torstai 18. helmikuuta 2016

Toipilaan päiväkirja, osa VII - Mikä ilahduttaisi toipilasta?

Torstaitervehdys Mrskyluodolta!

Eipä hätää kuitenkaan, en ole vaipumassa epätoivoon! Aloin vaan miettiä, että eipä tämäkään harmaanpilvinen torstaipäivä kuitenkaan ole ollut niin harmaa. etteikö ilahduttavia asioita olisi ollut. Mitkä asiat sitten ovat tänään ilahduttaneet?

Kaikkein pienin isosyssa soitti. Hänen äänensä kuuleminen ilahduttaa aina. Läpikäydään asioita laidasta laitaan, lapsenlapsista äitiimme ja kaikkea siltä väliltä ja ympäriltä. On tiedossa Ranskan matkaa, pohditaan terrorismiriskiä tulevaa Berliinin reissua silmällä pitäen.

Koti oli siivottu tyttären kanssa jo eilen viikonloppua varten, koska hänellä on koko loppuviikon kolme 12- tuntista työpäivää. Tänään ei siis imurointia. No, enhän minä nyt joka tapauksessa olisi imuroinut, mutta on niin ihanaa, kun koti on siivottu.

Petivaatteiden tuulettamisesta selviän yhdellä kädellä ja sen teinkin. Nyt on illalla ihana kömpiä raikkaisiin vällyihin nukkumaan. Paljon sain myös liikuntaa, kun vähä kerrallaan monta reissua tein terassille edestakaisin. Ja sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen nyt kohta kolme viikkoa nukkunut selälläni ja vain selälläni. Illalla itseni siihen asetan ja siitä samasta asennosta herään käsi rinnan päällä kantositeessä. Mielenkiintoista! Asia, johon en olisi uskonut ennen loukkaantumistani. Että noinkin ihminen voi nukkua. Mutta on niin onnellista, kun saa nukkua omassa sängyssä, eikä sairaalassa.

Kovasti iloitsen siitä, että sain jättisuuren pyykkivuoren tainnutettua (puhdasta pyykkiä). On vain pesty ja pesty, otettu kasasta, mitä on tarvittu sen kummemmin silittämättä ja vetäisty päälle. Tänään ajattelin, että nyt koitan kaiken saada selvitettyä ja niin sainkin. Vaate kerrallaan hitaasti, mutta varmasti. Monesta vaatekappaleesta tulvahti mieleeni asioita, joiden aikajanassa on virstanpylväänä kaatumiseni. Aika siis jakaantuu kahtia: ennen kaatumista ja jälkeen kaatumisen. Katson vaatteita, jotka olivat päälläni, kun kohtalokkaalle työmatkalle kävellen lähdin, vaatteita, joissa makasin ambulanssissa ja sairaalan vuoteella. Pieni puistatus käy läpi ruumiini ja sielunikin, vieläkin. Muistan, että tuon yöpaidan puimme mieheni kanssa päälleni kotiin tultuani suihkun jälkeen. Ja muistan, että noita vaatteita pidin ennen kuin onnettomuus sattui. Kai tämä on sitä terapiaa, oman itsensä tutkistelua.

Ilahduttavasti huomasin myös jo eilen ja edelleen tänään, että toipuminen on edennyt siihen pisteeseen, että alan pikku hiljaa tehdä listaa töistä, joita pystyn yhdellä kädellä tekemään. Kaikenlaisia paperi- ja lehtipinkkoja kertyy huusholliin, joiden selvttämistä aina lykkää tuonnemaksi, kunhan ensin kaikki tärkeämmät hommat on tehty. Nyt on oikein hyvä aika tehdä noita juttuja. Kirjoitus- ja ompelupöydänlaatikotkin pystyy järjestelemään yhdellä kädellä ja monenlaista muuta pientä tekemistä löytyy, joita aina vain on lykännyt ja lykännyt tuonnemmas. Alan siis olla aika hyvässä kunnossa, kun viime viikolla ei tuollaisia vielä miettinyt vaan oli vähän väliä päästävä pitkäkseen lepuuttamaan kättä.

Suuresti ilahduin, kun soitin rakkaalle äidilleni (92 vuotta), joka asustelee omassa kodissaan ja hoitaa lähes kaikki huusholliasiansa itse. Hän oli pari päivää ollut hiukan huonovointinen, mutta sanoi virkistyneensä, kun keskustelimme erilaisista jokapäiväisistä asioista, kuten ruuanlaitosta, naapurin kissasta, ulkolintujen ruokkimisesta, kerhoista, joissa hän käy. Sitkeä sota-ajan kokenut teräsmamma vaan jaksaa! :)

Juuri nyt minua ilahduttaa takassa loimottava tuli ja se, että mieheni tulee kohta töistä kotiin ja saamme viettää iltaa yhdessä.

Paljon siis mahtui ilonaihetta tähänkin päivään. Mistä Sinä ilahduit tänään?

Huomenna on taas jo viikon paras päivä ja viikonloppu alkaa. Nyt nautin vielä ikkunasta ulos katsellessani oikein vanhan ajan lumipyrystä. Nautitaan tästä illasta! t. Maija
.









PS. Mieleni halajaa niin kovin taas Italian aurongon alle. Ajattelin, että tälle päivälle sopii hyvin muutama kuva Sisiliasta, Italiasta. Kaikki kuvat siis sieltä.



4 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! :)
    Ainakin nämä kuvat ilahduttivat kovasti! Ja joka päivä naurattavat ja ilahduttavat myös meidän Murun kommentit! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos.Salla <3
    Kiva, että Italia ilahduttaa, niin kuin aina!
    No entäs Muru, on jokaikisen päivän ilonaihe ja huvittaja :D <3

    VastaaPoista
  3. Niin tuli mieleen alkaa hyräillä: Elämälle kiitos... Ettäs osaat olla positiivinen, sysseli puuhakkaista puuhakkain! :)
    Me oltiin tänään murujen kaa katsomassa Risto Räppääjä ja Yöhaukka. Kyllä oli hauska leffa, aikuistakin viehätti ja nauratti! Leffa ilahdutti meitä kaikkia, kun nyt nää "hiihtosäät" on mitä on! :(

    VastaaPoista
  4. <3
    No toi oli kivaa korviketekemistä isovanhempien ja lastenlasten kesken näillä etelän hiihtolomasäillä. Yhteiset naurunaiheet, ne on niin kivoja :) Tänää näyttääkin siltä, että hiihtokelejäkin voi vielä tälle viikolle tulla.

    VastaaPoista