleet Örössä. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on suorittanut varusmiespalvelunsa saarella, kuten monet tuttavanikin ja viimeeksi vielä oma poikani on viettänyt siellä kymmenen vuorokauden leirin armeijan harmaissa palvellessaan.

Örö - rakastettuni kirjottaa tietokirjailija Johanna Pakola, joka on kirjoittanut kirjan Örön Linnake. Näinköhän ajattelivat ne tuhannet varusmiehet, jotka saarelle joutuivat lähtemään, sillä joutumista se kuulemma oli. Sääolosuhteet olivat ankarat, iltavapaille ei päästy, ruoka ei ollut kovi kaksista tai se saattoi jopa loppua, koska keliolosuhteiden vuoksi ei pystytty toimitttamaan lisää muonaa ja jopa veden juomiseen oli pyydettävä lupa. Niin tai näin onneksi aika kai ainakin jo kymmenien vuosien jälkeen kultaa muistot.

Metsähallitus hallinnoi aluetta.

Örön ehkä keskeisin nähtävyys lienee 12 tuuman tykkipatteri, jonka rakentaminen käynnistyi vuoden 1915 alkupuolella ja ensimmäiset laukaukset patterilla ammuttiin vuonna 1916. Koko kasarmialuekin on saanut nimensä tästä. Kaikkiaan tällaisia tykkejä  on ollut neljä. Ammaukset painoivat noin 500 kg kappale. Tällaiseen tykkipatteriin pääsee tutustumaan sisällekin. Ylhäältä tykinpiipun vierestä aukeaa upea näkymä yli ulkosaariston aina Bengtskärin majakalle asti.

Kasarmirakennus

Saaren eteläpuolelle on uponnut venäläisten suuri miinalaiva Ladoga, joka makaa 10 metrin syvyydessä merenpohjassa. Sukeltajat ovat nostaneet aluksen ankkurin ja se on tiettävästi tämä.

Pyörät ruokalan seinustalla

Pyörät oli rekisteröity

Ruokalasta oli tehty viihtyisä ravintola, jossa söimme maittavat kaalikääryle- ja kuha-annokset.

Kantahenkilökunnan asuntola, jolle varusmiehet olivat antaneet nimen Kyymurju ehkä siksi, että kyitä oli ollut alueella paljon.

Pitkäikävä

Saarela on kaksi mukulakivettyä tietä, jotka ovat saaneet varusmiehiltä nimet Pitkäikävä ja Lyhytikävä. Tietä on jouduttu kulkemaan saaren päästä päähän milloin traktorinlavalla, milloin pyörällä, million marssien. Kaikilla tavoilla liikkuen tie on ikävä. Hyvältä eivät mukulakivet tunnu saappaan alla, mutta eivät liioin pyöränsatulassa istuen.

Tiet on tehty jo tsaarin aikana venäläisiä vankeja työvoimana käyttäen. Läheisillä vesillä liikkuneet kalastajat olivat nähneet saarella liikkuvan näitä tienrakentajia ja lähtikin liikkeelle huhu, että venäläiset teettävät tiet naistyövoimalla. Ilmeisesti ainakin osa vangeista oli tuotu Öröhön kaukaa, jostakin läheltä Mongolian rajaa. He olivat lyhyitä ja isäksi heille tyypilliset pitkät hiukset oli letitetty, joten kauempaa katsoneet kalastajat luulivat heitä naisiksi.

Meille oli etukäteen varattu opastettu kierros saarella ja saimme aivan ihastuttavan nuoren tytön kertomaan meille asioista. Hän oli todella innostunut työstään. Teimme oppaan johdolla noin kolmen kilometrin ja kahden tunnin mittaisen lenkin.

Lännenkylmänkukka

Örön luonto on monipuolinen ja aivan ainutlaatuinen. Luontotyyppejä on 16 erilaista. Saarella kasvaa kasveja joita ei muualla Suomessa tavata. Myös perhoslajeja on runsaasti.Yksi erittäin harvinaisista kasveista on lännenkylmänkukka, jota todellakin Örössäkin kasvaa ainoastaan muutama yksilö. Lähimmät naapurit näillä yksilöillä on Manner-Ruotsissa ja Gotlannissa. Kasvi on meillä todennäköisesti muinaistulokas, jonka leviämiseen ihminen on myötävaikuttanut. Kuvan yksilö lopettelee jo kukintaansa. Kuva otin kiireessä ja on siksi surkea, sillä seuraava ryhmä oli jo tulossa "apajillemme". Kaikki lännenekylmankukkayksilöt oli ympäröity köysiaidoin.

Saaren länsiosassa on upea hiekkaranta, jolla kävellessä tuntuu kuin olisi ulkomailla.

Merikaali on nuorena violetti ja muuttuu vanhetessaan vihreäksi.

                                     
Tässä makupala meriseikkailureissultamme. Paikka on todellakin käymisen arvoinen ja voin sitä lämpimästi suositella. Kasnäsistä tehdään maksullisia venematkoja saarelle.

Taivalluksesta jo hiukan väsyneinä nautimme ennen lähtöä kahvit ja jäätelöt ja suuntasimme nokan kohti uutta määränpäätä, mutta minne, sen saatte selville seuraavasta postauksesta. Pysykää siis kuulolla jatkossakin!

