tiistai 4. elokuuta 2015

Päivä Krakovan vanhassakaupungissa

Hei taas! Julkaisenkin nyt matkalla kirjoittamani ja julkaisua yrittämäni jutun, joka silloin jäi pelkäksi yritykseksi. Kuvien julkaisu ei onnistu nytkään, mutta ehkä keksin siihen ratkaisun paremmalla ajalla.
 
Mutta nyt kauniiseen Krakovan vanhaan kaupunkiin, joka on vuosisatoja (1038-1596) ollut Puolan pääkaupunki ennen Varsovaa ja joka on täynnä mielenkiintoista historiaa, Suomeenkin liittyen. Juhana-herttua nimittäin nai Puolan kuninkaan Sigismud Augustin sisaren Katarina Jagellonican poliittisista syistä. Katarina saapui Suomen Turkuun mukanaa runsaasti hoviväkeä ja lukemattomista matka-arkuista kaivettiin esille kalleuksien ohella myös luultavasti Suomen ensimmäiset haarukat ja veitset sekä verhot ja matot. mukana seurasi myös kaneliviinin lämmitykseen tarkoitettu kupariastia. Suurta huomiota herätti Katarinan espanjalaistyylinen vaatevarasto. Italialainen renesanssi tuli näin Katarinan mukana Krakovan kautta Suomeen. Turku eli renesanssin huumassa elokuuhun 1563, jolloin veljesriidan seurauksena Erik XIV telkesi nuorenparin Tukholman Gripsholmin linnan tyrmään. Vuonna 1569 Juhanasta ja Katarinasa tuli Ruotsin kuningaspari. Vankeudessa vuonna 1566 syntynyt Sigismund-poika hallitsi Puolaa 45 vuotta.

Huh, takaisin leirintäalueella! Aika rankka, mutta antoisa kulttuuripäivä Krakovan vanhassa kaupungissa on takana. Kolmenkymmenen asteen helteessä taapertaminen vie veronsa. Päätimme tehdä reissun keskustaan taksilla, sillä neljältä hengeltä yhdensuuntainen matka maksoi vain 7€. Siis jo lähes yhtä halpaa kuin käveleminen, kuten poikani osuvasti asian ilmoitti:) Kyyti oli mennessäkin vauhdikasta, mutta tullessa vauhti oli kiihtynyt, eikä kuljettaja turhia pysähdellyt punaisiin valoihin, ellei ketään mistään tullut. Kaistavaihdot olivat yhtä vauhdikkaita.

Wawelin kukkula

Puolalaissyntyinen paavi Wojtyla eli Johannes Paavali II

Kapusimme ensimmäiseksi Wawelin kuninkaanlinnakukkulalle, jossa tutustuimme Wawelin Katedraaliin. Kirkko oli kaunis Isänmaan alttareineen, joka on pyhiinvaelluskohde, sillä Pyhän Stanislauksen pyhäinjäännökset ovat siellä hopeisessa arkussa. Kirkon alla on hautaholveja,joissa on kuninkaiden ja kuningattarien sargofageja. Maan alla hautaholveissa kierreltyämme tuntui kuin olisimme sanan mukaisesti uponneet historian uumeniin ja maan pinnalle nousun jälkeen oli ravisteltava historian havinat harteilta ja palattava taas tähän päivään.

Sigismud

Näkymä kellotornisa

Kirkossa on Sigismundin kello, joka painaa 11 000 kg. Sitä soitetaan vain juhlapyhinä ja erityistilanteissa, sillä kellon liikuttamiseen tarvitaan 12kellonsoittajaa. Kapusimme ahtaita portaita ylös torniin, jossa kello sijaitsi. Näkymät olivat todella kauniit ja voi kuvitella kellon soivan. Sen kumu kantautuu 50 km päähän.

Kukkulata laskeuduimme alas vanhankaupungin sydämeen. Kaupungin tori on Euroopan yksi suurimmista kaupunkitoreista. Keskellä toria on vanha Verkahalli, raatihuoneen torni ja sivussa Pyhän Marian kirkko. Tori on Krakovan olohuone ja sen kyllä huomaa. Tunnelma oli kansaivälinen ja rento.


Verkahalli


Tutustuimme Pyhän Marian kirkkoon, jonka alttaritaulu kuuluu Puolan hienoimpiin taideaarteisiin. Sen on veistänyt Wit Stwoszx joka tarinan mukaan on itse käynyt valitsemassa Niepolomicen aarnimetsästä 500-vuotiaista lehmuksista sopivat puut alttarin 200 patsaaseen. Lounaan nautimme perinteistä puolalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa ja kahvit Verkahallin kahvilassa, jossa mm. Vladimir Lenin tapasi istua ja jonka perustaja oli käynyt hakemassa oppinsa Sacherilta. Ihanat sacherleivokset siis maistuivat kahvin kera.

Ravintola, jossa tarjoilija ihan oikeasti juoksujalkaa toimitti annokset pöytiin 33 asteen helteessä


Sleesialaista perinneruokaa, nam:)


Kahvilassa oli elävää pianomusiikkia

Kuvia kahvilasta, jossa mm. Lenin tapasi istua

Mitä herkkua :)

Krakovan lohikäärmet-paita lapsenlapselle mukaan ja palasimme omaan matkakotiimme. Niin ja huomatkaa lohikäärme ei meitä nielaissut kitaansa, sillä tarunmukaan kaupungin tarunomainen perustajaruhtinas Krak pääsi kaupunkilaisia peloitelleesta lohikäärmeestä eroon syöttämällä sille lampaannahkaan kätkettyä ruutia ja tervaa. Ja vielä viimeiseksi, Krakovan vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintölistoille.

Tässä hiukan muistoja matkalta. Mukavaa alkuviikkoa kaikille, ystäväni :)

2 kommenttia:

  1. Varmasti aivan upea ja vierailemisen arvoinen tuo Krakova, tekisi itsenikin mieli joskus käydä. :)
    Mielenkiintoinen teksti ja jännä kytkös Suomeen ja nimenomaan Turkuunkin löytyi, ihastuttavaa! :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä todellakin oli mielenkiintoinen, suosittelen lämpimästi. Katsottavaa oli sen verrran paljon, ettei yksi päivä ihan riittänyt kaiken koluamiseen . Kulttuurinnälkäisellekin käy vaan jossakin vaiheessa kuumaa päivää niin, että vatsa tulee täyteen ja tekee jo mieli palata asuntoautolle. Krakovan leirintäalueella oli hyvin kansinvälinen tunnelma, mutta suomalaisia ei juurikaan. Puola ei vielä ole oikein suomalaisten matkailukohde numero yksi, ainakaan autoillen, vaikka kaikenlaista katseltavaa, koettavaa ja ihmeteltävää suuressa maassa olisi vaikka kuinka paljon. Onkohan kyse ennakkoluuloista? Ja kyllä vaan tänne meidänkin piskuiseen kaukaiseen pohjolaamme yhteyksiä löytyy noista Euroopan kuuluisista kuningashuoneista. Nehän ovat kaiketi kaikki sukua keskenään hyvien suhteiden luomista varten tai muuten vaan, että maita voi helpommin hallita ja liittoutua taas toisia vastaan.

    VastaaPoista