Ei kai kukaan vain nyt laskiaisen aikaan ole kehrännyt? Hyvä, sillä muutoin lampaat sairastuisivat kesällä pyörötautiin, lehmät loukkaisivat jalkansa, käärmeet ja kärpäset ahdistelisivat, ukkonen iskisi ja myrsky repisi kattoja. - Kai saunassa tuli oltua hiljaa? Hyvä sekin, sillä sitten saa kesällä olla rauhassa hyönteisiltä. - Mutta paha juttu, jos söit perunaa, sillä nyt melko varmasti on paiseita tiedossa.
Laskiainen, josta on seitsemän viikkoa pääsiäiseen on melkoista tapojen ja uskomusten aikaa. Monet uskomukset liittyvät naisten käsitöihin, kuten pellavan kasvuuseen ja villaan. Ja mitä rasvaisempaa ruokaa söi, sen parempi juttu ruuan laadun ja riittävyyden kannalta.
Etelä- ja Lounais-Suomessa ajellut remuisat rekiretket viitannevat katolisen ajan laskiaisjuhliin, joista mm. karnevaalikulkueet ovat kehittyneet; samoin jäälle rakennetut "hullut hevoset" ja "huijankelkat", jossa ympäripyörittäen saatiin kovaa kyytiä huimaukseen ja pyörtymykseen saakka. Tuollaisilla "hulluilla hevosilla" olen minäkin ajellut, tosin meillä käytettiin nimitystä "napakelkka". Liekö nimi juontunut keskellä olevasta, jäähän upotetusta paalusta? Oletko Sinä ajellut tällaisella kelkalla?
Tästäpä tulikin sopiva aasinsilta kaltolisten maiden karnevaaliaikaan, jolloin iloitaan ja juhlitaan yhdessä, katsotaan karnevaalikulkueita tai parhaassa tapauksessa osallistutaan itse niihin. Kaupunkimme saksalainen ystävyyskunta kutsui meidät pari vuotta sitten karnevaaleihin. Niistä puhuttiin etukäteen jo kauan ja valmisteltiin niitä. Eri kylien kulkueet olivat eri päivinä, jotta kaikki pääsivät seuraamaan toistensa kulkueita. Upeasti koristelluilla traktorien lavoilla oli erilaisiin asuihin pukeutunutta kulkueväkeä. Katsojille heiteltiin karkkia, kukkia ja kaikenlaista muuta pientä. Paikalliset ystävämme varustivat meidät suurin kassein, joihin saimme kerätä ja myös muut keräsivät meille kaikkea sitä, mitä lavoilta heiteltiin. Ja toden totta, kassimme olivat aivan täynnä herkkuja ja syli täynnä kukkia, kun pois lähdimme. Ystäviemme oman kylä kulkueeseen meille oli tehty oma lava ja puvut, jossa olisimme olleet jolupukki poroineen. Mutta voi mikä surku meille kaikille! Emme sinne ehtineet, sillä meidän piti lähteä jo lentokentälle. Tuo olisi kyllä varmasti ollut hauska ja mieleenpainuva kokemus.
Laskiaissunnuntaita vietettiin nyt meilläkin vähän eri tavalla kuin ennen. Italialaisittain! Sää ei täällä Suomen lounasikolkalla todellakaan suosinut mäenlaskijoita. Päivä oli sumuisen harmaa, oli satanut vettä, tiet jäisiä ja muuten lumi sulanut jo lähes kokonaan. Olikin oikein sopiva tilaisuus viettää karnevaalia sisätiloissa syöden perinteisiä italialaisia karnevaaliajan ruokia. Tuhtia tarjottavaa siis oli tiedossa.
Ensin koristeltiin pöytä serpentiinein ja etsittiin kaappien kätköistä karnevaaliasusteita.
Pikkuinen kolmivuotias pastaleipurimme ja karnevaalijuhlija oppi nopeasti laittamaan itselleen punaisen pellenenän ja hauskuutti sillä muita.
Söimme lihapullalasagnea, jonka resepti oli peräisin Napolin seudulta. Alkuperäisessä ohjeessa lihapullat ohjeistettiin paistamaan upporasvassa, mutta tässä versiossa ne paistettiin suomalaiseen tapaan. Silti ruoka oli kyllä oikein tuhtia ja niin herkullista, sillä lihapullien lisäksi täytteeseen kuului keitettyä kananmunaa ja ricotta-juustoa. Tämän lasagnen ohjeen löydät pikapuolin blogista pizziamo.blogspot.com.
