Heipparallaa!
Voi tätä valoisuutta ja valon määrän lisääntymistä, voi tuota lintujen laulua ja viserrystä, voi tätä kevättä!
Alunperin olimme hiukan miettineet josko lähtisimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa mökille oikein yöksi paljun lämmitykseen ja puuhommiin. Samalla voisi heittää talviturkin pois. Perjantain viileä sää ei kuitenkaan oikein houkutellut pakkaamaan tavaroita ja lähtemään reissuun vaan päätimme jäädä kotiin ja tehdä sunnuntaina vain päiväreissun Houtskariin.
Lauantaina oli sitten kuitenkin kaunis auringonpaiste ja päätimme ryhtyä pihan kevätöihin. Mies leikkasi omenapuita ja karsi niitä varjostavan ja ahdistavan terijoensalavan aivan kokonaan. Oksien poisrahtaamisessa oli hommaa, mutta illaksi saimme kaikki siivottua. Aloitin myös pihan haravoinnin. Valkovuokot olivat jo nupussa pihan lämpimässä ja suojaisassa kolkassa kuitenkin vielä kuin suojaten lehtisiivillään päätään kevätkylmyydeltä.
Kevään ensimmäiset orvokit kulkeutuivat myös kaupasta kotiin ja saivat omat paikkansa ruukuissa.
Sunnuntaiaamuna kello herätti meidät mökkireissulle. Lautta-aikataulujen johdosta on tarkkaan suunniteltaa, millä lautalla aikoo mennä ja millä tulla pois, sillä tähän aikaan vuodesta Korppoo-Houtskari -lautta liikennöi vielä melko harvakseltaan. Liikkeellä oli paljon muitakin ja Paraisilta Nauvoon menevä lautta oli aivan täynnä.
Aamulla herätessä vilkaisu ikkunasta paljasti sakean sumun, joka peitti lähimetsänkin. Sumusta huolimatta lähdimme matkaan. Paikka paikoin sumu oli sakeaa. Kaarinan ja Paraisten välinen Kirjalansalmensilta, joka on Suomen pisin riippusilta, oli kuin elokuvan sumujensilta.
Ensimmäiseen lauttarantaan saavuttessa näkymä oli kuin sadusta. Sumuseinä nousi pystysuoraan merestä ylös, mutta rannassa oli aurinkoinen kaistale, jossa haahkaparvi esitti komeita soidinmenojaan. Auringonsäteet leikittelivät urosten mustavalkoisissa höyhenpuvuissa. Ja sieltä sumun seasta ilmestyi yht´äkkiä aavemaisesti lautta. Valitettavasti valkokuva ei onnistunut ja muutenkin kuvaaminen jäi todella vähäiseksi koko reissulla. Matkan edetessä sumu häveni ja aurinko pääsi paistamaan kirkkaalt taivaaltaa.
Omasta kotilahdestamme olivat jäät jo lähteneet ja rikkoneet mennessään laituria vielä hiukan lisää. No, korjaaja on vain odotellut meren vapautumista jääkahleista ja pikapuolin hän nyt menee laittamaan laiturin kuntoon. Nyt ei uimaan olisi voinut mennä, sillä laiturille ei enää päässyt. Mökillä oli muuten kaikki kunnossa. Sisällä ilma oli raikas, eikä hiirenpipanoita näkynyt. Sinivuokkopaikan tarkistin myös. Kylmän pakkasyön jäljiltä ruoho oli vielä puolenpäivän jälkeenkin jäässä ja vuokot nyökyttivät päätään kainosti nupussa odottaen lämmintä auringonpaistetta.
Kotiin palailtiin eväitä lautalla syöden. Lauttajonossa ja lautassa avasin autonikkunan ja kohotin kasvot kohti aurinkoa, joka niin suloisesti lämmitti poskipäitä. Tuohon aurinkoon ja lautan moottorin tasaiseen hurinaan olisi voinut vaikka nukahtaa.
Tänään haravoidessa pihalla huomasin ensimmäisen valkovuokon jo hiukan avautuneen. Kohta on käsillä vuoden ehkä ihanin aika, vuokkojen aika.
Kauniita kevätpäiviä toivottelee Myrskyluodon Maija :)
