Jouluhäät Myrskyluodolla - Julbröllop på Stormskäret

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, uuden vuoden aatonaattona A.D. 2015

Hei!

Takkatuli nuolee puita rätisten ja mummilan pikkuinen yövieras nukkuu vielä lapsenuntaan enonsa entisessä sängyssä. On hetki aikaa istahtaa ja tehdä uusi postaus.

Joulunpäivät kuluivat joutuisasti perheen ja sukulaisten kanssa syöden ja seurustellen ja kaiken huipennukseksi vietimme tapaninpäivänä vanhimman tyttäremme häitä. Monikulttuurisen avioliiton siviilivihkiminen oli suoritettu jo aiemmin Italiassa ja nyt hetki tuntui sopivalta kutsua koolle läheisimmät todistamaan avioliiton siunaamista.

Tapaninpäivän iltahämyssä ulkotulien valaistessa kirkkomaata ja tuulen tuivertaessa Kivinenän kummulla Paimiossa kokoontui pikkuiseen Jaakobin kirkkoon pikkuhiljaa juhlaväkeä. Ave Marian musiikin saatellessa suloista paria alttarille kirkkoväki hiljeni ja liikutuksen kyyneleet kimalsivat silmänurkissa kilpaa joulukuusenkynttilöiden kanssa. Pienen kirkon tunnelma oli niin käsinkosketeltava, jouluinen ja rakkauden täyttämä.

Olimme onnekkaina saaneet rovasti Jouni Lehikoisen suorittamaan avioliiton siunaamisen. Hän puhui parille niin kauniita ja lämpimiä rakkauden sanoja lämpimästi ja ystävällisesti hymyillen. Raamatuntekstit luki morsiamen kummitäti ja veli. Sormustyynyn luovutti rovastille hääparin kolmivuotias poika frakkipukuun sonnustautuneena. Sormuslupaukset kuulimme italiaksi, muuten tilaisuus toimitettiin suomen kielellä. Musiikki oli valittu harkitusti tähän tilaisuuteen (hääväkeä oli viidestä eri kansalaisuudesta) ja niinpä lauloimme virren 501 - ...siunaa koko maailmaa -  ja kanttori lauloi latinaksi laulun Panis angelicus - enkelten leivästä. Yhtä kiinteästi kuin toukokuisiin häihimme kuului Suvivirsi kuului tähän tilaisuuteen Maa on niin kaunis, johon kaikki tilaisuuden lopuksi reippaalla äänellä yhtyivät.

Hymyilevä pari asteli ulos kirkosta Pachelbelin Kaanonin säestyksellä ja ulkona juhlaväki muodosti hääparille tähtisadetikkukujan, joka illan pimeydessä näytti upealta. Valkoisin silkkiruusuin koristeltu morsiusparia kuljettava auto katosi Kivinenän kummulta illan pimeyteen juhlaväen kavutessa myös autoihinsa lähtien juhlapaikalle.

Juhlaillallista syötiin Sauvossa Saustilan kartanossa. Puitteet olivat aivan mahtavat tällaisiin jouluhäihin. Kartano ympäristöineen loisti pimeyden keskellä kuin suoraan sadusta. Söimme juhla-aterian, seurustelimme, katsoimme soihduin koristeltua hääkakkua ja sen leikkaamista, johon myös parin pikkuinen kolmevuotias poika halusi osallistua, kuuntelimme arabialaista ja italialaista musiikkia, maistelimme juustoja, söimme hääkakkua spumanten kera, nautimme suklaakonvehdeista kahvin kanssa, kuulimme tarinoita kartanon kummituksista, jotka availevat kaappien ovia, nautimme yhdessäolosta. Ja kun oli kotiinlähdön aika, saimme pussillisen hääkonvehteja.

Kun astuimme ulos kynttilöin valaistusta kartanosta, oli hetkeksi pysähdyttävä portaille ihastelemaan, sillä taivaalla loisti täysikuu vanhojen tammien paljaiden oksien takaa. Maa oli saanut lumihunnun ja sadunomainen jouluntaika tuntui ympäröivän meitä.

Ajelimme hiljalleen kotiin halki valkoisen lumiharson peittämien peltomaisemien ja metsämaiden kuun valaistessa kulkuamme. Oli kuin olisimme olleet tapanin rekiajelulla ja melkein saattoi kuulla reen tiukujen helinän.

Vielä paljon, paljon onnea hääparille ja kiitos kauniista juhlista <3