Koska joukossamme on myös kasvissyöjä, oli toisena vaihtoehtona punajuurilasagne. Se maistui kyllä mullekin. Aivan ihanan makeaksi punajuuret sen olivat maustaneet. ( ohje pizziamo.blogspot.com)
Ja mitä ateria olisikaan ilman jälkkäriä loppuhuipennukseksi. Perinteisten suomalaisten laskiaispullien lisäksi saimme herkutella "juoruilla" (chiacchiere) tai "valheilla" (bugie), riippuen siitä, missä päin Italiaa sattuisimme olemaan. Näitä nimenomaan karnevaaliajan leivonnaisia syödään koko Italiassa, vain nimi vaihtelee.
Leivonnaiset syötiin vastapaistettuina ja tytär leipoi ne vasta pääruuan jälkeen. Ohutta levyä on helppo tehdä pastakoneella. Takinaan kuuluisi grappaa, mutta meidän taikinassamme oli limoncelloa, mikä sopikin siihen oikein hyvin. Tämäkin ohje löytyy piakkoin edellä mainitusta blogista.
Taikinapyörällä muotoillaan eri mallisia "keksejä".
Leivonnaiset paistetaan upporasvassa kauniin kullankeltaisiksi ja hunnutetaan tomusokerilla.
Sitten herkuttelemaan! Maistuivat aivan meidän tippaleiviltämme nämä rapeat pienet makupalat.
Aika paljon on italialaisessa karnevaaliajassa yhteyksiä meidän vappuumme, joka taas Italiassa on vain ja ainoastaan vasemmiston juhlaa punalippuineen.
Nyt voi täysin vatsoin pikkuhiljaa laskeutua paastoon näiden herkkujen jälkeen.
Pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä! Mukavaa laskiaistiistaita, ystävät!
Karnevaaliterveisin Maija
Miten yhteen perheeseen on voinut kerääntyä niin monta hyvää ja innostunutta ruuanlaittajaa, joille ei mikään tavallinen riitä!?? No niin, tasoitusta tulee meidän perheestä, jossa kukaan ei ole erityisemmin innostunut kokkailemaan.
VastaaPoistaMiten minulle on vasta tänä vuonna kolahtanut tajuntaan, että jossain Saksassakin vietetään karnevaaleja??
No itse en kauheasti piittaa kokkailusta, tai no jotain muuta kuin ihan arkiruokaa on joskus kiva tehdä, mutta jälkikasvu ja mies kyllä kokkaavat kaikki mielellään sukupuolesta riippumatta. Tällainen malli sopii hyvin minulle.
VastaaPoistaNiin ei sitä vaan tule ajatelleeksi, että Saksassa, joka on tuossa noin lähellä, onkin jo tuonkin verran meidän tavoistamme poikkeavia juttuja. Saksa kuitenkin teillekin on niin tuttu, mutta ette vaan ole osuneet sinne karnevaaliaikana, niin ei ole tullut huomattua. Uskontohan se on se, mikä meitä kuienkin nykyään erottaa. Itsekin olen tullut tietoiseksi noista karnevaaleista vasta silloin, kun itse siellä olimme mukana. Ja Kölnin karnevaaleista nyt tietysti on ollut paljon juttua telkkarissa. Onneksi ihminen aina oppii vielä jotain uutta!
Mielenkiintoinen teksti - ei ole kyllä onneksi kehrättyä tullut! ;) Enkä kyllä koskaan ole päässyt tuota napakelkkaakaan kokeilemaan. :-/ Tosin nykyään on monesti sellainen talvi, ettei varmaan senkään puolesta oikeen jäillä uskalla tai edes voi liikkua. Tänään en ainakaan menisi eikä Turussa ainakaan mitään jäätä näy edes missään, merestä en tiedä. ;)
VastaaPoistaKiitos <3 Ja onpa hyvä, ettet ole kehrännyt ;)
VastaaPoistaNapakelkka on mielenkiintoinen vempain. Siinä saa kyllä sellaiset vauhdit, että päätä huimasi ja pää oli pyörällä ja kyydissä oikein pelotti olla. Kiinni oli pidettävä kunnolla, ettei lentänyt vauhdissa kyydistä, mutta hauskaa todellakin oli. Tuo kelkka, jonka kyydissä minä olen ollut, oli tehty matalan suolammen jäälle metsään. Näin ollen hukkumisvaaraa ei ollut. Ja silloinhan talvet olivat talvia kunnon pakkasineen. Nyt ei kyllä täällä Etelä-Suomessa ole jäälle asiaa. Sen ovat veisateet saaneet aikaan. Merikin on suojaisia lahtia lukuunottamatta sula.