Niin kaunis on maa

Helmikuun alun aamu valkenee yllättävän aikaisin. Yöllä on satanut ohuen vitivalkoisen lumen. Ajelen talven ihmemaassa. Ihmemaassa, jota viime talven jälkeen ei enää muistanut olevankaan. Paksun lumikuorrutteen alla tyynenä seisovat puut huokuvat talvihorroksessaan. Maa nukkuu peitteen alla talviuntaan. Ansaittua. Että taas jaksaa vihertää ja kukkia, kun sen aika on. Metsässä tuntee olevansa satumaassa. Sitten silmien eteen aukeaa peltoaukea. Valkoisena, odottaen hiihtäjää. Jäniksen jäljet siellä täällä, ketun tassujen painaumat helminauhana ja latu. Hankien keskellä uinuvat kylät ja peltojen reunoilla ladot. Lettosuon yli tuuli tuiskuttaa lunta, avonaiset suonsilmäkkeet höyryävät pakkasessa. Joen suussa sorsat kerääntyneinä avoimen veden äärelle. Jostain vaivalloisesti, mutta ehkä jo kevättä haikaillen, nousee aurinko ja valaisee lämpäreen puiden keskellä. Tänään se nousee taas jo aavistuksen korkeammalle puiden latvojen yläpuolelle kuin eilen.

Ajelin äitini luo keskiviikkoaamuna. Ihailin ja ihmettelin. Talvi - niin kaunis. Onnellisia me, kun sen jälleen saimme. Kuvia en pystynyt ottamaan, kun itse ajoin, mutta tallensin näkymät verkkokalvolle. Olisi tehnyt mieli pysähtyä, mutta aikataulu oli tuikka ja halusin olla äitini kanssa mahdollisimman kauan. Ehdotin hänellekin, että ihailee ikkunastaan näitä uskomattomia maisemia ja nauttii niistä.

Helmikuu on päässyt hyvään vauhtiin ja osoittaa taas olevansa kuukausien jääkuningatar. Tiesittekö muuten, että helmikuun nimi johtunee, kuten Vilho Rikkonen on selittänyt, eräästä sydäntalvella näyttäytyvästä kauniista luonnonilmiöstä: jäähelmistä. Kun seuraa tarkkaavaisesti ympäröivää luontoa, huomaa, että muutamina sydäntalven päivinä puiden oksat kimaltelevat tuhansin jäähelmin. Täällä Lounais-Suomessa, kirjakielemme alkukehdon lähettyvillä, tuosta ilmiöstä sanotaan, että "mettä on jäähelmes". Tällainen ilmiö muodostuu sydäntalven suojasäätä seuranneesta äkkipakkasesta, jolloin vesipisarat jäätyvät oksille.

Ihania helmipäiviä teille rakkaat ystävät! Rakkaudella Maija 

Tapahtui sydäntalvella

 Heippa hei!

Nuuttipukkien kopinaan eteisessä ja jouluoluiden loppuun juomiseen päättyi joulukausi. Kuusi ja koti riisuttiin juhla-asusta arkeen. Alkoivat selkäviikot ja arkiset aherrukset.

Nyt alkaa jo talvenselkä taittua ja talvennapa olla käsillä. On aika ennustaa kuluvan talven ankaruutta ja pituutta ja tulevan kevään ja kesän säätä ja vuodentuloa. Maanantaina on Paavalin päivä, joka on kuulunut vanhaan keskitalven päivään eli talvennapaan. Silloin sanotaan, että vasta puolet talven lumista on tullut alas taivaasta. Saa nähdä, pitääkö paikkansa. Voi siis tietää vielä useampia nykypäivän lumikaaoksia.

Paavalin päivän säästä ennustetaan erityisesti hernesadon suuruutta. Siksi Paavalina on koko Lounais-Suomessa syöty hernerokkaa eli papuruokaa. Papu on vanha nimitys herneelle tällä alueella. Papusoppaan käytettiin siansorkkia siksi, ettei herneisiin kesällä tulisi matoja. Eikä syödessä sopinut puhua, etteivät palot tuleentuessaan halkeile ja herneet varise maahan.

Toivon kovin, että tulevan kesän herneenviljelijät laittavat runsaalla kädellä papusoppaansa siansorkkia ja malttavat olla puhumatta soppaa syödessään Paavalina. 

Tämän vuoden sydäntalvena on saatu nauttia kunnon talvesta, kuulla pakkaspojan paukuttelevan nurkissa, tuntea talvenherran nipistävän poskista ja nenän päästä pitkillä terävillä kynsillään, ihailla suuria lumihiutaleita ja kunnon lumipyryä, luistella ja hiihtää, laskea mäkeä ja rakentaa lumilinnaa, huomata valon jo hiukan lisääntyneen. Ihana talvi!

