Moikka!
Unikankareen kummulla Turun tuomiokirkon, tuon kansallispyhättömme, kupeessa seisoo suomen kirjakielen isän Mikael Agrocolan patsas. Myös reformaatio Suomessa henkilöityy tähän samaan merkkihenkilöön. Aihe on ajankohtainen, sillä tänään tasan 500 vuotta sitten Luther naulasi 95 teesiään anekaupan väärinkäytöksiä vastaan Wittenbergin kirkon oveen.
Maamme kirja kertoo seuraavaa: Vuonna 1527 oli Ruotsissa valtiopäivät Vesteråsin kaupungissa. Siellä päätettiin, että Jumalan sanaa piti puhtaana saarnattaman koko valtakunnassa, ettei kenenkään enää tullut totella paavia, että piispain ja pappien tuli olla kuninkaalle alamaiset ja että kirkkojen omaisuus oli kuuluva kruunulle. Siten oli katolinen oppi Ruotsin valtakunnasta hävitetty. Aikanaan se oli saanut aikaan paljon hyvää, muta nyt oli tullut aika, jolloin sen erehdysten täytyi väistyä puhtaamman opin tieltä.
Ensimmäinen evankelista oppia suosiva Turun piispa oli Martti Skytte. Hä oli harras ja hyväätekeväinen mies, joka omalla kustannuksellaan lähetti nuoria miehiä Wittenbergiin oppiansa kartuttamaan. Yksi näistä oli Mikael Agricola, kalastajan poika Pernajan pitäjästä. Hän tuli Turun koulun rehtoriksi ja viimein Martti Skytten jälkeen Turun piispaksi v. 1554.
Agrocola oli hyvin ponteva, oppinut ja väsymätön mies. Hänen nimensä tuli Suomelle rakkaaksi ja kuuluisaksi myös siitä, että hän ensimmäisenä alkoi kirjoittaa ja painattaa kirjoja suomen kielellä. Ennen hänen aikaansa ei ollut olemassa ainoatakaan suomenkielistä kirjaa. Oli ainoastaan käsinkirjoitettuja latinalaisia kirjoja, ruotsinkielisiä pyhimystaruja ja muutamia kirjoja katolista jumalanpalvelusta varten, nekin Saksassa painetut. Mitäpä muita kirjoja tarvittiinkaan, kun ainoastaan papit osasivat lukea. Suomessa ei ollut yhtäkään kirjapainoa ja Ruotsissa yksi ainoa. Kirjojen painaminen oli kallista, eikä ainoatakaan kirjaa saanut painaa kuninkaan luvatta. Mutta tämä ei Agricolaa pelottanut. Hän sovitti kirjoitukseen suomen kielen sanat ja taivutukset, joita ei vielä koskaan ennen ollut kirjoissa käytetty. Hän sai kuninkaan oivaltamaan suomalaisten kirjain hyödyllisyyden, ja hänelle suotiin vähän apua niiden painattamiseen Tukholmassa. Ja hän alkoi siitä, mistä kaikki kirjaluku alkaa: hän painatti suomalaisen aapiskirjan noin vuonna 1540. Sitten hän julkaisi Lutherin vähän katekismuksen suomeksi ja sitten rukouskirjan, joka kului kaikkien suomalaisten käsissä. Suurimmaksi kunniakseen ja onnekseen hän katsoi koko raamatun kääntämistä suomeksi, mutta ei ennättänyt suomentaa kuin muutamia osia siitä. Kuitenkin hän sai suureksi ilokseen painosta julkaistuksi koko Uuden Testamentin suomeksi vuonna 1548, ja se, joka tämän on tehnyt, ei ole elänyt turhaan. Sillä nyt sai suomalainen kansa ensimmäisen kerran omalla äidinkielellään lukea maailman suurinta, pyhintä ja kalleinta kirjaa, Jumalan omaa ilmoitettua sanaa. Ja niin oli , kuin profeetta Jesaja sanoo: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, paistaa kirkas valo."
Niin, totisesti tämä oli suurin hyvä, mitä Jumala suomalaisen miehen kautta saattoi kansalleen tehdä. Agricolan työ kantoikin runsaita hedelmiä kaikiksi ajoiksi. Vuonna 1541 oli raamattu jo ilmestynyt ruotsiksi. Silloin Jumalan sana astui kansan keskuuteen ja kylvi jaloa siementä suvusta sukuun. Moni vielä luuli Jumalan sanan tulevan häväistyksi siitä, että se käännettiin kansan kielelle. Mutta Agricola kirjoitti rukousirjansa alkulauseeseen: "Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaiken mielen,"
Kovasta työstä oli tämän suuren isänmaanystävän terveys heikontunut. Hän kuoli ainoastaan 47 vuoden ikäisenä v. 1557 paluumatkalla Moskovasta, jonne kuningas oli hänet lähettänyt muiden edustajain kera rauhansopimusta tekemään. Mikael Agricola haudattiin Viipuriin, ja kiitollinen Suomen kansa on pystyttänyt hänelle sinne muistopatsaan.
Hyvää reformaation juhlapäivää! Rakkaudella Maija
