Minun itsenäinen isänmaani

Hei!

Huomenna saamme viettää jo 98:tta Suomen itsenäisyyspäivää. Olemme onnekkaita ja saamme olla kiitollisia siitä, että suuri osa meistä huomenna itsenäisyyttä juhlivista olemme saaneet elää Suomessa rauhanaikaa. Voi kumpa muistaisimme aina siitä olla kiitollisia.

Jos rakas isäni vielä olisi elossa, hän täyttäisi 10.12. 98 vuotta. Hän siis syntyi vain neljä päivää sen jälkeen, kun Suomesta oli tullut itsenäinen maa. Isäni sai elää pitkän hyvän elämän ja elää lähes 95-vuotiaaksi saakka. Huolimatta siitä, että hän oli kaikkien sotien veteraani. Hänelle itsenäisyys merkitsi kaikkea, sillä yli viisi vuotta parhaimmasta nuoruusajastaan hän oli sodassa. Olosuhteissa, joita tämän päivän nuoret eivät osaa kuvitellakaan. Mitä on se pelko, hätä, kauhu, nälkä ja vilu, jota meille vapaan isänmaan puolesta taistelleet sotaveteraanit kokivat ja kärsivät. Itsensä puolesta, perheensä puolesta, koko kansan puolesta. Ja mitä koettiin kotirintamalla, kun rakkaat olivat siellä jossakin? Miten elämää jaksettiin ja pystyttiin elämään eteenpäin? Vaikea uskoa ja kuvitella, miten tuosta kaikesta selvittiin.

Elän isäni kautta tätä Suomen itsenäisyyttä. Olen saanut kuulla hänen ja äitini kertomuksia sodasta ja sota-ajasta. Mitä rauha heille merkitsi, on jotakin, jota emme ehkä käsitä. Kun vaan koskaan ei enää tulisi sotaa, kuuli usein heidän molempien sanovan ja sitä äitini edelleenkin usein toistaa. Myös appivanhempani ovat eläneet sota-ajan ja appeni on ollut sodassa. Mieheni kanssa molemmat olemme oppineet olemaan kiitollisia vanhemmillemme, itsenäisen Suomen pelastajille ja tämän ajan Suomen rakentajille.

Mutta miten käy itsenäisyydelle, kun tulevat sukupolvet eivät enää tiedä ja ole kuulleet sodan kauhuista? Minusta jokaisen vanhemman velvollisuus on kertoa isovanhempien ja isoisovanhempien taisteluista tämän maan itsenäisenä säilyttämisen puolesta. Ettei totuus unohtuisi. - Ettei totuus unohtuisi.

Kun nostan itsenäisen Suomen lipun salkoon, astun muutaman askeleen taaksepäin ja kohotan katseeni ylös lippuun ja ajatusissani lähetän kiitoksen rakkaalle isälleni, apelleni ja kaikille niille, jotka nuo kauhunvuodet ovat isänmaamme puolesta rintamalla eläneet ja niille, jotka ovat isänmaamme puolesta kaatuneet. Kaikkien heidän uhraus on ollut niin valtava, ettei sitä osaa käsittää.

Kiitos rakas isäni, kiitos sotiemme veteraanit <3

Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää! Kiitollisuudella Maija