Sydäntalveemme kuuluu myös perhepiirissä monta nimipäivää ja yhdet synttärit. Eilen illalla vietimme Amoren synttäreitä, pojan, pojanpojan ja pojantyttären nimppareita. Tilasimme Viikinkiravintola Haraldista, Wg Wokista ja Hesburgerilta kaikille ruuat. Yleensä olemme olleet ravintolassa syömässä koko porukka, mutta nyt korona-aikana emme halunneet sinne mennä ja lastenkin kanssa kaikki oli paljon mutkattomampaa näin. Edeltävinä viikkoina sinkoili viestejä perheryhmässä sinne ja tänne. Kuka haluaa mistäkin ottaa ruokaa, meillä kun on kaksi kasvissyöjää, kuka hakee, mihin kellonaikaan, minä päivänä. Oli suorastaan hauskaa valmistautua tällä tavalla tähän yhteiseen iltaan ja kaikki odotimme sitä kovin.

Ruuat alkuruuista jälkiruokiin olivat kaikkien mielestä hyviä, pitkän pöydän ympärillä riitti paljon ääntä, paljon iloista puhetta, paljon naurua, paljon rakkautta. Ja se kaikkein pienin, vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tyttö, nautti kaikesta hälinästä ympärillä.

Ja kaiken tämän ihanuuden päätyttyä pöytä oli täynnä astioita. Aivan kuin Italiassa. Olemmekohan sittenkään ihan tavallinen suomalainen perhe - mietimme. 

Pysytään kaikki terveinä ja huolehditaan toisistamme! Rakkaudella Maija 

Kyllästyin

 Heissan!

Nyt on vihdoinkin saatu ihanaa valkeaa lunta tänne lounaiseen Suomen kolkkaankin. Lisää on vielä reippaasti luvassa. Katsotaan toteutuuko huominen ennuste. 

Olen jo etukäteen miettinyt, kuinka ihanat kinokset kasaan lapsenlapsia varten lumilinnan tekoon. Sellaisia kinoksia, joita oli silloin omassa lapsuudessa. Tänään tehdessäni lumitöitä huomasin, että koirahan se taas on jo ehtinyt sotkemaan portinpielemme. Hauskaksi, tai no, yllätykseksi sitä oli yritetty peitellä lumella, mutta sehän oli sulanut päältä pois. Meillä on ollut itselläkin koira, mutta ei se koskaan saanut ihmisen portinpieliin tehdä asioitaan.

Olen niin monet koirien jätökset kerännyt pois, kun haravoin tai leikkaan nurmikkoa, seinänvierustan sepeliltä puolestaan kissankakkoja.

Olen miettinyt, tuleeko minusta koirien vihaaja, mutta täytyy muistaa, että vika on siellä hihnan toisessa päässä. Sain kerran tähän tarkoitukseen työkaverilta hyvän kyltin ja nyt on mitta tullut sen verran täyteen, että ripustin tämän opastaulun puun oksaan tien varteen. Yllyttääköhän se koiranomistajia antamaan lemmikkiensä kakkia entistä enemmän tuohon portinpieleen, vai menisikö sanoma perille? Sitä nyt rupean jännittämään.

Jos tuo ensimmäinen kuva ärsyttää ohikulkijoita, toivon näiden toisten ilahduttavan iltakävelyllä olijoita. 

Mukavia talvipäiviä kaikille! Rakkaudella Maija 

Mainio sienivuosiko ja talven tuntua

 Heissan!

Joulunpyhät kuluivat herkutellen ja telkkarin ääressä. Laiskotellen ja lepäillen. Hyvää se teki tiukan työvuoden jälkeen, kun kesälomaakin vietettiin vasta syksyllä ja ainoastaan kaksi päivää.

Uuden vuoden raketit ammuttiin lastenlasten kanssa ja tähtisadetikkuja poltettiin. Täällä meillä lounaassa ei lumesta ollut tietoakaan. 

Ulkoilemaan ja reippailemaan teki jo mieli. En tiedä mistä, mutta jostakin sain päähäni ehdottaa sienimetsälle lähtöä. 

Tammikuun toinen päivä vuonna 2021. Muutama askel kotiovelta ja olemme metsässä. Ei tarvinnut kuin poiketa pois polulta ja ensimmäiset suppilovahverot kurkoittivat sammalten ja varpujen seasta. Öinen pikkupakkanen oli puraissut hiukan sieniäkin, joista osa oli kohmeisia. Hetken kuluttua olivat sormetkin kohmeessa ja niitä piti lämmitellä toppatakin taskussa. Välillä hanskat käteen ja taas pois. Hiukan on tammikuinen sienestäminen hankalampaa hanskat kädessä.

