Toipilaan päiväkirja, osa II - varustelua ja harmitusta

Heissan hei!

Viides toipilaspäivä illassa. Viikonloppu ja kaikilla pitäisi olla mukavaa. Mutta miten minulla nyt viikonloppu eroaa arkipäivistä? Ei muulla tavoin, kuin että nyt minulla on seuraa enemmän. Aamulla jo ehkä heräsin huonotuulisena.

Tänään on siis ollut harmituspäivä. Päivällä alkanut lumisade on muuttunut tihkusateeksi. Mistään järkevästä tekemisestä nyt vain ei tule mitään. Niska, hartiat ja tuntuu, että kaikki ylävartalon lihakset, ovat käden kantamisesta jumissa ja kramppaavat. Niin jumissa, että on pakko mennä pitkäkseen, kun yhtään ei enää jaksa kättä kantaa. Onpas muuten sekin painava!

Tässä tuessä on myös vartalon ympäri kulkeva tarrakiinnitteinen nauha, joka tukee käden kiinni vartaloon.

Omat hoitajani täällä kotona (sairaanhoitaja ja fysioterapeutti) ehdottivat toisenlaisen kantolaitteen hankkimista, jollaisia on saatavilla apuvälineliikkeissä. Tuumasta toimeen, kun tuon sairaalasta saamani vaahtomuovilenkin kanssa en kerran enää oikein juttuun tullut. Soitto yhteen liikkeeseen paljasti, että minun olisi ehdottomasti tultava mukaan sovittamaan. No, helpommin sanottu kuin tehty. Mitä puetaan päälle ja miten? En millään jaksa! Kauhulla jo ajattelen ensi viikon TYKS:n reissua. Soitto toiseen liikkeeseen ja kaikki onnistui ilman minua. Vain käden pituus piti mitata. Vähän alle 15 euroa ja nyt minulla on paljon mukavampi ja paljon tukevampi kantoväline. Muutamat säädöt ja kaikki on kunnossa. Muutaman tunnin kokemuksella suosittelen, jos joku joskus tällaista tarvitsee.

Kantolaite pitää käden oikeassa asennossa sivulla, eikä pakota sitä vartalon eteen luonnottomaan asentoon.

Mutta valittaa ei saisi yhtään! Mikä hätä tässä nyt on, kun kotona kuitenkin saan olla. Ei niin mikään, mutta kai sitä vaan tulee joskus tuollaisia heikkoja hetkiä. Tulipa oikein vuodatusta, mutta kyllä se taas tästä.

Viihtyisää lauantai-iltaa! t.Maija