Toipilaan päiväkirja, osa V - rentoa perjantai-iltaa ja fysioterapiaa

Heissan hei!

Viikonloppu alkaa ja rentoa perjantai-iltaa vietetään tuulen huminaa kuunnellen ja lumihiutaleiden tanssia katsellen. Talvi on saatu takaisin ja ihanaa onkin, kun taas on maa valkeana. Kiva on siis sitä ikkunasta katsella.

Toipuminen sujuu hyvää vauhtia ja myös fysioterapiaa on jo aloitettu. Puhelimitse ja netistä sain ohjeet ja neuvot ensimmäisiin "treeneihin". Yksinäni en niitä uskaltautunut alottelemaan, vaan pyysin tuekseni miniämme. Oli turvallista tehdä, kun ammattilainen oli vieressä katsomassa, että liikkeet tuli oikein tehtyä.

Nyt saan jo ottaa käden pois kantositeestä ja suoristaa kyynärpään. Voi autuutta! Runsaan viikon jälkeen oikaiseminen ei ihan heti tuntunut kovin mukavalta, mutta kun olin muutaman kerran kättä koukistanut ja ojentanut, oli olo taivaallinen. Luulin nimitäin jo, että käteni on liimautunut vartalooni kiinni ikuisiksi ajoiksi. Äkkiähän sitä ihminen tottuu.

Saan myös kiertää rannetta kämmen ylös ja alas päin, koukistaa rannetta ja tietysti sormia on saanut ja pitänytkin koko ajan liikutella. Lisäksi vielä viedään lapaluita yhteen ja hartioita korviin ja rentoutetaan. Ensimmäisen kerran nämä tehtyäni alkoi ylävartalossa tuntua kummaa kihelmöintiä, kun veri ja nesteet lähtivät liikkeelle. Outo tunne! Lisäksi on vielä inhokki käden heiluriliike, jota pelkään ja olen sitä vasta vähän ja suurella varovaisuudella tehnyt. Pelkään niin kovin, että olkapää yksinkertaisesti tipahtaa paikoiltaan.

Näitä kaikkia on tehtävä monta kertaa päivässä, joten kaiken muun hitaan tekemisen lisäksi tämä ja päiväni onkin täynnä puuhaa.

Iloista oli tänään myös se, kun rakas veli tuli puolisoineen tervehtimään kauniita keltaisia tulppaaneita kainalossa. Kevään väri piristää niin mukavasti.

Iloista viikonlopunalkua! t.Maija