Tunnin pikkuisen metsäkierroksen jälkeen saimme Amoren kanssa tarpeellisen määrän suppilovahveroita illan sienikeittoon jota tarjosimme ystävillemme. Ihmetys oli suuri, kun kerroimme poimineemne sienet samana päivänä. Näin aikaisin emme ennen ole sienivuotta aloittaneet. 

Jotenkin nämä sienikuvat ja kuvat hyasinteista eivät sovi samaan postaukseen, mutta tänä vuonna nyt näin. 

Loppiaisena lähdimme käymään äitini luona ja samalla matkalla päätimme käydä katsomassa, miten nuori kuusimetsämme on kasvanut. Ilmassa oli talven tuntua. Lunta oli viitisen cm, hyinen pohjatuuli pyyhki yli suopeltojen ja viskoi poskille lumihiutaleita. Suo-oja oli jo jäätynyt. Lapsuusmaisemia katselin haikeudella. Tuossa vietimme serkkuni kanssa joululomat pulkkamäessä, tuossa kylän isommilla lapsilla oli hyppyri. Tuota polkua kuljettiin kesäisin uimaan metsäjärvelle. Tästä isäni kanssa kuljettiin hevosen kanssa tukkireellä. Uppouduin täysin lapsuusaikaan. Samalla, kun kävelimme mäkeä ylös autolle oli ravistettava itsensä ajatuksista tähän päivään, vaikka se teki vähän kipeääkin.

On vielä niin mukavaa istua joulukuusen katveessa hymyilevien jouluvalojen hämärässä. Tunnelmoida ja nauttia. Kuunnella hiukan vielä Jouluradiota, ennen kuin se sulkee kanavansa. Sytyttää tuoksukynttilöitä. Nyt meillä tuoksuvat piparkakut ja vanha kirjakauppa. Lahjaksi saatuja. Vielä en luovuta joulusta. Tylsä talven kalpeus saa vielä odottaa vuoroaan.

Hyvää talvista viikonloppua! Rakkaudella Maija 

Hyvää Uutta Vuotta

Vielä on muutama tunti vanhaa vuotta jäljellä. Nyt kiitän kaikkia teitä, ihanat blogiystävät, kuluneesta vuodesta ja toivotan ihan jokaiselle Hyvää Uutta Vuotta ❤️Toivotaan, että uusi vuosi tuo tullessaan säkillisen onnea ja terveyttä meille kaikille ❤️ Rakkaudella Maija 

Joulu meillä

 

Hei! 

Jouluaamuna talvi oli ripotellut suuria lumihiutaleita pihaan ja hetkellisesti valaissut maan. Aurinko oli pesäpäivänsä viettänyt ja päivä oli jo pikkuriikkisen pidempi. Yhtä kaikki, päivät ovat pimeitä. Kotia ja pihamaata valaisevat sadat tuikut ja kynttilät. Aattona ikkunassa odottavat innokkaat joulunviettäjät näkivät joulupukin punaisen nutun ja valkoisen parran vilahtavan.  Pukki vieraili ovella tuoden lahjat hyvän joulun toivotusten kera. Riemu oli suuri, kun pukin tuomisista kuoriutui hartaasti odotettuja lahjatoiveita. Jouluruokien tuoksu, avautuvien lahjakääröjen rapina, vilkas puheensorina ja yhdessäolo täyttivät talon.

Kohta ollaan vuoden viimeisessä päivässä. Rentouttavia välipäiviä Sinulle! Rakkaudella Maija 

Lite julbak och sånt - Pikkuisen joululeivontaa ja muuta

Hej! 

Ny har jag bakat söta enbärslimppor och skärgårdsröd, dottern har gjord så goda julgodisar, jag har framställt lutfisk många veckor. Så närmar julen sig småningom.

Småningom tändas stjärnor och andra ljus. Julen smyger in i huset. Tomtarna och änglarna finner sin plats på bårdar och hyllor. Hemmet blir julfint. Julsånger hörs. Så härlig och mysig denna årstid.

On leivottu makeita katajanmarjalimppu ja saaristolaisleipää, tytär tehnyt ihania joulumakeisia, lipeäkalaa on liotettu monta viikkoa. Joulu lähestyy pikkuhiljaa. 

Hiljalleen syttyvät tähdet ja muut jouluvalot. Tontut ja enkelit löytävät paikkansa. Joulu hiipii sisään. Koti koristautuu jouluun. Joululauluja kuunnellaan. Tämä vuodenaika on niin ihana ja tunnelmallinen.

Önskar Er alla en riktig God Julhelg ❤️

Toivotan Teille kaikille Rauhaisaa Joulujuhlaa ❤️ 

Kram, Rakkaudella Maija