maanantai 25. tammikuuta 2016

Potkukelkka-ajelulla talven ihmemaassa

Heissan kaikki :)

Joko olette ottaneet potkukelkkanne esille vinttien kätköistä? Nyt on korkea aika se tehdä, eteenkin täällä Lounais-Suomessa, sillä huomiseksi jo luvataan oiken kunnon vesisadetta ja talven ihmemaa ihanuuksineen taitaa olla pian enää muisto vain, ainakin tältä erää.







Tänään sen tein. Vanhempieni vanha potkukelkka on jo ollut ulkona jonkin aikaa, vaan vielä oli kelkkailut kelkkailematta. Tuumasta toimeen ja matkaan. Keli oli hyvä ja vauhdin hurma suuri. Iloisesti potkutellen matka taittui nopeasti. Pienen kierroksen vain ehdin tehdä, mutta nautin ulkoilusta täysin siemauksin. Jalan heilahdus toisensa perään, jalasten tuntu jalkojen alla, antaa vain kelkan viedä.  Luonto oli ympärillä niin uskomattoman kaunis, kuuset ja männyt kantaen lumitaakkaansa, koivut oksillaan huurretta ja lunta, kauniit valkoisen, harmaan, tummanvihreän sävyt toisiinsa kietoutuneina, utuinen taivaanranta kuin häivyttäen horisontin, missä maa ja taivas yhtyivät oli epäselvää, talvinen, korvia koskeva hiljaisuus. Autuas olotila. Voiko tällaista olla? Vain lapsuudessako? Ei, vaan tänäänkin. Kun vain heittäydyt matkaan.




Vain pieni kelkkailija puuttui kyydistä. Toivottavasti saamme vielä kunnon kelkkakelit tänne meidänkin seudullemme, että päästään porukalla ajelulle.





Kotiin tultua maistui kuuma, höyryävä kaakao tulta katsellen ja palavien puiden rätinää kuunnellen. Sydäntalven ihanuuksia parhaimmillaan, joista pitää nauttia.

                                                            ___________________

Meillä vietettiin tänään autorumbapäivää yhden auton ollessa huollossa. Kaikki pääsivät paikasta toiseen pienen järjestelyn jälkeen. Kävelin viemään poikamme auton pois ja heiltä kävelin töihin reittiä, jota en ole ennen kävellen kulkenut. Se oli oikein virkistävää. Oli kiva katsella taloja, pihoja, taas sitä ihanaa talvista maisemaa, puita. Pakko oli välillä pysähtyä kuvaamaan, kun oli niin kaunista.





Näin kauniissa iltavalaistuksessa esittäytyi kirkkomme tänään. Kuva vaikuttaa kovin rauhalliselta, mutta valtava naakkaparvi kierteli ja kaarteli kirkon ympärillä. Yht´äkkiä kaikki hakeutuivat suuren kuusiaidan suojiin varmaan jo yöpuulle. Kaakatus oli päätä huimaava.



Maanantaihalit kaikille ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa :) t. Maija



8 kommenttia:

  1. Mahtavan tunnelmallisia ja "vanhanaikaisia" postikorttimaisia kuvia! Kirkkokuvat erityisesti ovat hienoja! :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat maisematunnelmat, oikein eläidyin niihin. Kaunis kirkko talvisine maisemineen. "Kirkkojen kietäjinä", mikähän kirkko on kysymyksessä?

    VastaaPoista
  3. Kiva, että pidit :) Kirkko on Paimion Pyhän Henrikin kirkko. Meillä täällä Paimiossa on toinenkin kirkko, jossa Myrskyluodon jouluhäät pidettiin. Siitä on tarkoitus tehdä oma postauksensa, sillä minua myös kiehtovat kirkot ja aina niitä kiertelemme mekin. Asuntoautoreissulla Euroopassa ja muillakin matkoilla tulee poikettua kirkkoihin. Ulkomailla on mukavaa, kun kirkkojen ovet ovata auki, että pääsee tutustumaan sisällekin. Myös naapuripitäjän, Sauvon, Karunan kirkosta on postaus blogissani viime toukokussa. Siellä kirkossa vietimme Myrskyluodon häitä. Kuvia on vain ulkoa, sillä silloin, kun kirkolla kävimme, ovet olivat tietysti lukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vielä kommentoida; nuo kotiseutusi maisemat puhuttelevat aina meitä itäsuomalaisia. Nykyään vain harvemmin tulee täältä synnyinseuduilta sinne lähdettyä. Vuosituhannen alkupuolella teimme maisema- ja kirkkokierroksen Korppoon kautta Kökariin ja sieltä retken Kälskärille, edelleen Ahvenanmaalle ja Turkuun. Tässä automatkaamne muistellen täytynee ylipuhua mes ensi keväänä uusia tuontyyppinen matka.
      Sadeterveisin Varpu

      Poista
  4. Kiva, Varpu, että pidätte niistä :) Niin se vain aina on. että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Minusta täällä on kaunista Paimionjokilaakso, mutta muuten maisemat eivät niin häävejä ole. Me taas pidämme itäsuomalaisista järvimaisemista. Mutta saaristo on tietysti kaunis, ja sitä jaksan aina kehua ja suositella matkakohteeksi. Oletteko tutustuneet Saariston Rengastiehen? Se on kesäisin tosi suosittu matkakohde. Aikaa se hiukan vaatii ja etukäteisselvittelyä, mutta se kyllä kannattaa. Matkan varrella on useita kauniita saaristolasikirkkojakin. Mökkimme sijaitsee tuon reitin varrella. Jos kiinnostaa, osaan minäkin ehkä joihinkin kysymyksiin vastata.
    Houtskärin (mökkisaaremme) kirkkokin jonottaa postauslistalla. Ja jos kiinnostusta riittää, oli viime kesäkuulla postaus, jossa pikkuisen Nötön saaren pikkuinen kirkko esittäytyy (kohteessa Merta päin!)
    Hauska jakaa mielipiteitä yhteisistä kiinnostuksenkohteista.
    Mukavaa sadepäivää sinne Itä-Suomeen :)

    VastaaPoista
  5. Olisipa kovasti tehnyt mieli päästä kelkkasi kyytiin ja saada ihana lampaantalja pepun alle! Joku pieni mies siihen varmaan pääsee.. :)
    Noista kirkkokäynneistä vielä: ovat myös ihanan vilpoisia ja äänettömiä paikkoja Etelä-Euroopan helteissä kaupunkien hälinässä!

    VastaaPoista
  6. Voi syssa, kumpa olisitkin kyydissä ollut! Hurjat vauhdit olisimme ottaneet yhdessä <3 Pikkukaveria ajattelin minäkin kyytiläiseksi, mutta nyt valitettavasti minun kelkka-ajeluni ovat tältä talvelta ajeltu.
    Kyllä, kun astuu kirkkoon sisään, kaikki hälinä, melu, kiire, touhotus ja kuumuus jäävät taakse ja on kuin astuisi toiseen maailmaan.

    VastaaPoista