Eväsretki saariston talviseen hiljaisuuteen

Talvisen sunnuntai-illan tervehdys täältä Myrskyluodolta!

Olimme jo jonkin aikaa ajatelleet lähteä käymään mökillä tarkastuskierroksella, mutta viimeaikaiset pakkaset pitelivät kotosalla, sillä lauttoja odotellessa saattaa vilu yllättää, jos kauan joutuu odottelemaa. Eilen illalla säätiedotuksen luvatessa hiukan lauhempia lukemia, päätimme sunnuntaina lähteä saaristokierrokselle. Mies teki eväsleivät jo valmiiksi jääkaappiin. Aamulla kellon soidessa ja lämpömittarin lukeman tarkastuksen jälkeen teki mieli vain kääntää kylkeä ja vetää lämmintä peittoa korville, sillä pakkasta oli vieläkin -19 astetta. Päätimme kuitenkin lähteä sillä saaristoon oli luvattu huomattavasti maltillisempia lukemia.

Onneksi lähdimme, sillä ulkosaaristossa pakkasta oli vain -9 astetta. Ajelimme hiljalleen, sillä tie oli melko liukas, mutta minne meillä kiire olisi ollutkaan. Hiljainen oli liikenne. Ei paljon autoja, ei kävelijöitä, ei kauriita, hirviä eikä peuroja. Merikotka sen sijaan liiteli matalalla automme yllä.

Näytti, että päivästä tulee aurinkoinen. Toisin kuitenkin kävi.

Vesilintuja on paljon vielä avoimessa vedessä. Voi, kuinka niitä käy sääliksi.

Avoin meri höyryää pakkasilmalla kuin noidan taikaliemipata.

Miten hyvältä oikein kunnon makkaraeväsleivät maistuivatkaan kahvin ja kaakaon kera reissun päällä lauttaa odotellessa. Kuksat unohtuivat kotiin. Onneksi termospullojen korkit toimivat hyvin mukeina.

Korppoo - Houtskari -lautalla oli vain kolme autoa. Hiljaista on.

Rannassa oli ensin vähän jääta, joka räsähdellen murtui lautan edestä pois.

Kylätie on hiljainen, niin hiljainen. Houtskarissa meitä tervehti hiljainen lumipyry.

Kuurankukkia ikkunoissa, sillä mökissämme ei ole talvella lämpöä päällä. Meillä on kesämökki.

Sukset odottelevat hiihtelijää ja ehkä hiukan lisää lunta.

Kotilahtemme arktisessa talviasussaan. Kauempana meri on vielä auki, sillä avomereltä tulevat aallot eivät anna helpolla periksi jääpeitteelle.

Kaukana siintää Hyppeisten kylä. Jääkansi peittää jo suojaisia lahtia ja jossain jo uskaliaat luistelijat olivat lähteneet kokeilemaan meren jään kestävyyttä.

Jerviksen kylän juhannussalko hytisee kylmässä ja odotttaa jo seuraavaa juhannusta.

Milloinkohan viimeiset jauhot on jauhettu tällä harakkamyllyllä, joka kalliollaan vartioi talvisessa säässä?

Jos kääntyy oikealle, alkaa avomeri. Meidän lauttamme kääntyy vasemmalle, matka kotiin on alkamassa.

Avoimesta merestä nouseva kosteus kuorruttaa puut paksulla huurrekerroksella kuin tunturissa konsanaan.

Tuolla on joutsenkin muiden seassa.

Luonnon taideteoksia voi ihailla vaikka kuinka kauan.

Ihanaa sunnuntai-iltaa, ystävät! t.Maija