sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Slow down -viikonloppu

Heippa ystäväiseni!

Olemme viettäneet tätä ihanaisen kaunista syysviikonloppua kaupungissa. Perjantai-iltana saimme niin rakkaan yökyläilijän, kun lapsenlapsemme tuli meitä viihdyttämään. Kyllä tuollaisen kuukautta vajaa kolmivuotiaan touhuja on hauska seurata! Saunottiin, herkuteltiin ja leikittiin.


Tämän ukkelin ulko-ovenpielessämme pitäisi tuoda onnea :)

Eilen illalla olimme Turun Logomossa Varsinais-Suomen Yrittäjien vuosittaisessa palkitsemisgaalassa. Jokainen yrittäjäyhdistys oli saanut ehdottaa keskuudestaan yrittäjää, joka toiminnallaan on tunnustuksen ansainnut. Onnittelut kaikille palkituille! Tällaisia tunnustuksia yrittäjät kyllä tässä nykyhetkessä tarvitsevat, että jaksavat itseensä uskoa ja viedä tätä maatamme parempaan suuntaan.
Logomoon oli kokoontunut yli 800 juhlijaa. Tilaisuudessa palkittiin myös muutama yrittäjä timanttisella ansiomerkillä 40, 50 ja jopa 60 vuoden yrtittäjäuran johdosta. Aivan mahtavaa, miten tuollaiseen vuosimäärään kukaan pääsee, eikä vieläkään uralle näy loppua, vaikka vaikeana hän tämänhetkistä tilannetta pitikin. On siinä jo nähnyt maailman monenlaiset heilahdukset suuntaan jos toiseenkin. Tästä kannattaisi muidenkin ottaa esimerkkiä. Tuollaisella työllä saisimme ehkä monenlaista aikaan.


Sunnuntaita olemme viettäneet hissun kissun. Nukuimme vähän pidempään eilisen juhlimisen jäljiltä, nautimme rauhassa aamupalan tallennettuja telkkariohjelmia katsellen, teimme pihahommia, ja kävimme sienimetsällä, jossa ei kyllä sieniä ollut. Kun ihmisen on aina hiukan valitettava, niin valitetaan nyt sitten sitä, että ei ole pitkään aikaan satanut, metsä on kuiva kuin kesällä helteiden aikaan, eivätkä sienet ole kasvaneet. Syyssateita siis odottelen, jos vaikka sienet vielä putkahtelisivat pintaan, että pääsisin tekemään suppilovahverokeittoa ja sienisoosia.


Kun ei sieniä ollut poimittavaksi, napsin sitten muutaman kuvan.

Uskomattoman satumaiseksi värjää laskeva aurinko maiseman, kun valonsäteet osuvat puidenlatvohin, joissa vielä on kirkkaita lehtiä tai sitten tummanvihreään kuusikkoon. Tämä kuva kuitenkin on päiväsaikaan otettu.

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan ja uutta viikkoa aloitellan taas jo kohta. Nautitaan vielä noista kuulakoista syyspäivistä ja tähtikirkkaista illoista ja öistä ja kerätään energiaa talven varalle. Kyllä ne sateetkin varmasti vielä tulevat :)

Ihanaa sunnuntai-iltaa ystävät :)

2 kommenttia:

  1. Upeita kuvia jälleen kerran! :)
    Ihania tosiaan nämä kuulaat syyspäivät - itse en ole ollenkaan vielä sateita kaivannut, mutta huono puoli on tosiaan se, ettei saa sieniä...
    Olen aivan hulluna kaikenlaisiin sieniin ihan tavallisista herkkusienistä alkaen, ne kuuluvat syksyn tunnelmaan ja kaikenlisäksi olen kyllä odotellut saavani tehdä suppilovahverorisottoa...No, täytyy tehdä vaan sitten herkkusienistä ja herkkutateista (lempparisieneni!), joita meillä on kuivattuna iso purkillinen, jonka sain oppilailtani lahjaksi. :)
    Hyvän pätkän olit kirjoittanut yrittäjyyttä koskien - aika uskomaton tuo 60 vuoden mittainen yrittäjäura! Siinä on tosiaan monenlaista tullut nähtyä. Sääli, että tällä hetkellä tuntuu menevän sellaisiakin yrityksiä nurin, joilla on jo pitkät perinteet ja tähän asti on jo kaikesta selvitty. Yrittäjyyttä pitäisi kyllä mielestäni kaikin mahdollisin keinoin tukea, jotta osaavat, idearikkaat ja työteliäät ihmiset voisivat vähän pienemmin riskein koittaa itse itseään (ja mahdollisesti jatkossa muitakin) työllistää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Salla :) Ihania ovat nämä aurinkoiset syyspäivät, mutta kyllä on tunnelmallista myös kuunnella sateen ropinaa ikkunaan.
    Nyt on todella ankarat ajat ja merkillistä juuri sekin, että ikivanhojakin yrityksiä tosiaan kaatuu. Maailmanmeno on niin muuttunut, että joillakin tietyntyyppisillä yrityksillä ei enää ole kysyntää, vaikka kauan jo ovat harjoittaneet toimintaansa. Todellakin yrittäjyyttä pitäisi tukea kaikella mahdollisella tavalla, sillä ilman PK-yrtyksiä tämän maan työmarkkinat olisivat vielä paljon kurjemmassa jamassa.

    VastaaPoista