                                             Mukavaa viikonlopunodotusta rakkaat lukijani :)

Måndag - maanantai

Hejsan kära vänner - hei rakkaat ystävät :)

Uusi viikko on taas vierähtänyt käyntiin ja työn touhuissa ollaan pidennetyn viikonlopun jälkeen. Loistava ja kaikin puolin hyvin onnistunut meriseikkalu on takana. Saimme monia ihania muistoja, joilla voimme sykyn pimeinä iltoina herkutella.

Palaan pian matkaamme, kunhan saan kuvat siirrettyä koneelle ( uusi päivitys tuottaa edelleen päänvaivaa ). Pysythän kuulolla, sillä luvassa on mielenkiintoisia juttuja :)

                                                     Ihanaa viikon alkua kaikille :)

Meriseikkailu

Hei taas :)

Huomenna olemme lähdossä tuttaviemme venellä meriseikkailulle. Voi siis sanoa seikkailulle, sillä emme totta totisesti tiedä ollenkaan, minne olemme menossa.

Menemme ensin tuttavien mökille Nauvoon ja sieltä vene starttaa aikaisin perjantaiaamuna jonnekin. Ajoa kuulemma on jonkukin verran. Odotan ihan innolla :) Mikähän on määränpäämme?

Olemme kerran aikaisemmin tehneet samanlaisen reissun Aspöhön. Silloin oli syksy, tuuli aika kovaa, aallot olivat jo syksyisen teräviä. Yövyimme ja saunoimme mökissä. Nautimme illallisen ravintolassa Sininen Terassi, joka oli siitä erikoinen, että koko ravintolassa oli vain yksi pöytä. Ruoka oli tietysti kotitekoista ja tyypillistä saaristolaista sesonkiruokaa. Aterian lopulla emäntä istahti itse pöytäämme juomaan kahvia ja kertoili elämästä saarella.

Vatsat täynnä lähdimme takaisin mökille ja meri-ilman ja ruuan ansiosta uni tuli silmään nopeasti yön pimeyttä ja tuulen huminaa kattorakenteissa kuunnellen. Tunnelma oli käsinkosketeltava.

Aamupalan jälkeen lähdimme kotimatkalle. Reissu onnistui aivan mahtavasti.

Kuva Korppoo-Houtskari-lautalta. Kaukana horisontissa pienenpienenä pisteenä häämöttää Ruotsin-laiva. Lautta kulkee osan matkaa laivaväylää pitkin.

Palailen matkaan varmasti ensiviikolla. Tänään sen sijaan vietämme tyttären synttäreitä. Onnea hänelle :)

Mukavaa keskiviikkoa kaikille :)

Korallihääpäivä

Hei taas kaikki :)

Eilen saimme puolisoni kanssa viettää jo 35. hääpäiväämme :) Lapsemme perheineen olivat järjestäneet meille kivan yllätyksen ja niin juhlimme koko porukalla grillaten, makoisia salaatteja syöden ja tyttären tekemästä italialaisesta mimosakakusta nauttien.

Kun avioliittovuosia on kertynyt jo pitkäksi jonoksi asti, ovat lapsemme panneet merkille, että huushollitavaratkin, ainakin osa, ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Olemme aina silloin tällöin saaneet kuulla, että esimerkiksi tämäkin veitsi olisi jo aika heittää pois.

Mutta me molemma puolisoni kanssa olemme omissa lapsuudenkodeissamme saaneet oppia elämään tarkasti, siis tuhlailematta, sillä molempien vanhemmat ovat eläneet niin pula-ajan kuin sota-ajankin. Eikä tämä näin ollen ole mielestäni ollenkaan huono ajatustapa elää. Nyt tavaraa on kyllä saatavilla, mutta oma ajatuksemme on, että myös lapsenlapsemme saisi elää tulevaisuuttaan maailmassa, jossa ilma olisi vielä hengityskelpoista, maapallo ei olisi täynnä poisheitettyä romua, eivätkä kaikki luonnonvarat olisi vielä loppuunkäytetty ja vielä kukatkin kukkisivat.

Saimme siis lahjaksi kaksi isoa kylpypyyhettä,  Veitsitukillisen Fiskarsin veitsiä ja paistinpannun. Tällainen iso paketti meille ojennettiin pilke silmäkulmassa. Kaiken kukkuraksi meille syksyllä Sisiliaan lähteville ojennettiin lahjakortti, joka oikeuttaa neljän (myös matkakaverit) hengen sisilialaiseen illalliseen, jonka kokkaa Pizziamo-ruokablogia pitävä tyttäremme. Lisäksi lahjaan kuuluu vielä kierros viinitilalla Sisiliassa ja illallinen siellä. Ihanaa! Tuskin maltamme odottaa :)

Onni on ihana ikioma perhe :)

Kuvaongelmani jatkuu, enkä onnistunut saamaan tähän eilen syömäämme mimosakakun kuvaa. Ehkä joskus myöhemmin.

                                     Mukavaa viikon alkua kaikille rakkaat lukijani :)